että tää homma tosiaan meni näin mönkään. Ihan hukkaan heitettyä aikaa kaikki. Olin niin varma että tästä tulisi vielä jotain mutta ei... :( (((
Mä en vieläkään pysty käsittämäään
ihanmaassatäälläoon
41333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Kaikki elämä on hukattavissa.
Never say never:)
homma meni reisille :)
Sammankonreisi :-D
syytä itteäs luuseri, mä oisin rakastanu sua ja rakastan vieläkin, mutta olit pelkkä hyväksikäyttäjä
toi ruskee kakkonen on sitte ihana<3
Ei sulla oo kokemusta parisuhteista, liian lapsellisia kirjoittelet, luulet kaiken olevan itsestään selvää. Hahhah sanon minä, suurin osa suhteista päättyy heti tutustumisen jälkeen muutaman kuukauden päästä. Miten sä edes saisit sen pysymään sun luona? Passaako sen elämän suunnitelmat yksiin sun kanssa?
Vittu miljoona kysymysmerkkiä
Mitä tein väärin sun mielestäsi?
Selvennä vähän.Katon jääkiekkoa soffalla:)
Minua ei kiinnosta jääkiekko, eikä oikeestaa enää mikään :(
Hetken luulin minäkin että kaikki kääntyy vielä parhain päin, mutta sitten tuli isku vasten kasvoja! :( En haluis edes herätä enää.. Helpompi vain nukkua pois...
Oma vika kun teit itselles muka selväksi että et halua minua enää.
- Mitä Einstein sanoisi tähän?
- "Aika on sitä mitä kello mittaa."
- Lohduttaako yhtään?
- Ei.
- Pahoitteluni.
Iltalukemista: http://www.hs.fi/tiede/a1449549641727
Nerokasta
Suhteen toiseen saa paljon puhumalla.
Tai kirjoittamalla suoraan henkilölle ja olemalla rehellinen. Ei se puhe vaan se suora lähestyminen, oli se sitten vaikka muminaa tai tikkukirjaimia.
Samat sanat eräälle 20 miehelle. Petyin suhun. Jos en olisi kokenut edes niitä muutamia hyviä hetkiä sun kanssas, en varmaan pystyisi edes päin katsomaan enää. Tuntuu kyllä kuin nekin olisi koettu jonkun ihan eri ihmisen kanssa.
Elämää se vaan on. Kyllä maailmaan miehiä ja naisia mahtuu. Flirtti fiilikselle vaan ja vkloppuna bailaan.
helpommin sanottu kuin tehty
Juu eipä vois vähempää kiinnostaa....
Se on sitten valinta. Jäädä yksin roikkuun johonkin joka ei kiinnostunut tai on varattu. Palstalla katkeroitua ja miettiä 70 vuotiaana että mikä meni vikaa kun yksin kuollaan. Minä ainakin pyrin selvittään asian jos ei etene niin jatkan matkaa. Tässä elämässä pitää onni ottaa omiin käsiin ja ohjata sitä omaa elämän purkkia eteenpäin. Jos epätoivoisena jää roikuun jonkun sinusta kiinnostumattoman puntiin niin elämästäsi tulee yksinäistä vihaista ja katkeroitunutta pian.
Kaikki haaveenne jää toteutumatta ja kaikki aika menee hukkaan. Ottakaa oman elämän hallinta omiin käsiin älkääkö roikottako sitä toisen käsissä. Oletteko itsenäisiä aikuisia vai lapsia?
Sähän tilanteen varmaan tiedätkin! Ota onnes ihan omiis käsiis ku oot niin aikuinen. Juu jatka matkaas kiitos!
Ja ihastus on ihmisen tunnetila. Ihminen rakastuu useita kertoja elämässä ja vielä useampia ihastuu. Ihmine joutuu luopumaan rakkastetustaan kun se kuolee ja pääsee siitäkin lopulta yli! Ihminen joskus joutuu jättämään puolisonsa vaikka molemmat rakastaa esim. väkivaltaisuuden takia! Ja siitäkin päästään yli! Elämä jatkuu. joskus joutuu luopumaan. Ihastus nyt on vielä pientä siihen nähden mitä se on kun suhteessa pitkään ja joutuu luopumaan vaikka rakastaa!
