Sain postissa Marie Kondon kirjan Siivouksen elämänmullistava voima. Innostuin heti siivoamaan vaatteita. Ilokseni ei ollut sittenkään kovin paljon poisvietävää, kun olen jo aiemminkin ollut samoilla linjoilla. Mutta hämmästys oli suuri, kun tilaa tuli yli puolet lisää järjestämällä kaapin uudelleen, rullattavat liinavaatteet pystyyn. Jäi jopa ylellistä tyhjää tilaa.
En kylläkään puhunut esineille ja sivuutin muutenkin shintolaisuuden tai minkälie. Tässä jonkun tekemä tiivistys kirjasta.
http://www.tarkkamarkka.com/blogi/2015/12/tiivistelma-opas-konmari-menetelma/
En kylläkään puhunut esineille ja sivuutin muutenkin shintolaisuuden tai minkälie. Tässä jonkun tekemä tiivistys kirjasta.
http://www.tarkkamarkka.com/blogi/2015/12/tiivistelma-opas-konmari-menetelma/
Vastaukset 4
Vanhimmat
Konmari on kyllä hyvä kirja. Innostuin siitä ja sain jo jotain aikaankin. Juuri vaatteiden ja huivien yms rullaaminen ja järjestäminen laatikoihin oli aivan tehokasta. Hattuhyllyltäkin löytyy kaulahuivin jne.
Vielä pitää jatkaa kirjojen ja papereiden ja vaikka minkä kanssa.
Pidin myös juuri siitä, mikä onkin kai keskeinen asia: jos joku kirja tms merkitsee sinulle jotain, jos tunnet että se on tärkeä sinulle, kun pidät sitä kädessäsi, sen voi säästää. Arvostusta esineisiin saattaa lisätä sekin, että kohtelee niitä kauniisti ja kiittää kun on saanut apua, ettei sekään ollut ihan hullua se kiittäminen.
Hieno kirja!
Moi. Onko joku pystynyt järjestämään asunnon kohti vähempää tavaramäärää ja siistimmäksi, kun asunnossa asuu esim aviopuoliso ja lapsi/ teini. Etenkin kun toiset ovat keräilijöitä tai tavarat vaan ei pysy omilla paikoillaan.
Konmari on kyllä ihan kauhea tapa, lähes kaiken saisi heivata pois, jos siltä kannalta katsoo, ettei ole käyttänyt jotain aikoihin tai ettei jokin ole enää aikoihin innostanut...
Metodi ei ainakaan minun elämääni muuttanut mitenkään muuten kuin, että kaapit ovat tyhjemmät. Joitakin olen alknut myös kaivata takaisin, mitä menin pois heittämään. Mutta pyrin ylimääräisestä silti edelleen eroon, vaikka osa vähän harmittaakin.
Sentimentaalisista tavaroista pääsen itse parhaiten eroon, kun valokuvaan ne ja sitten tuhoan ne niin, etten enää edes hyötyisi niiden säilyttämisestä.
Minulle nyrkkisääntö on, että harkitsen tavaran poisheittämistä sitä tarkemmin, mitä vaikeampaa olisi saada tilalle uusi vastaava. Esim. jos luopuu jostain Laila Hietamiehen kirjasta ja sitten tulee katumapäälle, on suhteellisen helppo löytää divarista uusi kappale. Jos taas heittää roskikseen nuoruudessa saamansa rakkauskirjeet, on syytä olla todella varma siitä, että ei koskaan enää halua lukea niitä.