Hei
Osaisiko kukaan neuvoa? Olen siis kaksi kertaa yrittänyt hakea Lapin Yliopistoon ja saanut pääsykoekutsun, mutta en ole erinäisistä syistä päässyt edes paikalle. Aluksi hain keväällä 2014 lukiosta valmistuttuani, en kuitenkaan paikalle päässyt koska sivari alkoi samana päivänä, kun pääsykokeet olisi ollut. No, toisen kerran hain 2015 keväällä sivarin loputtua, en tiiä alotinko majoituksen jne. etsimisen liian myöhään, koska moni paikka oli siihen ajankohtaan nähden täysi ja moni muukin oli omalle budjetille liikaa. Minä sain siis sivarin ajalta vain päivärahat, enkä saanut edes tienata muuta rahaa. Samaan aikaan vielä kävi niin, että isä ja äiti joutui tauolle eli työttömäksi pätkätöistä ja mun piti tilapäisesti ostaa ruokaa kotiin ja maksaa erääntyviä laskuja. Rahaa ei jäänyt kuin 50 euroa ja omalta kotikunnaltani junalla, bussilla tai juna-bussiyhdistelmällä olisi maksanut kaikissa tapauksissa yli sata euroa (katsoin Vr.än ja matkahuollon sivuilta) ja olisin tarvinnut myös majoituksen ainakin yhdeksi yöksi, mut ei ollu varaa, koska en löytänyt mitään vuoroa, mikä oisi saapunut pari tuntia ennen kokeen alkua jne. Hain samalla myös Kuopion Savonia Amkiin teollisen muotoilun ohjelmaan ja sain 73/100 pistemäärän eli en siis päässyt sisään. No immeiset työkkärissä eivät tästä riemastuneet, en nyt saa työmarkkinatukeakaan. Kuulemma, se että rahat ei riitä pääsykokeeseen menoon ei ole riittävä syy jättää menemättä - paskan marjat! Mikä velhoko minun pitää olla? Onneksi hätä ei ole ollut tämän näköinen ja olen ollut töissä sivaripaikassa, lisäksi olin työllistymistä edistävissä palveluissa noin kuukauden ja sain työmarkkinatukea edes siltä ajalta. No jätin menemättä yliopiston pääsykokeeseen- Lapin Yliopisto olisi paikka minne haluaisin todella päästä. On ollut vain paljon epäonnea ja omaa möhlimistä, sillä olen periaatteessa yksin vastuussa koko jutusta ja täysin noob aloittelija näissä asioissa, esim, vanhemmat eivät auta - yliopisto haihattelua, eikä sisaruksillakaan ole kokemusta. Hyvät neuvot olisivat siis kullan kalliit. En tiedä haenko vielä tänä vuonna kyseiseen paikkaan, kuulostaa tuhoon tuomitulta, vaikka haluaisin palavasti sinne. Tarvitsisin siis neuvoa muilta kokeneemmilta pääsykokeissa käyjiltä, että miten minun pitäisi menetellä. Esim. Mistä huokea majoitus? Minkälaiset pääsykokeet on? Kuinka vaikeita ne on? Onko mahdollisuutta päästä ekalla yrittämällä? Miten kätevästi paikalle - mun kotipaikkakunnalta on muutama sata kilometriä Rovanniemelle. En ole siis mikään matkustelijatyyppi enkä ole ollut junassa kuin kerran elämässäni, bussia käyttänyt lähinnä kotikunnalla eikä matkustuksesta muutenkaan kokemusta. Entä sitten jos satunkin pääsemään sisään? Mitä sitten?
