Olen vastikään muuttanut pääkaupunkiseudulle, mutta työnsaanti minulla on aika hankalaa, sillä joka paikassa vaaditaan täällä sujuva englannin- ja monesti myös ruotsinkielen taito.
Itse en koskaan oppinut kumpaakaan kieltä, eikä kotona noita kieliä lainkaan kuullut.
Kouluissa opettajat usein sanoivat minulle, että me suomalaiset saamme olla siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että meillä ei tv-ohjelmia dubattu, vaan tekstitettiin. Näin suomalaisten kielitaito on keskimäärin parempi, kuin muissa maissa.
Mutta kun vanhoillislestadiolaisissa kodeissa ei noita televisioita ollut. Ja vain rikkaiden perheiden lapsilla oli varaa käydä kielikursseilla. Jos köyhä olisi halunnut oppia englantia, olisi pitänyt mennä au-pairiksi ulkomaille. Se taas vaatii rohkeutta. Kun on yhtäaikaa köyhästä perheestä ja omaa huonon itsetunnon, on aika heikoilla.
Aikuisena olen yrittänyt opetella enkkua, mutta en vielä tänä päivänäkään ole keksinyt metodia, millä saisin englanninkielen uppoamaan mun aivoon. Ei auta kielikylvyt, ei tekstittämättömien elokuvien ja dokumenttien katsominen, eikä kieliopin ja sanasto opettelukaan. Itseasiassa sanastoni minulla on kohtalaisen kattava, mutta en osaa lausua sanoja, enkä erota niitä puheesta. Minulle englanninkieli kuulostaa yhä vain sekavalta mongerrukselta, josta on sikavaikee erottaa äänteitä, saatikka erottaa sanoja toisistaan. Olenko toivoton tapaus?
Meillä vanhoillislestadiolaisilla on omiakin kielikursseja, mutta nekin ovat vain rikkaille. Itse olen vahvasti perinyt köyhyyden vanhemmiltaan. En ole heidän tavoin työllistynyt siivoojaa ja apupoikaa kummempiin tehtäviin. Pohojoispohojanmaalla myyjiltä ja asiakaspalavelijoilta ei vaadittu samalla tavalla englanninkielen taitoa, kuin täällä päin, mutta kun huonon itsetuntoni vuoksi en voinut siellä ees hakia moisiin tehtäviin. Unohtiko Jumala jo minut?
Kuinka luottaa siihen, että Jumala johdattaa elämääni, jos tällä hetkelläkin on tunne, että olen vain ajopuu vailla mitään suuntaa.... Ihmistä, jota kyllä kiinnostaisi asiakaspalvelu- ja asiantuntijatehtävät, mutta kielitaito estää pääsemästä niihin tehtäviin.
Itse en koskaan oppinut kumpaakaan kieltä, eikä kotona noita kieliä lainkaan kuullut.
Kouluissa opettajat usein sanoivat minulle, että me suomalaiset saamme olla siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että meillä ei tv-ohjelmia dubattu, vaan tekstitettiin. Näin suomalaisten kielitaito on keskimäärin parempi, kuin muissa maissa.
Mutta kun vanhoillislestadiolaisissa kodeissa ei noita televisioita ollut. Ja vain rikkaiden perheiden lapsilla oli varaa käydä kielikursseilla. Jos köyhä olisi halunnut oppia englantia, olisi pitänyt mennä au-pairiksi ulkomaille. Se taas vaatii rohkeutta. Kun on yhtäaikaa köyhästä perheestä ja omaa huonon itsetunnon, on aika heikoilla.
Aikuisena olen yrittänyt opetella enkkua, mutta en vielä tänä päivänäkään ole keksinyt metodia, millä saisin englanninkielen uppoamaan mun aivoon. Ei auta kielikylvyt, ei tekstittämättömien elokuvien ja dokumenttien katsominen, eikä kieliopin ja sanasto opettelukaan. Itseasiassa sanastoni minulla on kohtalaisen kattava, mutta en osaa lausua sanoja, enkä erota niitä puheesta. Minulle englanninkieli kuulostaa yhä vain sekavalta mongerrukselta, josta on sikavaikee erottaa äänteitä, saatikka erottaa sanoja toisistaan. Olenko toivoton tapaus?
Meillä vanhoillislestadiolaisilla on omiakin kielikursseja, mutta nekin ovat vain rikkaille. Itse olen vahvasti perinyt köyhyyden vanhemmiltaan. En ole heidän tavoin työllistynyt siivoojaa ja apupoikaa kummempiin tehtäviin. Pohojoispohojanmaalla myyjiltä ja asiakaspalavelijoilta ei vaadittu samalla tavalla englanninkielen taitoa, kuin täällä päin, mutta kun huonon itsetuntoni vuoksi en voinut siellä ees hakia moisiin tehtäviin. Unohtiko Jumala jo minut?
Kuinka luottaa siihen, että Jumala johdattaa elämääni, jos tällä hetkelläkin on tunne, että olen vain ajopuu vailla mitään suuntaa.... Ihmistä, jota kyllä kiinnostaisi asiakaspalvelu- ja asiantuntijatehtävät, mutta kielitaito estää pääsemästä niihin tehtäviin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oletko kysynyt voiko Sipilä jeesata uskonveljeä ?
Hän tarjoaa varmaan jotain työtä
Päivätkoti tai muu lasten kanssa tehtävä työ sopii leastadiolaismiehelle hyvin
Kristillisiä paikkoja on niissä ei maahanmuuttajia jotka mongertaa outoja sanoja
Entäpä hieroja tai uimavalvoja ?
Siinä ei tarvi kuin katsella kamerasta kuvaa ja jos jokin kiinnostava yksityiskohtaa heräättää leastadilaismiehenmielenkiinnon niin stillkuvaa vaan
Ei ole telkkari joten ei olesyntiäkään
Toivon että nämä auttaisi veli