Mitä tehdä kun jätetään porukasta ulkopuolelle?
Olen yläasteella oleva tyttö, joka on jätetty ulkopuolelle porukasta ilman syytä.
Jos sovitaan vaikka että kavereideni nimet ovat Milja, Amanda, Raija & Laura.
Eli olen tuntenut Lauran, Miljan & Amandan ala-asteelta lähtien, ja Raijan "otin" porukkaamme heti yläasteen alettua. Vietimme paljon aikaa kaikki yhdessä, kunnes kahdeksannen luokan alussa kaikki muuttui.
Seitsemäs- ja kahdeksasluokkien kesällä Amanda pyysi minut mukaan yhteen tapahtumaan josta sitten Milja suuttui minulle. Siitä ei tullut mitään isompaa ja se unohtui. Mutta kasin alkupuolella, kesän jälkeen Milja alkoi käyttäytyä oudosti minua kohtaan, kuin en olisikaan paikalla ja puhui kaikille muille porukan tytöille paitsi minulle. Hän alkoi myös "työntämään" minua ulos porukasta & asia alkoi vaivata minua niin kovasti, että välillä vain lähdin paikalta koska en vain kestänyt sitä tilannetta. Kerroin asiasta äidilleni, joka ensin otti Miljan äitiin yhteyttä, ja loppujenlopuksi kuraattoriin, sillä Miljan äiti ei välitä jos hänen tyttärensä on muille ilkeä, kunhan hänen omalla tyttärellään on hyvä mieli. Laitoin myös muille tytöille viestin että olen lähtenyt paikalta koska minulla ja Miljalla on riitaa. Menin sitten ensin yksin kuraattorille ja kerroin oman kantani, jonka jälkeen Milja meni ja puhui kuraattorin kanssa kahdestaan myös. Sitten minut pyydettiin ja olimme yhdessä kuraattorin luona. Milja sanoi että hänestä en ollut tarpeeksi kiinnostunut hänen asioistaan jonka takia hän käyttäytyi minua kohtaan tällä tavalla, ja että olin käyttäytynyt etäisesti, mutta tietysti kun porukasta yritetään ulos savustaa. :D Äitinsä oli kyllä laittanut minun äidilleni että meidän "kemiat ei kohtaa" & jotakin hänen äitinsä sanoi että "Milja vain haluaa vaihtaa bestistä ja olla Amandan bestis". Minusta muutenkin tosi tyhmä juttu, koska minusta tässä iässä ei enään ole niitä "bestiksiä" vaan ollaan enemmän porukassa & minulle se on ihan fine, olkaa vaan "bestiksiä", mutta se ei selitä Miljan käyttäytymistä minua kohtaan. No, jokatapauksessa me sitten "sovittiin", mutta kun Miljan halusta jouduimme koko porukan kanssa yhteiskeskusteluun, kaikki olivatkin yhtäkkiä minua vastaan. Kaikki sanoivat kirjaimellisesti samat asiat mitä Milja oli sanonut kun olimme olleet kahdestaan kuraattorin kanssa, kuin he olisivat sopineet yhdessä mitä sanovat. Tunsin itseni niin jätetyksi. Yritin kuitenkin olla porukassa ja kaikki näytti parin viikon päästä jo paljon paremmalta ja olimme kaikki koulussa yhdessä. Sitten eräs perjantai, tulimme porukan kanssa ulos luokasta ja Milja sanoi ettei tule treeneihin ja kysyin miksi ja hän vastasi että hänellä on menoa äitinsä kanssa. Myöskään Laura ei ollut tulossa mutta en kysynyt syytä. Kun menin treeneihin joukkuelaiseni kyselivät miksi en ole niissä pikkujouluissa. Minulla ei ollut hajuakaan mistä he puhuivat mutta he sanoivat että Milja ja Laura olivat sanoneet menevänsä pikkujouluihin ja tajusin mistä oli kyse. Raija oli puhunut kesän jälkeen pitävänsä pikkujoulut joihin kutsuu koko meidän porukan, mutta he eivät sitten olleet pyytäneet minua ja valehtelivat päin naamaa. Kukaan heistä ei sanonut mitään vaikka he kaikki seisoivat siinä vieressä kun Milja sanoi että hänellä oli menoa äitinsä kanssa. Näin myös Lauran laittaman kuvan pöydästä