Kateus ja viha pitää sallia

Kateus on valheellinen tunne. Kadehdit jotain mitä ei ehkä olekaan. Et voi nähdä miten pielessä toisella on monet mut asiat kuin se josta olet kateellinen. Hän voi jopa haluta eroon kadehtimastasi asiasta esim kuuluisuus, raha, erityinen asema, työ, parisuhde, rajoittunut mutta voimakas lahjakkuus, äly jne. Jos ne tekevät elämästä vaikeampaa tai onnetonta. Saa kai sitä kadehtia mutta kun ei siitä ole mitään hyötyä vaan haittaa lähinnä. Ja vihatakin samalla tavalla kunhan se ei johda tekoihin.
Tasajaon kannattaminen ei kylläkään mielestäni ole kateutta niin kauan kuin se koskee kaikkia ja kaikkea, myös omaa elämääsi.

Eihän kateellinen keneltäkään lupia kysykään.

Kateuden tunnusmerkki on ahneus ja itsekeskeisyys eli ei pysty asettumaan toisten asemaan. Kateellinen haluaa omakseen muiden elämää ja sehän ei ole mahdollista, ei pahan puhumisella ja ilkeydellä muutu yhtään kauniimmaksi, lahjakkaammaksi ja ahkerammaksi. Kateuden avulla ei pysty parantamaan omaa asemaansa, vaan käy juuri päinvastoin. Kateelliset teot eivät myöskään tuo sisäistä tyydytystä eli tyytymättömyys omaan elämään säilyy.

"Viime kädessä myös kateus ja viha ovat kehittyneet evoluution myötä ihmisen luonnollisiksi reaktioiksi uhkaavaan tilanteeseen."

Kateuden määrittäminen paheeksi on voimassa kaikissa ihmisyhteisöissä, koska kateus uhkaa koko yhteisön hyvinvointia pyrkimällä tuhoamaan ja varastamaan muiden saavutuksia. Siksi kateutta vastaan on suojauduttu mm. erilaisin taikakaluin, nukein tai syntikäsityksin.
Erityisen vaarallista kateudessa on se, että kateellinen näkee omat tunteensa muiden syynä. Sellainen kateus on psykoottista. Muiden omaisuuden, lahjakkuuden riistäminen yhdelle kateelliselle on tyypillistä totalitaristisissa valtioissa eikä sellaista valtiota yleensä pidetä evoluution huipentumana, vaan koko yhteisön henkisenä ja aineellisena rappiona. Suuri johtaja on kaikkien varojen hallitsija, kaikkien ihmisten ainoa ystävä ja ylivertainen muusikko, kuvataitelija, filosofi, kirjailija jne.
Muilta riistetyt henkiset tai aineelliset saavutukset eivät kuitenkaan muutu omaksi, vaikka siihen itse uskoisi, koska ne ovat peräisin sen toisen ihmisen persoonasta, taipumuksista ja kyvykkyydestä - ja tietenkin työnteosta, mistä kateellinen ei pidä.

"Viha puolestaan saa unohtamaan pelon, jolloin on helpompaa taistella hyökkääjää vastaan. "

Kateus on aggressiivisuutta ja tuhoamisenhalua, mikä ilmenee tässä lauseessa. Kateuden kohde ei ole tehnyt kateelliselle mitään pahaa, mutta kateellinen näkee toisten hyvät asiat hyökkäyksenä itseään vastaan ja kokee oman aggressiivisuutensa oikeutettuna.

"Kateellinen yrittää kateudellaan ja siitä johtuvilla toimilla parantaa omaa sosiaalista asemaansa. Tämän hän voi saavuttaa esimerkiksi tekemällä tyhjäksi itseään "parempien" saavutukset."

Kateellinen joutuu usein yhteisön hyljeksimäksi, koska hän haluaisi omia toisten saavutuksia ja pyrkii siihen mollaamalla muita. Muiden saavutuksia ei kuitenkaan voi tehdä tyhjäksi vihamielisillä ajatuksilla ja teoilla, sillä luonnollista ihmiselle on myös se, että hän näkee hyvyyttä, kauneutta ja puolustaa sitä kateutta vastaan.

Tässä on vaan sellainen juttu, että kateellinen luulee kateuden ja vihan sokaisemana, että jokainen lahjakas saa kaiken tekemättä yhtään mitään. Todellisuudessahan monesti on, että se lahjakas tekee vaikka kuinka paljon ja näkee miljoonaa kertaa enemmän vaivaa asian kuin asian eteen ja siksipä sitten saavuttaakin asioita elämässään. Kateuden sokaisema ihminen näkee vain lopputuloksen eli sen, mitä se toinen on saavuttanut, mutta erheellisesti luulee, että kaikki on tullut ikään kuin täysin itsekseen.