Riippuvainen ei sovi olla ja onni pitää aina pitää lujasti omissa kätösissä. Aikuinen kyllä pystyy pääseen yli ihastumisesta ja ottaa sen elämän haltuunsa uudelleen. Ei tarvitse jäädä riippuvaisena roikkumaan. Pahempaakin luopumista kun aikuisen elämässä on luvassa josta on vaan selvittävä! Oman elämän herraksi joka iikka!
Ei tuu katkeroitunutta. Yksinäinen ehkä mut ei onneton tai surkea. Todella outoa mulle tuo asenne että mennään vaan ja etsitään "joku" tilalle. Siis kuka vaanko? Mut kun ne kemiat herää sen yhden lähellä, joka kerta, eikä ikinä muiden lähellä. Ei himo ole rakkauden kemiaa! Niin pitäiskö sit tyytyä pelkkään seksuaalisesti kiinnostavaan vai peräti muuten vaan kehen vaan ihan mukavaan ja sopivaan? Onko teille elämänkumppani jokin "ura" joka vain luodaan; joka "pitää" luoda? Mä haluan vähän enemmän ja ainutlaatuista ihmiseltä jonka kanssa tulevan tulevaisuuteni jaan.
Se "roikkuminen" loppuu tasan ehkä jos kun mahdollisesti kemiat ja mahanpohja herää johonkin uuteen, sattumalta ja kasvokkain. Ja se on hyvä ja rehellistä niin. Prkl taas kun ärsyttää - te!
Ihastus on aivan eri kuin jokin suhde! Jos olet vain ihastunut tuntemattomaan niin tiedätkö että kaikki se ihastus on sun päässäs ja silloin se on vain ns. päähänpinttymä! Saat sen pois kun tapailet muita. Jos taas kyse ihan jo suhteesta ja exän kaipaamisesta niin olet jo ehtinyt rakastuun.
Ihastus tuntemattomaan tai puolituttuun on vain turha riippuvuus ja omaa mielikuvitus kaikki kemia. Olet luonu sen päässäs ja yhtä nopeasti luot uudenkin kun vaan lähdet katseleen.
Hyvin sanottu! Yhdyn edelliseen! Vituttaa kyllä-te!
Ja sulle: ei tunteidensa myöntäminen ja hyväksyminen ole roikkumista eikä vaadi luopumista. Mistä säkin tiedät että joku jotain menettää jos jää jotain tuntemaan? Miksi pitäisi luopua jostain mistä ei ole ihmiselle itselleen haittaa, luopumista luopumisen oppimisen vuoksi? Vähän kuin turhat organisaatiomuutokset joissa isoin muutos oli logon väri ja kymppitonnien palkat "muutoksen" suunnittelijoille. Pitäiskö luopua että elämästään tekis mahdollisimman kovaa ja ikävää? Osoita mitä ihminen saa luopuessaan ja mitä menettää jos ei luovu (et taida pystyä koska kukaan ei näe tulevaisuuteen eikös niin?)!
Ei muiden tunnesitoutuminen ole sun ongelma joten älä tee siitä itselles ongelmaa. Live and let...
Ihminen menettää mahdollisuuden rakastua, saada onnellinen elämä, perhe ja iloa elämään jos jää roikkumaan menneeseen ja johonkin joka ei anna tunteilleen vastakaikua. Ei siis menetä kuin mahdollisuuden onneen
Olet niiiin väärässä. Etkö ole tuntenut kemiaa? Tunnetko sitä kaikkiin tapaamiisi? Niinpä.
Täsdä on nyt se ongelma että sä yrität ohjeillas optimoida fyysisen suhteen saamista kun esim mä optimoin rakkautta. Mulla ei oo kiire joten ei vaadi luopumista mistään. Miks mun pitäis saada ihastus pois, miks tapailla muita. Ei oo tekijänä mun yhtälössä. Siinä on vain tunteita, ei taloudellisia, sosiaalisia, perhepoliittisia tms muuttujia.
Olen, mutta se on silti oman pään luoma illuusio. Mielikuvitusta. Jos sellaista tuntee puoli tuttuun kerran sen pystyy tunteen helposti johonkin toiseenkin. Miten selitätä ihmisten useat rakastumiset ja avioliitot? Kuinka moneen olette tätä kemiaa tunteneet vuoronperään? Menee usko koko hörhöilyyn kun se kemiakin sitten lopahtaa ja erotaan ja sitten se kemia hypähtää uuteen??? Mikä temppu? Mites se sillai vaikka sen piti olla niin harvinainen ettei tunneta kuin yhteen!