täynnä herkkuja neljän lautasen kera instagramissa. Seuraavana maanantaina en mennyt kouluun, en vain pystynyt. Olin jäänyt porukan ulkopuolelle. Olisin ihan yksin, sillä luokallani ei ole oikeen semmoisia tyyppejä joilla on samat "kiinnostuksen kohteet" ja "jutut" minun kanssani. Milja lähti maanataina ulkomaille ja menin tiistaina kouluun. En puhunut kenellekkään tytöistä mitään mutta kävin kuraattorin luona juttelemasta ja hän kehotti minua kertomaan tytöille miltä minusta tuntuu. Istuin jopa ruokalassa syömässä ihan yksin. Päivällä sain kumminkin puhuttua yhden ystäväni kanssa joka on samassa koulussa, ja jonka olen tuntenut ihan tarhasta asti. Hän oli ainut joka ymmärsi miltä minusta tuntuu, ja myös hänen ystävänsä joka oli paikalla kun kerroin tilanteesta. Sanoin sitten Raijalle musiikintunnilla jossa olimme vain me porukastamme että miltä minusta tuntuu, mutta hön ei antanut kunnollista syytä, eikä anteeksipyyntöä. Seuraavana päivänä rohkenin sanoa myös Lauralle ja Amandalle mutta he eivät edes sanoneet sanaakaan. Monta päivää olimme puhumatta kunnes yhtäkkiä Amanda laittoi minulle viestiä että haluanko tulla heille että Raijakin on siellä. Olin juuri menossa kampaajalle joten en päässyt mutta se piristi kovasti. Perjantaina olimme jo melkein yhdessä osan päivästä ja Raija tuli pyytämään minulta anteeksi. Luulin että kaikki oli hyvin, kunnes taas tällä viikolla olen nähnyt heidän snapchat mystoryissa kuinka he ovat kaikki yhdessä pitämässä hauskaa lähes joka päivä ja minua ei taaskaan ole kutsuttu mukaan. En edes enää ole uskaltanut kertoa vanhemmilleni, koska he stressasivat asiasta niin paljon.
Mitä minun pitäisi tehdä ?
Olen yläasteella oleva tyttö, joka on jätetty ulkopuolelle porukasta ilman syytä.
Jos sovitaan vaikka että kavereideni nimet ovat Milja, Amanda, Raija & Laura.
Eli olen tuntenut Lauran, Miljan & Amandan ala-asteelta lähtien, ja Raijan "otin" porukkaamme heti yläasteen alettua. Vietimme paljon aikaa kaikki yhdessä, kunnes kahdeksannen luokan alussa kaikki muuttui.
Seitsemäs- ja kahdeksasluokkien kesällä Amanda pyysi minut mukaan yhteen tapahtumaan josta sitten Milja suuttui minulle. Siitä ei tullut mitään isompaa ja se unohtui. Mutta kasin alkupuolella, kesän jälkeen Milja alkoi käyttäytyä oudosti minua kohtaan, kuin en olisikaan paikalla ja puhui kaikille muille porukan tytöille paitsi minulle. Hän alkoi myös "työntämään" minua ulos porukasta & asia alkoi vaivata minua niin kovasti, että välillä vain lähdin paikalta koska en vain kestänyt sitä tilannetta. Kerroin asiasta äidilleni, joka ensin otti Miljan äitiin yhteyttä, ja loppujenlopuksi kuraattoriin, sillä Miljan äiti ei välitä jos hänen tyttärensä on muille ilkeä, kunhan hänen omalla tyttärellään on hyvä mieli. Laitoin myös muille tytöille viestin että olen lähtenyt paikalta koska minulla ja Miljalla on riitaa. Menin sitten ensin yksin kuraattorille ja kerroin oman kantani, jonka jälkeen Milja meni ja puhui kuraattorin kanssa kahdestaan myös. Sitten minut pyydettiin ja olimme yhdessä kuraattorin luona. Milja sanoi että hänestä en ollut tarpeeksi kiinnostunut hänen asioistaan jonka takia hän käyttäytyi minua kohtaan tällä tavalla, ja että olin käyttäytynyt etäisesti, mutta tietysti kun porukasta yritetään ulos savustaa. :D Äitinsä oli kyllä laittanut minun äidilleni että meidän "kemiat ei kohtaa" & jotakin hänen äitinsä sanoi että "Milja vain haluaa vaihtaa bestistä ja olla Amandan bestis". Minusta muutenkin tosi tyhmä juttu, koska minusta tässä iässä ei enään ole niitä "bestiksiä" vaan ollaan enemmän porukassa & minulle se on ihan fine, olkaa vaan "bestiksiä", mutta se ei selitä Miljan käyttäytymistä minua kohtaan. No, jokatapauksessa me sitten "sovittiin", mutta kun Miljan halusta jouduimme koko porukan kanssa yhteiskeskusteluun, kaikki olivatkin yhtäkkiä minua vastaan. Kaikki sanoivat kirjaimellisesti samat asiat mitä Milja oli sanonut kun olimme olleet kahdestaan kuraattorin kanssa, kuin he olisivat sopineet yhdessä mitä sanovat. Tunsin itseni niin jätetyksi. Yritin kuitenkin olla porukassa ja kaikki näytti parin viikon päästä jo paljon paremmalta ja olimme kaikki koulussa yhdessä. Sitten eräs perjantai, tulimme porukan kanssa ulos luokasta ja Milja sanoi ettei tule treeneihin ja kysyin miksi ja hän vastasi että hänellä on menoa äitinsä kanssa. Myöskään Laura ei ollut tulossa mutta en kysynyt syytä. Kun menin treeneihin joukkuelaiseni kyselivät miksi en ole niissä pikkujouluissa. Minulla ei ollut hajuakaan mistä he puhuivat mutta he sanoivat että Milja ja Laura olivat sanoneet menevänsä pikkujouluihin ja tajusin mistä oli kyse. Raija oli puhunut kesän jälkeen pitävänsä pikkujoulut joihin kutsuu koko meidän porukan, mutta he eivät sitten olleet pyytäneet minua ja valehtelivat päin naamaa. Kukaan heistä ei sanonut mitään vaikka he kaikki seisoivat siinä vieressä kun Milja sanoi että hänellä oli menoa äitinsä kanssa. Näin myös Lauran laittaman kuvan pöydästä täynnä herkkuja neljän lautasen kera instagramissa. Seuraavana maanantaina en mennyt kouluun, en vain pystynyt. Olin jäänyt porukan ulkopuolelle. Olisin ihan yksin, sillä luokallani ei ole oikeen semmoisia tyyppejä joilla on samat "kiinnostuksen kohteet" ja "jutut" minun kanssani. Milja lähti maanataina ulkomaille ja menin tiistaina kouluun. En puhunut kenellekkään tytöistä mitään mutta kävin kuraattorin luona juttelemasta ja hän kehotti minua kertomaan tytöille miltä minusta tuntuu. Istuin jopa ruokalassa syömässä ihan yksin. Päivällä sain kumminkin puhuttua yhden ystäväni kanssa joka on samassa koulussa, ja jonka olen tuntenut ihan tarhasta asti. Hän oli ainut joka ymmärsi miltä minusta tuntuu, ja myös hänen ystävänsä joka oli paikalla kun kerroin tilanteesta. Sanoin sitten Raijalle musiikintunnilla jossa olimme vain me porukastamme että miltä minusta tuntuu, mutta hön ei antanut kunnollista syytä, eikä anteeksipyyntöä. Seuraavana päivänä rohkenin sanoa myös Lauralle ja Amandalle mutta he eivät edes sanoneet sanaakaan. Monta päivää olimme puhumatta kunnes yhtäkkiä Amanda laittoi minulle viestiä että haluanko tulla heille että Raijakin on siellä. Olin juuri menossa kampaajalle joten en päässyt mutta se piristi kovasti. Perjantaina olimme jo melkein yhdessä osan päivästä ja Raija tuli pyytämään minulta anteeksi. Luulin että kaikki oli hyvin, kunnes taas tällä viikolla olen nähnyt heidän snapchat mystoryissa kuinka he ovat kaikki yhdessä pitämässä hauskaa lähes joka päivä ja minua ei taaskaan ole kutsuttu mukaan. En edes enää ole uskaltanut kertoa vanhemmilleni, koska he stressasivat asiasta niin paljon.
Mitä minun pitäisi tehdä ?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.