Silloin aika ei ollut oikea. Ei millään tasolla.
Aika on kypsyttänyt ajatuksia, tunteita. Ehkä tehnyt meistä vahvempia. Ainakin minusta.
"Olisin voinut sanoakin jotain, mutta vaikenin...mietin vain näenkö sua enää koskaan.."
Olisin valmis vielä tänäänkin katsomaan tämän tarinan sinun kanssa loppuun...ainakin jatkamaan siitä mihin se joskus jäi..tipuaskelista aloitettaisiin...sinun kanssa tahtoisin. Olet mies vailla vertaa.
"Tule lähemmäksi minua..riittää kun vain katson sinua..silloin pelkoni pois katoaa.."
Aika on kypsyttänyt ajatuksia, tunteita. Ehkä tehnyt meistä vahvempia. Ainakin minusta.
"Olisin voinut sanoakin jotain, mutta vaikenin...mietin vain näenkö sua enää koskaan.."
Olisin valmis vielä tänäänkin katsomaan tämän tarinan sinun kanssa loppuun...ainakin jatkamaan siitä mihin se joskus jäi..tipuaskelista aloitettaisiin...sinun kanssa tahtoisin. Olet mies vailla vertaa.
"Tule lähemmäksi minua..riittää kun vain katson sinua..silloin pelkoni pois katoaa.."
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kaunis kirjoitus sinulla.
Minun kynäni ei taivu enää. Mutta omalla kodalla ehkä jotain samanlaista. Mutta yksinäisempää.
Onnea sinulle.
Rakkaus ei kysy aikaa,ei paikkaa..joskus sen tosin hoksaa vasta sitten kun on jo myöhäistä..siitä huolimatta tunne säilyy vahvana elämän tyrskyissä ja karikoissa vuosikaudet..silloin siinä täytyy olla jotain poikkeuksellista..niin speciaalia,että seuravalla kerralla ei pidä enää tyytyä pelkkiin arkoihin,haikeana anoviin ja intohimon sekoittamiin katseisiin..kun tsäänssit on paljon muuhunkin..Eiks ni?..
"..Tule lähemmäs beibi
Kuuma on yö
Miksi väreet kylmät mua sisältä syö..
Kun katsot mua silmiin
Se osuu niin kuin kynttilän valo ruutikellariin.."
Niinpä
Toivoisin, että ois mulle yhdeltä karkurilta, mut en usko. Kaunis viesti ja herkisti. Toivon, että saat hänet, jota rakastat.
Ajatus jostain suuremmasta meidän kahden välillä. Voiko se onnistua enää, nainen? Voi tietenkin, jos emme unohda sitä, mitä jo saimme. Jatkuvan kaipuun toisiimme. Katseet välillämme, ne eivät vaan unohdu. Aloittaja kirjoittaa hienosti, miten vaikeaa kaipuuta on selittää. Niinhän se onkin. Tarviiko sitä sen kummemmin selittää, jos molemmat tietää, mistä siinä on kysymys? Ihastumisesta (--> rakastumisesta).
Ajattelen samoin kuin kirjoittaja,tuntuu samalta,hänen miehen lähellä.
Aika ei tosiaan ollut oikea. Olisiko tämä vuosi se jolloin otetaan selvää tästä ja ainakin saadaan muistoja yhdessä ja purettua ajatukset riippumatta siitä minkä pituinen tarina sitten onkaan.
Tänä vuonna se selviää joka tapauksessa. Tuleeko meille stooria nainen hyvä vaiko ei? Sinunkin pitää panostaa siihen yhtälailla. En mie yksin jaksa. Mulla on muutenkin vaikeaa olla ilman sinua.
että hän ajattelisi näin. Minä olen odottanut jo aika kauan. Tällä hetkellä kaiken ratkaisisi se että me tapaisimme kasvokkain..edellisestä kasvokkain tapaamisesta on jo yli neljä vuotta.
Kaikki on kiinni siitä, että haluaako hän...ilman sitä tietoa en voi toimia mihinkään suuntaan.
Kuulostaa hyvältä,tavatkaa ja jutelkaa hyvässä hengessä..Tärkeää kuitenkin molemmille.
Eli haluat toisen tekevän aloitteen ja itse vain istut käsiesi päällä.
Siis mitä?Molemmat ollaan laitettu viestiä irl ja muutenkin,en tiedä mitä hän mies odottaa.Itse olen ehdottanut tapaamista,jossakin tai soittelua.Niin?
Olen samaa mieltä kun aloittaja, sitä ei voi selittää, sitä ei voi selättää, sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, sitä ei voi kiertää. Minä tiedän koska olen yrittänyt, se on jos on ollakseen, olkoon vaikka kuinka oikea tai väärä, sitä et voi ohittaa vaikka haluaisit. Voi jatkaa matkaa, mutta kaipaus johonkin, jotakuta kohtaan seuraa niin kauan kun on seuratakseen, etkä tiedä milloin se sut lopulta jättää.
Jos se kertoo siitä,että niin ei pidä silloin tehdäkään.Voisiko matkaa jatkaa yhdessä ja katsoa mihin se vie?
Voisi, mutta silloin hänen pitäisi olla vapaa niin tekemään.
Pienin askelin..?
Minä tulisin harppauksin vastaan jos juuri se oikea haluaisi meidän tulevan taas toisiaan päin.
Riippuu siitä, miten määritellään "pieni askel".