Osaisiko kukaan neuvoa? Olen siis kaksi kertaa yrittänyt hakea Lapin Yliopistoon ja saanut pääsykoekutsun, mutta en ole erinäisistä syistä päässyt edes paikalle. Aluksi hain keväällä 2014 lukiosta valmistuttuani, en kuitenkaan paikalle päässyt koska sivari alkoi samana päivänä, kun pääsykokeet olisi ollut. No, toisen kerran hain 2015 keväällä sivarin loputtua, en tiiä alotinko majoituksen jne. etsimisen liian myöhään, koska moni paikka oli siihen ajankohtaan nähden täysi ja moni muukin oli omalle budjetille liikaa. Minä sain siis sivarin ajalta vain päivärahat, enkä saanut edes tienata muuta rahaa. Samaan aikaan vielä kävi niin, että isä ja äiti joutui tauolle eli työttömäksi pätkätöistä ja mun piti tilapäisesti ostaa ruokaa kotiin ja maksaa erääntyviä laskuja. Rahaa ei jäänyt kuin 50 euroa ja omalta kotikunnaltani junalla, bussilla tai juna-bussiyhdistelmällä olisi maksanut kaikissa tapauksissa yli sata euroa (katsoin Vr.än ja matkahuollon sivuilta) ja olisin tarvinnut myös majoituksen ainakin yhdeksi yöksi, mut ei ollu varaa, koska en löytänyt mitään vuoroa, mikä oisi saapunut pari tuntia ennen kokeen alkua jne. Hain samalla myös Kuopion Savonia Amkiin teollisen muotoilun ohjelmaan ja sain 73/100 pistemäärän eli en siis päässyt sisään. No immeiset työkkärissä eivät tästä riemastuneet, en nyt saa työmarkkinatukeakaan. Kuulemma, se että rahat ei riitä pääsykokeeseen menoon ei ole riittävä syy jättää menemättä - paskan marjat! Mikä velhoko minun pitää olla? Onneksi hätä ei ole ollut tämän näköinen ja olen ollut töissä sivaripaikassa, lisäksi olin työllistymistä edistävissä palveluissa noin kuukauden ja sain työmarkkinatukea edes siltä ajalta. No jätin menemättä yliopiston pääsykokeeseen- Lapin Yliopisto olisi paikka minne haluaisin todella päästä. On ollut vain paljon epäonnea ja omaa möhlimistä, sillä olen periaatteessa yksin vastuussa koko jutusta ja täysin noob aloittelija näissä asioissa, esim, vanhemmat eivät auta - yliopisto haihattelua, eikä sisaruksillakaan ole kokemusta. Hyvät neuvot olisivat siis kullan kalliit. En tiedä haenko vielä tänä vuonna kyseiseen paikkaan, kuulostaa tuhoon tuomitulta, vaikka haluaisin palavasti sinne. Tarvitsisin siis neuvoa muilta kokeneemmilta pääsykokeissa käyjiltä, että miten minun pitäisi menetellä. Esim. Mistä huokea majoitus? Minkälaiset pääsykokeet on? Kuinka vaikeita ne on? Onko mahdollisuutta päästä ekalla yrittämällä? Miten kätevästi paikalle - mun kotipaikkakunnalta on muutama sata kilometriä Rovanniemelle. En ole siis mikään matkustelijatyyppi enkä ole ollut junassa kuin kerran elämässäni, bussia käyttänyt lähinnä kotikunnalla eikä matkustuksesta muutenkaan kokemusta. Entä sitten jos satunkin pääsemään sisään? Mitä sitten?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Selityksen makua & tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Ihan varmana ensimmäiseen pääsykokeeseen meno olisi ollut sovittavissa sivaripaikassa, kukaan työnantaja ei ole niin tökerö etteikö olisi suostunut jotenkin sopimaan, kuten vaikka niin että alussa menetetyt päivät tehdään joinakin muina päivinä, jolloin olisi muuten ollut vapaata. Ja totta vtussa matkustaminen ja majoitus maksaa ja ne halvimmat majoitukset menee nopeasti - sinne pääsykokeisiin kun on muutama muukin menossa. Jos olisit tosissasi halunnut tuonne aiemmin, olisit sekä säästänyt rahaa etukäteen, että hoitanut majoituksen ajoissa. Näin niin kuin perinteisellä maalaisjärjellä ajatellen.
Sama juttu työkkärin kanssa. Jotta saat työttömyystukea, täytyy tehdä tiettyjä juttuja sen eteen. Fiksu olisi hakenut johonkin oman paikkakunnan korkeakouluun ja mennyt sen sössimään, jolloin on tavallaan hakenut ja sitten ei päässyt sisälle. Näin työkkäri on tyytyväinen. Useimmat ymmärtävät ottaa näistä selvää etukäteen, jolloin ei tarvitse myöhemmin ruikuttaa maailman epäreiluudesta.
Jos nyt kuitenkin vastaan pariin kysymykseen. Huokeinta on varmaan etsiä joku henkilö, joka on pääsykokeiden aikana valmis majoittamaan sinut maksua vastaan. Toinen vastaava edullinen on joku hostelli, siitä vaan googlaamaan (hakusanalla hostelli rovaniemi).
