Olen parikymppinen nainen ja olen huomannut miten yksinäinen todella olen. Ei tosiystäviä, ei edes yhtä tosiystävää jolla voisi soittaa milloin vain mieltä painvasta asiasta, ja olisi aikaa nähdä usein, niin usein että tuntuisi jo että näkisi toista liiankin usein :-D Vaan todella tosiystävää, "bestistä", joka on valmis panostamaankin ystävyyssuhteeseen. Olen jo epätoivoinen koska en jaksa edes uskoa, että pk-seudulla olisi joku joka tarvisi ystävää niin paljon kuin minä
:( Onko heitä?
:( Onko heitä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Omat ystävät ovat enemmän tai vähemmän liuenneet muualle maailmalle, elämäntilanteidensa mukaan.. Tiedän täysin mistä puhut.. Ei kivaa.. Mutta kyllä se siitä taas korjaantuu. Tiedän senkin ;-)!
Kyllähän meitä riittää, itsekin ehkä jokseenkin kasvoin erilleen ystävistäni ja heidän elämänsä on muutenkin niin erilaista, kuin omani, ettei tule paljoa oltua yhteydessä.
Onhan mulla sentään kämppäkaveri, mutta hän ei ole kuitenkaan kovin läheinen.
Välillä alkaa tosiaan masentamaan, kun miettii, kuinka yksin sitä todella on.
Yksinäisyyteeni ei kuitenkaan ole edes mitään hyvää syytä, koska ihmiset viihtyvät seurassani, ehkäpä syy on osin omanikin, kun en ole pitänyt riittävän hyvin yhteyttä ystäviin.
Jos kuitenkin haluat vaihtaa ajatuksia, niin kirjoittele mulle osoitteeseen [email protected]
Asun pk-seudulla ja olen myös parikymppinen.
Täällä on yks toinen yksinäinen, ja must tuntuu että meitä varsinkin suurissa kaupungeissa kuten hesassa on paljon. En tiedä mistä se johtuu. Jotenkin tää nyky-yhteiskunta saa aikaan yksinäisyyttä. No ei pidä syyttää kaikesta järjestelmää, kyllä nyky-suomessa luulis jotenkin yksinäisien löytävän toisensa. Ei vaan pidä luovuttaa sillä silloin kaikki menee huonompaan suuntaan. Kyllä niitä ystäviä vielä löytyy.
Uskoisin yksinäisyyden johtuvan siitä, että ihmiset jakaantuvat nykyisin monen asian suhteen ryhmiin, jotka ei ole toistensa kanssa yhteensopivia.
Opiskelijat haluavat olla muitten opiskelijoiden kanssa ja työssä käyvän ihmisen on vaikeaa löytää uusia ystäviä, jos ei ole harrastuksia, missä tapaa uusia ihmisiä.
Aikoinaan yhteiskunta taisi olla aika paljon yhtenäisempi.
Pikkukaupungeissa tosiaan on varmaan vähemmän yksinäisiä ihmisiä, kun lähes kaikki tuntevat toisensa.
itsekin kaipaan.....ei paremmin ois voinu sanoa!itse harmi vain asun savossa.....