Tuntuu hirveän pahalta, kun seuraa suomalaisten pelstuskertomuksia. Kukaan haastatelluista ei kerro, kuin oman ja läheistensä kohtalosta. Ajatelkaa, ne todella köyhät siellä paikan päällä, joilta meni kaikki, auttoivat itseään rikkaampia turisteja, vaikka oma elämä oli täysin kaaoksessa. Siellä ne raukat lainasivat turisteille puhelimensa, vaatteensa ja vaikka mitä.
Turisteille oli kaikkein tärkeintä oman itsensä turvaan saaminen, siis maasta pois. Oletteko kuulleet kenenkään heistä jääneen auttamaan paikallisia köyhiä heidän tragediassaan? Tarkoitan heitä , jotka säästyivät pienillä vammoilla, tai jopa vammoitta? Minä säälin eniten niitä köyhiä raukkoja siellä.
Turisteille oli kaikkein tärkeintä oman itsensä turvaan saaminen, siis maasta pois. Oletteko kuulleet kenenkään heistä jääneen auttamaan paikallisia köyhiä heidän tragediassaan? Tarkoitan heitä , jotka säästyivät pienillä vammoilla, tai jopa vammoitta? Minä säälin eniten niitä köyhiä raukkoja siellä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tärkeintä on saada kaikki pois alta turistit ym turha porukka niin vasta sitten voidaan alkaa jälleen rakentaa ja raivata. Mitä enemmän siellä on porukkaa sitä todennäköisempää että siellä kulkutaudit ym. lisääntyy. Tavallisista tumpeloista ei siellä ole mitään apua, paljain käsin ei siellä auteta. Sääli on sairautta, jos on myötätuntoa voi lahjoittaa rahaa avustuksiin.
SÄÄLI EI OLE SAIRAUTTA, en tajua kuka moisen typerän fraasin on keksinyt! Selvennäs vähän tarkemmin miksi se on muka sairautta kun itse käytän sanaa "sääliä" myötäelämisen tarkoituksena! Sääli = metleva ruotsiksikin, eli elää mukana, myötäelää, ja sellainen ei todellakaan ole sairautta tai edes huono asia, vaan mun mielestä ihmisten pitäisi asettua enemmän kärsivän asemaan ja "myötäelää"! Ja se jalo taito monelta uupuu, olen huomannut!
Kalevassa, mainitsi piispa Eero Huovisenkin itkupilliksi, mutta totesi samaan hengen vetoon, että mitään he eivät ole lukeneetkaan, siis uutisista.
Kannattaisikohan oman selviytymisen vuoksikin lukea niitä uutisia, arvostaa kotimaasta tulleiden auttajien ponnistuksia ja ennen muuta käsittää, miten onnekas ja vain pelkästään onnekas on ollut, jos ja kun on siitä helvetistä selvinnyt.
98 % kuolleista on Bengalin lahden asukkaita, ei näitä nirppanokkaisia ja möhömahaisia turisteja, jotka heti selviydyttyään katastrofista alkavat arvostella muita.
Niinpä! Mistä sitä sitten kerrottais kun omasta itsestä. Minäkin kerron siitä mitä minä olen tehnyt tai aion tehdä. Mua ei paskaakaan kiinnosta se mitä sinä olet tehnyt. Kyllä minäkin lainaan puhelintani ja takkiani lähimmäiselle. Sääli on sairautta...
Rikkailta turisteilta meni vain passi ja matkalaukullinen tavaraa - uudet voi helposti hankkia.
Paikallisilta köyhiltä meni koti ja kaikki omaisuus - siis hieman erilainen tilanne.
Ei kannattaisi investointipankin johtajankaan itkeä sitä ettei Suomen hallitus tullut häntä ensimmäisenä pelastamaan.
Kuulin suomalaisesta vnhemmasta pariskunnasta, joka asuu osan vuotta Sri Lankassa, ja oli siellä nytkin. He ovat jääneet paikan päälle auttamaan. Talo on rakennettu paikalle, jossa se säilyi ehjänä, ja asukkaat selvisivät vammoitta. Heillä on alueen ainoa porakaivo, ja he jakavat puhdasta vettä paikallisille, ja varmasti muillekin tarvitseville, joten saattavat pelastaa tällä upealla toiminnallaan paljonkin ihmishenkiä.
Vielä löytyy epäitsekkäitä ja auttamishaluisiakin ihmisiä!
Moneltakohan nyt viedään työpaikka ja elanto niiltä joiden ainoa elinkeino on rakettien teko, joilla ansioilla saisivat auttaa sukulaisiaan joilta meni koko omaisuus, sielläpäin kun raketteja tehdään pienissäkin pajoissa ja niitä valmistetaan niin ilon kuin surunkin hetkiä varten! Siinäpä taas ihmettelemistä asian tältäkin puolta!!