Olen huomannut, että monesti tällainen kateellinen ihminen on perusluonteeltaan jumalattoman laiska ja vielä useimmiten kasvatuksen tuloksena ikään kuin opetettu laiskaksi. Näin ollen hänelle on iskostunut mieleen, että mitään ei kannata tehdä ja minkään asian eteen ei kannata nähdä vaivaa, vaan kaikki tulee itsekseen jos tulee ja että joko ihminen syntyy lahkakkaaksi jolloin kaikki ikään kuin tulee kultalusikka suussa tekemättä mitään tai sitten syntyy lahjattomana jolloin mitään ei koskaan saa.

Noup. Laiska ihminen laittaa laiskuuden mielummin lahjattomuuden piikkiin. On hyvä perustella omaa menestymättömyyttään sillä, että on syntynyt lahjattomaksi. Noup. Tosiasiassa hän on syntynyt tai pikemminkin opetettu laiskaksi. Monesti menestyksen aivaimet ovat 90 prossaa työtä, hikeä, kyyneleitä ja se 10 prossaa lahjakkuutta.

Laiska ihminen antaa itselleen näin tekosyyn. Hän alkaa kadehtimaan muita ihmisiä, vaikka tosiassa hän voisi aivan hyvin saavuttaa ne samat asiat ja jopa enemmän jos vain itse luopuisi laiskuudestaan.

Omasta mielestäni on todella sääli, että joku on kasvatettu näin pieleen ajattelussa. Ahkera, reipas ihminen keskittyy omiin asioihin ja oman menestyksen luomiseen ja sen menestyksen nauttimiseen. Patalaiska ihminen keskittyy vain muiden ihmisten kadehtimiseen, haukkumiseen ja heille kostamiseen. Kateus pilaa kateellisen elämän ja kurjistaa kateellisen elämää entisestään. Tosiasiassa kateellisella on menestyksen avaimet omissa käsissään, ainakin useimmiten, mutta hän ei viitsi tai osaa käyttää niitä. Sen sijaan hän keskittyy syyttelemään vain muita, viattomia ihmisiä omasta laiskuudestaan. Jos taas patalaiska, kateellinen ihminen alkaisi reippaaksi ja saavuttaisi elämässään jotain, hän ei kuitenkaan osaisi nauttia siitä menestyksestä. Hän keskittyisi edelleen vain vertailemaan itseään muihin, kilpailemaan muiden kanssa eikä osaisi nauttia omasta menestyksestä. Patalaiska luo itselleen tekosyyn olla tekemättä mitään, koska hän luo itselleen illuusion tai hänelle on opetettu väärin jonkinlainen illuusio, että vain valmiiksi lahjakkaat saavat kaiken. Patalaiska ihminen ei halua myöntää, että ahkeruudella ja omalla aktiivisuudella saavutetaan paljon, koska hän mielummin vaipuu omaan laiskuuteensa. On helpompi vajota laiskaksi ja syytellä muita, viattomia ihmisiä kuin tarttua härkää sarvista. Hän myös kadehtii asioita, mitä hän todellisuudessa ei haluaisi edes saavuttaa tai mistä hän ei oikeasti ole kiinnostunut. Tärkeintä on vaan saada tekosyy omalla laiskuudelleen.

Patalaiskuus kuitenkin kääntyy itseään vasten. Se luo kateuden, katkeruuden ja huonon itsetunnon. Huonoitsetuntoinen myös kuvittelee, että hänestä ei ole mihinkään joten turha ryhtyä ahkeraksi ihmiseksi. Hän ei kestä mahdollista epäonnistumista tai sitä, että hänen kuviteltu lahjattouutensa tulisi esiin. Kehä on valmis ja nämä asiat ruokkivat vain itseään. Kateellinen vaipuu yhä vain enemmän omaan suohonsa.

Paljon järkeä tossa, mut sen sijaan, että aletaan syyttelee, vihaan ja kadehtimaan yksilöitä, kannattas keskityä järjestelmän vikoihin. Sillon on järjestelmässä jotain vikaa, jos yks omistaa puoli kaupunkia ja toisella ei oo varaa ruokaan. Järjestelmävika on myös se, jos joku saa kaiken yrittämättä ja joku ei saa kuin muruja, vaikka raataa niska limassa. Järjestelmän pitää olla kannustava ja palkitseva niille, jotka tekevät kovasti työtä ja luovat näin yhteistä hyvää.