Olen seisonut tässä tienristeyksessä jo pitkään. Olen 15-vuoden avioliiton aikana ihastunut toistuvasti toisiin miehiin, mutta en ole koskaan tehnyt asialle mitään. Nyt olen kohdannut jälleen ihmisen, mutta se on erilainen kuin muut. Erotakkin olen nykyisestä yrittänyt, mutta hän pitää niin tiukasti kiinni etten pääse irti. Itsestäni tuntuu, että olemme vain ystäviä. Paljon hyvää hänessä on ja olisin surullinen hänet menettäessäni, sydän särkyisi. Sitä tunnetta en vaan hänen kanssaan löydä. Näinkö siinä pitkässä juoksussa aina käy? Jos eroaisin, en kuitenkaan tämän uuden luokse juoksisi.
Puolisoni kanssa meillä on niin paljon kaikkea, yhteisiä harrastuksia, lapsi joka tosin on jo muuttanut kotoa, mies saa minut nauramaan ja huolehtii minusta. Hän on hyvä mies ja koen etten tässä tilanteessa edes ansaitse häntä.
Toisaalta olen surullinen, etten pysty onnellisuuteen mieheni kanssa. Olen jo vuosia ollut masentunut, eikä mieheni edes tiedä että se johtuu meidän "ystävyys"parisuhteesta. Seksiä ei ole kuin kerran kuussa, jos sitäkään.
Tämä uusi saa sukat jaloissani pyörimään ja ajatukset sekaisin.
Asiallisia neuvoja samassa tilanteessa olevilta toivoisin, en ole pettämässä miestäni vaikka ajatukseni solmussa ovatkin.
Puolisoni kanssa meillä on niin paljon kaikkea, yhteisiä harrastuksia, lapsi joka tosin on jo muuttanut kotoa, mies saa minut nauramaan ja huolehtii minusta. Hän on hyvä mies ja koen etten tässä tilanteessa edes ansaitse häntä.
Toisaalta olen surullinen, etten pysty onnellisuuteen mieheni kanssa. Olen jo vuosia ollut masentunut, eikä mieheni edes tiedä että se johtuu meidän "ystävyys"parisuhteesta. Seksiä ei ole kuin kerran kuussa, jos sitäkään.
Tämä uusi saa sukat jaloissani pyörimään ja ajatukset sekaisin.
Asiallisia neuvoja samassa tilanteessa olevilta toivoisin, en ole pettämässä miestäni vaikka ajatukseni solmussa ovatkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei Tienristeys
Olet valinnut elämäntilanteeseesi osuvan nimimerkin. Olet empimässä, mihin kääntyä, palatako, vai seisoako odottamassa vielä jostain päin tulevaa selvyyttä.
Kerrot nykyisessä parisuhteessasi olevan paljon hyvääkin, mutta se jokin, kipinä on kaikonnut, mikäli ymmärsin oikein? Tämän kipinän tunnet itsessäsi ja näet sen hehkuvan ajatuksissasi jonkun toisen miehen herättämänä.
Minulle tulee mieleen kysyä, miten olette 15 yhteisen vuoden aikana pyrkineet ylläpitämään oman suhteenne kipinää, läheisyyttä, intohimoa. Joskus on niinkin, että arkiset elämänvuodet saavat toisen tuntumaan sukupuolettomalta, kuin kaverilta. Monet pitkät parisuhteet joutuvat aika ajoin sen kysymyksen eteen, miten voimme pitää hyvällä tavalla parisuhdetta yllä, kaihoamatta muita kumppaneiksemme.
Joskus on tarpeen hakea apua saa perheterapiasta tai parisuhdekursseilta. Oletteko kokeilleet sellaisia? Jos, millaista apua niistä oli? Vaikka ero tulisikin, on se yleensä terveempi ja helpompi, jos asiat on käyty reilusti ja toinen toisiaan kuunnellen läpi.
Mitä toivoisit parisuhteeltasi? Millä lailla voisit kokea syttyväsi uuudelleen? Mitä itse voit tehdä tai kokeilla, juuri tänään, puolisosi kanssa?
Toivottavasti löydätte vielä tien parisuhdeyhteyteen. Uskon, ettet seiso risteyksessä enempää kuin on tarvis. Ihminen ottaa askeleen, kun on valmis. Usein se askel tarkoittaa myös jotain, joka haastaa meidät itsemme toimimaan erilailla kuin ennen. Millaista muutoksen askelta tarvitset?
Merja-diakoni
Kuulehan, oletko nostanut kissaa pöydälle?
Nyt alat puhua miehesi kanssa! Ihan tosta noin vaan kerrot tuntemuksistasi.