Pääsykokeisiin ja niiden vaikeuteen sun muuhun kukaan ei osaa vastata noilla sun antamilla tiedoilla, kun et edes kerro mihin olet hakemassa. Sama juttu matkustamisen kanssa - miten parasta tapaa voi sanoa, kun et ole kertonut mistä matkustat? Yleisneuvona, jos sieltä menee Åbus tai Onnibus, on ne useimmiten halvimmat. Mitä aikaisemmin matkan ostat, sitä halvemmalla ne saat. Käytännössä matka ja majapaikka kannattaa siis hankkia tasan samalla hetkellä kun tiedät pääseväsi pääsykokeisiin.
Olet hakenut kaikki mahdolliset syyt olla menemättä pääsykokeisiin. Kaikki ne olisi ollut helposti voitettavissa, jos olisit halunnut.
Älä jatka samaan malliin! Menet pääsykokeisiin, ala jo säästää vaikka 100 euroa kuukaudessa. Ala valmistautua lukemalla tai mitä sitten vaaditaankin. Ensimmäisellä kerralla sisään pääsy on erittäin tavallista.
Nyt minulla on siinä mielessä hyvä lykky, että minulla on säästöjä - enkä edellisiäkään rahoja tuhlannut turhuuksiin. Siis oon Pohjois-Karjalasta Juuasta ja sieltä pitäisi matkustaa Rovaniemelle keväällä, jos luoja suo. Siis vuonna 2014 minulla alkoi siviilipalveluksen koulutusjakso Lapinlahden koulutuskeskuksella ja samana päivänä oli tämä amkin pääsykoe. Koulutuskeskuksella piti olla kyseisenä päivänä klo. 12, muuten poliisiasia. Itse pääsykokeet olisi alkanut n. 11:00 ja jatkuneet aina 18:00 asti, lisäksi koe olisi jatkunut seuraavana päivänä. Hain siis Savonian Amkiin teollisen muotoilun koulutusohjelmaan ja taideteolliseen tiedekuntaan Lapin yliopistoon myös samaa alaa opiskelemaan. Koulutusjakson alkamisen jälkeen 2. kesäkuuta 2014 minulla olisi ollut Lapin Yliopiston pääsykoe ja kyllä varasin liput hyvissä ajoin ja oikeaan aikaan, tuplatarkastin kaikki monta kertaa, majoituskin olisi silloin ollut tiedossa. Minulla oli lukioaikaisia säästöjä vielä vähän jäljellä. Olin laittanut kaiken niinkuin pitääkin. Mutta kun hain liput respasta huomasin, että lipuissa oli virhe - yritin tätä sitten siellä respassa selvitellä, mutta kun paikalla oli eri henkilöt ja suurimmaksi osaksi ne respan työntekijätkin oli niitä sivareita, jotka eivät jostain syystä löytäneet itselleen palvelupaikkaa. No, menin käymään hallinnossa sen henkilön luona, joka lippuja varaa jne. Hän yritti selvittää asiaa parhaansa mukaan ja ehdotti, että hän varaisi uudet liput - no, lippujen saamiseen meni aina päivä tai pari, joten silloin olisi ollut myöhäistä. Meidän piti muutenkin tehdä varaukset aina mahd. tarkkaan ajankohtaan jne. Päätin siis jättää menemättä ja se vitutti. En hakenut 2014 syksyllä, koska ei ollut koulutuspaikat haussa.
Mitä taas tulee 2015 kevääseen, sivarini loppui toukokuun 15.päivä ja pääsykokeet oli kesäkuun alussa niinkuin 2014. Sain sivarin ajan vain päivärahaa, joka oli alussa viisi euroa päivä ja lopussa n. 11,40 euroa päivä. Työpaikka kustansi minulle asunnonkin palvelun ajaksi. Omalle kontolleni jäi mm. omasta ruokailusta huolehtiminen - sain siis työpaikalla ruoan riippuen vuorosta esim. aamuvuorossa aamupala ja ruokatauon ruoka ja iltavuorossa iltapala ja iltavuoron ruokatauko. Pidemmillä vapailla kävin kotopuolessa jne. Mitenkäs kävikään, kun vanhemmillani - jotka tekevät pätkätöitä, loppui pari kuukautta ennen sivarin loppua työt, niin minun, jolla oli rahaa, piti ostaa kotiin ruokaa ja maksaa muutama erääntynyt lasku, joita vanhemmat eivät pystyneet maksamaan. Jäljelle jäi n. 50 euroa, joka riitti Kuopion reissuun (pääsykokeissa 73/100 pistettä enkä siis päässyt sisään). Isäni joutilaana kyyditsi minut. Tosin hän ei suostunut Rovaniemelle asti ajamaan, eikä rahatkaan olisi riittäneet muutenkaan.
