Vaimo on lähdössä opiskelemaan toiselle puolelle Suomea. Meillä on kaksi taaperoa kotona, joista hän on nyt kotona ollessaan huolehtinut.
Vähän huolestuttaa. Ylipäätään se että rakas vaimo lähtee viikoiksi pois, mutta myös se että miten hitossa pärjään noiden kanssa. Käyn töissä sitovasti ja täyspäväisesti (ns asiantuntijatehtävissä).
Pärjään kyllä lasteni kanssa, mutta mitenköhän sitten kun pitää pärjätä niiden kanssa kaikki viikot keskenään? Ns tukiverkko on lähes olematon, koska ei vakihoitajia paikkakunnalla.
Onko kellään kokemuksia samoista jutuista?
Vähän huolestuttaa. Ylipäätään se että rakas vaimo lähtee viikoiksi pois, mutta myös se että miten hitossa pärjään noiden kanssa. Käyn töissä sitovasti ja täyspäväisesti (ns asiantuntijatehtävissä).
Pärjään kyllä lasteni kanssa, mutta mitenköhän sitten kun pitää pärjätä niiden kanssa kaikki viikot keskenään? Ns tukiverkko on lähes olematon, koska ei vakihoitajia paikkakunnalla.
Onko kellään kokemuksia samoista jutuista?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sitten pikavauhtia niitä tukiverkkoja luomaan! Ota yhteyttä neuvolaan tms. paikallisiin asiantuntijatahoihin. Kyllä nyt on niin vaikea rasti sekä sinulle että pienille lapsille että esitän mielipiteenäni että et selviä kunnialla sekä vaativasta työstäsi että kahden pienen hoivaamisesta (ikä?), ellet hälytä isoivanhempi-apua itsellesi. Jompikumpi lasten mummoista tulkoon työviikon ajaksi sinua jelppimään ja lähtee viikonlopuksi huilaamaan kotiin. Jos et pysty osa-aikaista/lyhennettyä työaikaa itsellesi sumplimaan lähivuosiksi, tai peräti jäämään joksikin aikaa kotiin, niin ota ihan realiteetit käteen kumminkin. Hätätilassa käytettävä MLL:n tai muuta etukäteen sovittua vara-lastenhoitajaa iltamenojen ja sairastamispäivien ajaksi. Kaksi pientä hoidossa aloittavaa saattavat olla yhdessä ja erikseen jopa viikkoja peräjälkeen tartuntatautien takia kotona. Yöt sitten köhivät ja itkevät flunssaisina. Tähän valmistaudu.
Hei ota tuo mahdollisuutena, uusia naisia on kuule kapakat täynnä, sinne vaan hakemaan uutta kehiin. Seemoinen nainen joka liaittaa perhensä ykköseksi eikä liehottele päivätolkulla pois muualla. Kyllä uuden eukon saa helposti, ja lapsista olisi kivaa saada uusi ihminen uusi äiti taloon. Naisenpaikka on kotona, ja jos ei sitä tajuu ulos vaan uusi tilalle.
Jos sillä onkin uusi ukko jo siellä? Mistä sitä tietää, yleensä niistä eipuhuta... hahaaa.. toi on teidän tarun loppu.
Etäisyyden ottoa tuo on... Harvoin tarvitsee lähteä muualle ainakaan kauas opiskelemaan... Ei jaksa sinua enää. Varmasti pian eropaperit kolahtaa.. Kai hän lapset ottaa sitten itselleen... Tai sitten ei.
Ole onnellinen että lapset jäi sulle, yleensä äidit ottaa ne kun eroovat. Naisella on uusi mies ei hän muuten yksin lähtisi kauas opiskelemaan, hui hai, älä nyt kaikkea usko. Etsi uusi nainen pikemmiten,
Hei YHvaiYh
Kerrot, että perheenne arkeen tulee suuri muutos, kun vaimo muuttaa kauemmas ja vastuu arjesta jää enemmän sinun harteillesi. On täysin luonnollista, että muutokset ja lisääntynyt arjen pyörittämisen sujuminen jännittävät etukäteen.
Minulle tuli mieleen muutamia kysymyksiä:
Millä lailla olette keskustelleet etukäteen opiskelemaan lähdöstä? Siis jo ennen kuin opiskelu alkoi? Oletteko voineet yhdessä tehdä päätöksen? Oletko voinut hänelle kertoa epävarmuudestasi ja huolestasi? Onko hänen vaikea lähteä, huolehtiiko hänkin teidän pärjäämisestänne? Voiko hän tarvittaessa tullakin jo keskellä viikkoa kotiin jos tulee jotain äkkitilanteita, kuten sairastuminen, vai onko kaikki opintoviikkojen ajan sinun kontollasi?
Millaisia muita ihmissuhteita teillä on? Mainitset, että tukea on vähän. Miten voisitte lisätä sitä? Voisitko rohkaista mielesi pyytämään naapurustoa tai muita tuttavia entistä enemmän apuun, tai voisiko vaimosi?
Miten lapsia valmistellaan arjen muutoksiin? Miten he tämän kokevat?
Uskon, että keksit kyllä selviytymiskeinoja tulipa eteen mitä tahansa, mutta helppoa se tuskin tulee aina joka tilanteessa olemaan. Meillä on lupa pyytää apua eikä kenenkään tarvitse jaksaa mahdottomia tilanteita aina yksin. On tärkeää, että puolisoina edelleen keskustelette arjen ongelmista ja iloista, koska lapset ovat yhteisiä.
Joskus asiat myös näyttäytyvät etukäteen pahemmilta kuin sitten paikan päällä.
Voimia ja sopeutumiskykyä teille.
Merja-diakoni
Kiitos Merja ajatuksista!
Yhdessä ollaan puhuttu, ja vaimolla on kyllä myös iso huoli. Periaatteessa ollaan molemmat myönteisiä opiskelulle, koska se mahdollistaa paremman ansio/työmahdollisuuden lähitulevaisuudessa. On ihan selvä etttä hän on (jopa) enemmän huolissaan pärjäämisestä.
Siinä on iso ero että pärjääkö lasten kanssa vai onko siedettävää elämää.
Hätätilanteet varmaan järjestyy jollain tavalla. Molemmat paikkakuntalaiset isovanhemmat ovat vielä työssä. Minulla on periaatteessa joustava työ, mutta ongelma on satunnaiset työmatkat (koti- ja ulkomaanmatkat). Meillä ei kuulu tapoihin heittää asiakasta pihalle.
Vaimon opiskelu tullee olemaan melko intensiivistä, ja sikäli kun on toisella puolella Suomea, on vaikea saada hätäapua.
Voi teitä uraihmisiä.