Ootte te simppeleitä huh huh huh. Alkutieto-oletusharha: roikkuminen vanhassa haaveessa EI mitenkään estä uuden ihmisen löytämistä, samanaikaisesti. Ja sit vain valitaan. Oletko lukenut liikaa parisuhdeoppaita vai etkö vain osaa kuunnella itseäsi tai arvostaa muita joilla voi olla eri tarpeita kuin arvon psykologeilla oppeineen. (Ei pahalla. Tai ehkä vähän.) Ps. Onnellinen voi olla ilman miestäkin. Etkö sä osaa?
Olen ollut 4 vuotta ilman miestä. Yhden menetin kun kuoli. Toisen jätin olosuhteiden pakosta.
Et taida sitten olla kovin tunne ihminen. Minun maailmaan ei mahdu kuin yksi ihastus/rakkaus kerrallaan. Jos yhdestä pidän kiinni en pysty toiseen rakastuun. Minun pitää luopua mielessäni tietoisesti toivosta eikä enää sellaisia elätellä,
Jos sellasta elättelyä eli roikkumista tekee se on minulla este ihastua uuteen. Pitää "tappaa" vanha ja suunnata uuteen. Nämä ihastumiset on täysin eri asioita kuin rakastumiset. Itse ihastyin ensimmäisen kerran 5 vuotiaana ja sitä jatkuin 13 vuotiaaksi kunnes tajusin ettei se musta tykkääkkään. Kun sen sitten tajusin ihastuin uuteen.
Jos lapsikin ihastuilee niin kyse ei vakavasta ole. Pääsee yli
Voihan ja tunteehan sitä useaan. Mutta ei sitä voi itse synnyttää kehenkään! Eli kun vaan elää niin kokee tai sit ei. Ja hei, voi se olla aika harvinaistakin, kokemuksella. Silloin tekee mieli kuunnella itseään vähän pidempään varmuuden vuoksi. Ja jos kemia (tai mikä lie onnen tunne) loppuu tai sitä ei ole alunperinkään niin ei kai nyt sellaisen kanssa edes yritä lähentyä / pysyä yhdessä vain koska se olis ns etu itselle ja elämälle. Mutta edelleen: kemiaa voi tuntea menetettyyn/toivottomaan ihastukseen/rakastettuun yhtä aikaa kuin uuteen. Ei missään vaiheessa vaadita aiemmasta tunteesta luopumista. Saa tuntea mitä haluaa. Kunhan ei haittaa sillä muita. Tunteminen on aina hienoa ja oåettaa ihmiselle itsestään jotain.
Sulla noin, jollain toisella ei. Omat kommenttini osoitin sille (ensimmäiselle) joka mielestäni liian jyrkästi esitti että tunteet pitää yksiselitteisesti lopettaa jos toivoa ei ole, muutoin menettää koko tulevaisuutensa. Mutta mikä tärkeintä: kukin tavallaan. Kaikkea voi kokeilla. Mutta kukaan toinen ei voi sanoa milloin ns täytyy luopua. Eivät ammattilaiset, kaverit, sukulaiset, ei edes tunteiden kohde. Oma elämä, alusta loppuun. Itse tietää mikä on itselle hyvää ja onnen lähde.
Jos toinen on aidosti ja oikeanlaisesti vääränlainen, on helppo huomata tunteiden yksipuolisuus, eikä harmita. Tahallinen tunteiden tappaminen ja tietyllälailla vääränlaiseksi tekeytyminen on rakkaudella pelleilyä. Joillekin niitä asioita ei tapahdu usein.
ajattele näinpäin pärjäät mainiosti ilman sitä mitä ei ollutkaan
Mikä homma, kenen kanssa, anna jotain vinkkejä?
En osaa/viiti antaa täälä enää yhtäkää vinkkiä.
niinhän se meni, rakennuksen perustuksissa oli halkeama.
Olkaa toista kohtaan hyviä, avoimia ja rohkeita heti suhteen alussa. Jutelkaa reilusti. Pitäkää yllä positiivista näkemystä!! Perustukset on oleelliset luottamuksen, ja koko suhteen syntymiseen.
Mä käsitän varsin hyvin, miksi homma meni mönkään, ei olisi voinut muuten mennäkkään.