No, olin heinä-, elo-, syyskuun sivaripaikassa täysiaikaisessa työssä ja sain ihan hyvää palkkaakin, minulla on siis nyt säästöjä. Sijaisuudet loppuivat vähäksi aikaa ja menin pari viikkoa sormia pyöritellessäni Te-toimiston työnhakukurssille joka kesti n. kuukauden ja sain siltä ajalta työmarkkinatuen. Sen jälkeen olin pari viikkoa vielä työttömänä ja mietin mm. työkokeiluun menemistä. Olin jo saamassa sopimuksetkin tehtyä, mutta vanhasta työpaikasta soitettiin, että tarvitsisivat sijaista joulun ajaksi. Menin siis takaisin töihin. Minua tässä eniten rassaa se, että miten niin pääsykokeisiin menemättäjättämisen syyksi ei käy se, ettei ole varaa? Enhän minä mitään sille voi. Tässäkin tapauksessa se, että minulla rahaa meni ei ollut minun vaikutettavissa - pitäähän minun perhettäni auttaa. Perheeni on ollut vähävarainen iät kaiket ja rahan-arvon olen sisäistänyt jo pienenä - en ole siis mikään tuhlari.
Jotenkin minusta tuntuu, että minusta on tulossa jotenkin ihan vitun uusavuton. Mitä en ole siis ennen ollut. Minulla kyllä todettiin lukioaikoina keskivaikea masennus, jonka vuoksi kävin terapiassa ja oli ihan lääkityskin. Hoidon lopetettuani diagnoosi oli lievä masennus, lopetin siis siksi koska en halunnut, että vanhempani saisivat tietää - ihmettelisivät syytä, jotka ovat osaksi perheessä ja perheoloissa ja lisäksi kiusaamisessa, josta vanhempani eivät tiedä. Enkä halua vanhempieni kanssa asioistani puhua, meidän perheessä ei yleisestikään asioista keskustella enkä itsekään halua olla se, joka sen alottaa. En siis yritä puolustella saamattomuuttani masennuksella. Toisaalta tuntuu, että vanhemmat ovat kasvattaneet minut pumpulissa, minun äitini on siis semmoinen hovering-vanhempi, joka hyvää hyvyyttään varmasti haluaisi raivata kaikki haasteet pois tieltä, isä taas olettaa että koska minä ja sisarukseni ollaan hänen lapsiaan, me pärjätään yhtä hyvin kuin se ja tehdään asiat niin hyvin kuin se ja osataan sekä omaksutaan asioita yhtä hyvin kuin se - hän ei siis ole edes ammattikoulua käynyt. On erämies, metsämies, maanviljelijä, kalastaja ja vaikka sun mitä. On rakentanut meidän pihapiiriinkiin suurimman osan rakennuksista itse. Huoh.
Olen siis ottanut kaikista mahdollisista asioista(Kelan tuet ja niiden ehdot, työkkäri, sivarin oikeudet jne.) ja kuitenkin jälkeenpäin olen yllättynyt, että asiassa olisi voinutkin edetä tällä tavalla ja että tämä tämmöinenkin juttu on mahdollista. Ei ole siis käynyt mielessä, koska olen olettanut, että mustaa valkosella kirjotetut jutut ovat vesiselviä.
Tosin sivariaikana minulle valkeni paljon asioita elämästä. Esim. sivaripaikassa oli ajoittain häikkää tietyissä asioissa, joissa niitä ei olisi pitänyt olla, vaikka palvelupaikkaan tulleet asiakirjat kertoivat vesiselvästi miten asiat pitää tehdä. Monesti piti olla muistuttelemassa ja olen tottunut siihen, että kun säännöt ovat selvät asiat sujuu. En yritä tässä tekeytyä marttyyriksi, mutta kuitenkin. Yksi työkaverini, tai oikeastaan monet suoraan kertoibat, että minun pitää vaatimalla vaatia näitä asioita, jos se kerta on minun oikeuteni - eikä esim. tyytyä osaani. Toisaalta vaatimalla vaatimisesta tulee minulle enemmän paha mieli kuin toiselle enkä oikein osaakaan olla öykkäri. Kärsin kiltin pojan syndroomasta - en siis ole mikään ´anteeksi, että olen olemassa tyyppi´, mutta siitä huolimatta taidan olla yksi iso tussu. Huoh.