Heippa!
On normaalia, että palstalle kirjoitellaan siitä kuinka ollaan syömättä tai jos syödään niin hyvin kevyesti ja olemattomia annoksia, suurin osa oksentelee ja vihaa kehoaan ja haluaa vain laihtua ja laihtua, vaikka on jo luuranko.
Onko kukaan teistä ajatellut, että anoreksiaa on erilaatuisia.
Minulla on anoreksia, joka on lääkärien diaknoosi. Laihduin 28 kilosta 20 kiloon.
Olen viettänyt sairaalassa useita jaksoja. Ja kerran olin hyvin lähellä kuolemaa.
Minä en aloittanut laihduttamista tietoisesti, en vihannut kehoani, tiesin olevani laiha enkä olisi halunnut laihtua. Liikunta otti minusta kuitenkin yliotteen ja ruokailu jäi näin vähemmälle. Saatoin juosta päivittäin 20 km, liikuntaa tuli myös koulumatkoista ja koirien ulkoiluttamisesta,jumppasin päivittäin n,2tuntia huneessani.Tämä liikunta innostukseni puhkesi kun aloin pärjäämään hyvin urheilukilpailuissa.
Söin aamupalan, lounaan, välipalan ja iltapalan, mutta määrät olivat pienet, lisäksi söin karkkia silloin tällöin ja rasvaisetkin ruuat maistuivat.
Huomasin laihtuneeni, mutta en päässyt enää irti siitä säännöllisestä urheilusta, jokainen päivä oli samanlainen. En ole koskaan oksentanut, enkä käyttänyt ulostuslääkkeitä, mutta laihduin 2 kuukaudessa 8 kiloa. Sairaalaan jouduttuani söin kaikki annokset mitä minulle tuotiin ja painoni nousi 500g päivässä.
Kottin päästyäni kaikki sujui vähän aikaa hyvin kunnes tuli uusi alamäki, siitä asti olen ollut sairaalassa, kotona,sairaalassa, kotona...
Viime kesänä pääsin pois porin nuorisopsykiatriselta osastolata ja kaikki on mennyt hyvin. Painoni on noussut, mutta edelleen harrastan liikuntaa.
Harrastin sairaalassa ollessani salaa jumppaamista ja kun ruokailuani ei enää vahdittu piilottelin ruokaani, josta kuitenkin jäin kiinni.
Välillä painoni nousi ja taas laski, laskut tapahtuivat kotona.
Tällainen oli tarinani, toivottavasti osaatte ottaa tosissanne myös tällaiset tarinat, sillä anoreksia ei ole pelkästään itseinhoa, syömättömyyttä,oksentelua,laihduttamista.
Anoreksia on vakava sairaus joka sulkee ihmisen itseensä.
Suurin osa on yksinäinen ja keskipisteenä on oma keho, muuta ei osata ajatella.
Anorektikko loukkaantuu helposti, joten on lapsellista ryhtyä pilkkaamaan jos sairaus poikkeaa oireellisesti, tavanomaisesta anoreksiasta. Nyt on siis aika herätä!
On normaalia, että palstalle kirjoitellaan siitä kuinka ollaan syömättä tai jos syödään niin hyvin kevyesti ja olemattomia annoksia, suurin osa oksentelee ja vihaa kehoaan ja haluaa vain laihtua ja laihtua, vaikka on jo luuranko.
Onko kukaan teistä ajatellut, että anoreksiaa on erilaatuisia.
Minulla on anoreksia, joka on lääkärien diaknoosi. Laihduin 28 kilosta 20 kiloon.
Olen viettänyt sairaalassa useita jaksoja. Ja kerran olin hyvin lähellä kuolemaa.
Minä en aloittanut laihduttamista tietoisesti, en vihannut kehoani, tiesin olevani laiha enkä olisi halunnut laihtua. Liikunta otti minusta kuitenkin yliotteen ja ruokailu jäi näin vähemmälle. Saatoin juosta päivittäin 20 km, liikuntaa tuli myös koulumatkoista ja koirien ulkoiluttamisesta,jumppasin päivittäin n,2tuntia huneessani.Tämä liikunta innostukseni puhkesi kun aloin pärjäämään hyvin urheilukilpailuissa.
Söin aamupalan, lounaan, välipalan ja iltapalan, mutta määrät olivat pienet, lisäksi söin karkkia silloin tällöin ja rasvaisetkin ruuat maistuivat.
Huomasin laihtuneeni, mutta en päässyt enää irti siitä säännöllisestä urheilusta, jokainen päivä oli samanlainen. En ole koskaan oksentanut, enkä käyttänyt ulostuslääkkeitä, mutta laihduin 2 kuukaudessa 8 kiloa. Sairaalaan jouduttuani söin kaikki annokset mitä minulle tuotiin ja painoni nousi 500g päivässä.
Kottin päästyäni kaikki sujui vähän aikaa hyvin kunnes tuli uusi alamäki, siitä asti olen ollut sairaalassa, kotona,sairaalassa, kotona...
Viime kesänä pääsin pois porin nuorisopsykiatriselta osastolata ja kaikki on mennyt hyvin. Painoni on noussut, mutta edelleen harrastan liikuntaa.
Harrastin sairaalassa ollessani salaa jumppaamista ja kun ruokailuani ei enää vahdittu piilottelin ruokaani, josta kuitenkin jäin kiinni.
Välillä painoni nousi ja taas laski, laskut tapahtuivat kotona.
Tällainen oli tarinani, toivottavasti osaatte ottaa tosissanne myös tällaiset tarinat, sillä anoreksia ei ole pelkästään itseinhoa, syömättömyyttä,oksentelua,laihduttamista.
Anoreksia on vakava sairaus joka sulkee ihmisen itseensä.
Suurin osa on yksinäinen ja keskipisteenä on oma keho, muuta ei osata ajatella.
Anorektikko loukkaantuu helposti, joten on lapsellista ryhtyä pilkkaamaan jos sairaus poikkeaa oireellisesti, tavanomaisesta anoreksiasta. Nyt on siis aika herätä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Anoreksia on jokaisella omanlaisensa ja jokainen anorektikko kokee sairautensa erilailla. Anoreksia on repivä taakka ja tuhoaa sairastunutta, oli sitten mekanismi mikä tahansa.
Olen kuullut termiä complusive exercise käytettävän tuosta. Jaksamista. kaikille.