Haluan apua, mutta haluan olla näkymätön

Sairastan masennusta. Kukaan ei tiedä siitä. Viiltelen.
Kyllä, haluan apua. Ei en pysty sitä itse hankkimaan. Toivoisin vaan että joku tajuais mun tilanteen ja raahais mut hoitoon. Jonnekin mistä saisin apua. Enhän mä mikään masentunut olis, jos itse apua hankkisin. Parantuisinko mä sillä? Ei, olisin vaan huomionkipeä. *** haluisin vaan että mua autettais en jaksa tätä enää! :'( pelastakaa mut itseltäni....

Onko joku kokenut samanlaista? Miten selvisit vai selvisitkö lainkaan? Oisko mitään keinoa, jolla voisin vinkata että mulla ei oo kaikki hyvin tuntematta itseäni huomiohuoraksi? :'( viiltelyhaavojen vilautus ois vähän liika... öm.... dramaattista :( ja mä häpeän niitä :(
7317
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Valitettavasti kukaan ei todennäköisesti tule sinua pelastamaan. Se sinun on tehtävä itse.
Kaiken A ja O on oma vilpitön halu parantua, ja motivaatio siihen. Sitten haettava sitä apua. Kun itsekseen se ei tule.
Jos et pysty/uskalla/halua itse hakeutua esim.omalle lääkärillesi ensin, olisiko sinulla ketään tuttua,perheenjäsentä, ystävää,jolle voisit kirjoittaa lapulle tuon edelläkuvaamasi tai ota siitä kopio.
Sitten sinun pitää löytää sen verran sisua itsestäsi, että toimitat sen lapun ko.henkilölle. Voi olla myös kouluterv.hoitaja,työterveyshoitaja, mutta silloin sinun pitää myös kertoa kuka olet. Sen voi tehdä huomaamattomasti tai reilusti suoraan käteen. Tai jos täysin mahdotonta on, pyytää joku toinen toimittamaan se perille tai postita!
Viiltelyssä ei ole mitään häpeämistä. Se on yleisempää kuin luuletkaan. Siinä on tavallisesti kyseessä kontrollin tarve, keino lievittää ahdistusta.
Siihen on hyvä apu saatavissa, mutta jälleen pitää muistaa se oma aktiivisuus ja todellinen tahto parantua!
Onnea matkaan!

Äänestä

Heippa,

Haluun vaan sanoo että Jumala rakastaa sua tosi paljon, uskot sitten Häneen tai et. Hän lähetti Poikansa kuolemaan sun puolesta. Älä koskaan menetä toivoa, voit aina kääntyä Hänen puoleen vaikka ihmisille ois hankala puhua. Samalla tavalla oon itse saanut avun ongelmiini. Voit kysyä Jumalalta, että jos olet siellä, näytä se mulle jotenkin. Siunausta!

Äänestä

Mulla itellä katosi ruokahalu kun olin masentunut. Jos eivät huomaa sun vähentynyttä ruokahaluaniin sitten viimeistään tulee sanomista kun oot laihtunut

Äänestä

Mene psykiatrille ja hanki itsesi psykoterapiaa ja aloita brintellix lääkitys.

Äänestä

Menisin suoraan asiantuntioiden puheille, sillä he parhaiten ymmärtävät, osaavat asennoitua ja ottavat tilanteesi vakavasti. Siinä missä tuttavasi saattavat suhtautua vähättelevästi, koska eivät halua uskoa välittämänsä ihmisen olevan masentunut, psykiatrit ja psykologit tunnistavat kyllä masennuksen oireet ja voivat ainakin yrittää auttaa sinua.

Itse toimin juuri näin. Tein sen salaa, ettei kukaan lähipiiristäni tietäisi. En sinun tavoin pelännyt heidän luulevan minun olevan huomionhakuinen, mutta en kyennyt avoimesti myöntämään heikkoutta tai että minulla ylipäätään oli mitään ongelmia. Ei siitä kukaan saanut tietää ennen kuin olin itse valmis kertomaan.

Eli hae vähin äänin ensin apua sen kummemmin miettimättä, mitä muut sinusta ajattelevat. Perheellesi ja ystävillesi voit sitten sen jälkeen kertoa hakeneesi apua, jolloin he tietävät sinun tilanteestasi edes jotain, mutta eivät ehkä reagoi niin voimakkaasti (vähättele tai panikoi) koska tietävät sinulla jo olevan joku virallinen ja vakavasti otettava taho tukena. Terapeutti voi lisäksi auttaa sinua lähipiirillesi avautumiseen liittyvien tunteiden ja käytännön ongelmien selvittämisessä.

Äänestä
  • Tästä haluisin kuulla lisää :3 kuinka vanha olit? Mistä hait apua? Milloin kerroit läheisillesi? Miten kerroit? Kävitkö terapiassa tai muussa vastaavassa kenenkään tietämättä ja jos, niin miten onnistuit?

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


helpneeded kirjoitti:

Sairastan masennusta. Kukaan ei tiedä siitä. Viiltelen.
Kyllä, haluan apua. Ei en pysty sitä itse hankkimaan. Toivoisin vaan että joku tajuais mun tilanteen ja raahais mut hoitoon. Jonnekin mistä saisin apua. Enhän mä mikään masentunut olis, jos itse apua hankkisin. Parantuisinko mä sillä? Ei, olisin vaan huomionkipeä. *** haluisin vaan että mua autettais en jaksa tätä enää! :'( pelastakaa mut itseltäni....

Onko joku kokenut samanlaista? Miten selvisit vai selvisitkö lainkaan? Oisko mitään keinoa, jolla voisin vinkata että mulla ei oo kaikki hyvin tuntematta itseäni huomiohuoraksi? :'( viiltelyhaavojen vilautus ois vähän liika... öm.... dramaattista :( ja mä häpeän niitä :(

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu