Alkoholismi on monitahoinen sairaus.
Alkoholi ja muut riippuvuutta aiheuttavat aineet vaikuttavat ihmisen kaikkiin toimintoihin. Yksikään inhimillisyyden alue ei jää koskemattomaksi, vaan aineiden haittavaikutukset kohtaavat alkoholistia fyysisellä, psyykkisellä, tunne-elämän, hengellisellä ja sosiaalisella tasolla. Hänen arvomaailmansa ja taloutensa järkkyy, eli lyhyesti sanottuna: Juova alkoholisti ei toimi ihmisen tavoin. Alkoholismisairautta hoidettaessa onkin perustana oltava kokonaisvaltainen ihmiskäsitys.
Alkoholismi on "ei kenenkään syytä" sairaus.
Yksikään ihminen ei ryhdy juomaan alkoholia päämääränään tulla alkoholistiksi. Alkoholi on sosiaalisesti ja kulturellisesti hyväksytty aine, josta on ihmiselle myös hyötyä, muutenhan kukaan ei sitä käyttäisi ja vieläpä maksaisi siitä. Mutta tietyille ihmisille, noin kymmenelle prosentille käyttäjistä - muuttuu hyöty karvaiksi tappioiksi. Myös nämä ihmiset aloittivat alkoholin käytön siinä uskossa, että heillä on samat edellytykset kuin kaikilla muillakin, mutta heidät kohtasi sairaustila, jota ei voi havaita ennenkuin se on muuttunut vaikea-asteiseksi. Sen vuoksi ei ole heidän vikansa, että heistä tuli alkoholisteja. Se ei ole myöskään kenenkään muun vika. Eihän kukaan ole pakottanut alkoholistia juomaan viinaa. Alkoholisti ei ole vastuussa sairastumisestaan, mutta hän on ehdottomasti vastuussa tervehtymisestään!
Kieltäminen on raskas osa sairaudesta.
Kieltäminen on puolustuskeino, jonka alkoholisti on rakentanut suojaamaan ryyppäämistään, joka on muodostunut hänelle tärkeämmäksi kuin mikään muu. Kieltäminen tapahtuu sekä tietoisella, että tiedostamattomalla tasolla, niin älyllisesti kuin tunnepohjaisestikin. Alkoholisti ei kykene tunnistamaan omia oireitaan eikä hän ymmärrä että tapahtumat, jotka näennäisesti eivät mitenkään liity alkoholiin, voidaan yhdistää hänen juomiseensa. Tämä on hänelle käsittämätöntä, koska oma puolustusmekanismi estää häntä näkemästä tosiasioita. Tämä saa hänet valehtelemaan, sekä itselleen, että muille. Tämä saa hänet menettämään yhteyden aitoihin tunteisiin ja tukeutumaan alkoholin synnyttämiin "kemiallisiin" tunteisiin. Alkoholisti ei halua ymmärtää, että hänen kypsymättömyytensä johtuu alkoholista tai että monet hänen ruumiillisista sairauksistaan ovat alkoholin aiheuttamia ja että hän myös vahingoittaa toisia aivan mahdottomasti. Kieltäminen on mielisairaudenasteista - alkoholisti voi kieltää tilansa aina kuolemaan asti.
Alkoholi ja muut riippuvuutta aiheuttavat aineet vaikuttavat ihmisen kaikkiin toimintoihin. Yksikään inhimillisyyden alue ei jää koskemattomaksi, vaan aineiden haittavaikutukset kohtaavat alkoholistia fyysisellä, psyykkisellä, tunne-elämän, hengellisellä ja sosiaalisella tasolla. Hänen arvomaailmansa ja taloutensa järkkyy, eli lyhyesti sanottuna: Juova alkoholisti ei toimi ihmisen tavoin. Alkoholismisairautta hoidettaessa onkin perustana oltava kokonaisvaltainen ihmiskäsitys.
Alkoholismi on "ei kenenkään syytä" sairaus.
Yksikään ihminen ei ryhdy juomaan alkoholia päämääränään tulla alkoholistiksi. Alkoholi on sosiaalisesti ja kulturellisesti hyväksytty aine, josta on ihmiselle myös hyötyä, muutenhan kukaan ei sitä käyttäisi ja vieläpä maksaisi siitä. Mutta tietyille ihmisille, noin kymmenelle prosentille käyttäjistä - muuttuu hyöty karvaiksi tappioiksi. Myös nämä ihmiset aloittivat alkoholin käytön siinä uskossa, että heillä on samat edellytykset kuin kaikilla muillakin, mutta heidät kohtasi sairaustila, jota ei voi havaita ennenkuin se on muuttunut vaikea-asteiseksi. Sen vuoksi ei ole heidän vikansa, että heistä tuli alkoholisteja. Se ei ole myöskään kenenkään muun vika. Eihän kukaan ole pakottanut alkoholistia juomaan viinaa. Alkoholisti ei ole vastuussa sairastumisestaan, mutta hän on ehdottomasti vastuussa tervehtymisestään!
Kieltäminen on raskas osa sairaudesta.
Kieltäminen on puolustuskeino, jonka alkoholisti on rakentanut suojaamaan ryyppäämistään, joka on muodostunut hänelle tärkeämmäksi kuin mikään muu. Kieltäminen tapahtuu sekä tietoisella, että tiedostamattomalla tasolla, niin älyllisesti kuin tunnepohjaisestikin. Alkoholisti ei kykene tunnistamaan omia oireitaan eikä hän ymmärrä että tapahtumat, jotka näennäisesti eivät mitenkään liity alkoholiin, voidaan yhdistää hänen juomiseensa. Tämä on hänelle käsittämätöntä, koska oma puolustusmekanismi estää häntä näkemästä tosiasioita. Tämä saa hänet valehtelemaan, sekä itselleen, että muille. Tämä saa hänet menettämään yhteyden aitoihin tunteisiin ja tukeutumaan alkoholin synnyttämiin "kemiallisiin" tunteisiin. Alkoholisti ei halua ymmärtää, että hänen kypsymättömyytensä johtuu alkoholista tai että monet hänen ruumiillisista sairauksistaan ovat alkoholin aiheuttamia ja että hän myös vahingoittaa toisia aivan mahdottomasti. Kieltäminen on mielisairaudenasteista - alkoholisti voi kieltää tilansa aina kuolemaan asti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
totta joka sana! itse olen vasta nuori mies ja ryypänny jo useamman vuoden vähintään joka viikonloppu ja joskus viikollakin. mutta nyt olen ollut 5 viikkoa juomatta tippaakaan!hyvä olo ja paino on pudonnut.koitan olla juomatta! nyt kun kirjoitan tätä on uusvuos ja aion olla tänäänkin selvinpäin.
>>itse olen vasta nuori mies ja ryypänny jo useamman vuoden vähintään joka viikonloppu ja joskus viikollakin. mutta nyt olen ollut 5 viikkoa juomatta tippaakaan!hyvä olo ja paino on pudonnut.koitan olla juomatta!>>
Olen avoimesti kateellinen sinulle. Tuolla kokemuksella et ole vielä mennyt liian pitkälle. Olet nuori, terve ja alkoholi ei ole saanut vielä pysyvää otetta sinusta.
Minä aloitin ehkä juuri sinun ikäisenä jokapäiväisen juomisen. Join yli 20 vuotta ja minulla oli tuntu, että jos lopetan, eläsästä häviää koko sisältö. Sitten elimistö ja psyyke ei enää kestänyt. Alkoholista eroon pääseminen oli pitkäaikainen toimenpide ja tuskallinen. Nyt olen ollut yli 13 vuotta täysin raittiina. Nyt vasta pääsen elämään normaalia täysikasvuisen elämää. Olen raitis alkoholisti.
Samanlainen raittiin alkoholistin tarina on tässä muodossaan "tavallinen", mutta kun kerron, että vain alle 10% alkoholisteista pystyy raitistumaan, tajuat varmaan mistä ihmeestä on kysymys.
isäni on ollut alkoholisti siinä pahassa merkityksessä jo n. 4vuotta. alkoholin takia hän on menettämässä vaimonsa (ei äitini) ja heidän lapsensa, hän on työssään erittäin hyvin menestynyt ja osaa näytellä ulkopuoliselle että kaikki on kunnossa. neljä vuotta minäkin siihen lankaan menin. hän ei myönnä olevansa alkoholisti eikä halua apua. miten menettelisin tässä tilanteessa koska haluan auttaa häntä, koska en voi vain ummistaa enää silmiäni??? olen jo aikuinen ihminen, ja kärsin tästä tilanteesta paljon.
Suhoi kirjoitti:
"...alle 10% alkoholisteista pystyy raitistumaan..."
Tämä pitää varmasti paikkaansa, mutta miten määritellään raitistunut? Lopettajalla ensimmäiset 3-4 kuukautta ovat pahinta aikaa mutta jopa kymmenien vuosien raittiuden jälkeen jotkut alkavat juomaan uudelleen. Eli että kauanko pitää olla alkoholista erossa jotta kuuluisi tähän alle 10 % pieneen joukkoon?
Itse olen jonkin vuoden ollut raittiina.
Mielestäni raittiin alkoholistin pitää pysyä raittiina kuolemaansa asti ennen kuin hänet voidaan tilastoida raittiiden alkoholistien joukkoon. Tämä on henkilökohtainen mielipiteeni.
Minä olen ollut 13 vuotta raitis alkoholisti, mutta tuntien taudin laadin...
Alle 10% prosenttia on jotain 0 - 10%:n välillä.
Kuulisin mielelläni keitä sinun mielestäsi voitaisiin pitää raittiina alkoholisteina.
"Kuulisin mielelläni keitä sinun mielestäsi voitaisiin pitää raittiina alkoholisteina."
Viestin laitoinkin sitä varten kun en ole osannut muodeostaa tarkkaa mielipidettä. Tiedän tapauksia joissa tuurijuoppo on kuollut muutaman raittiin viikon tai kuukauden kuluttua ja sitä ennen koko elämä on ollut kulkemista AA:n ja kentän välillä.
Neljän raittiin kuukauden jälkeen todennäköisyys raittiina pysymiseksi lisääntyy selvästi mutta kymmenen vuoden jälkeenkin moni alkaa juomaan. Ehkä mitään selvää rajaa ei taida olla, elämää on kuitenkin elettävä päivä kerrallaan. Pysyvää tai lopullista raittiutta ei taida olla olemassakaan.
Raitis alkoholisti kykenee näkemään ja tuntemaan asioita mihin hän ei juovana aikana kyennyt..hänellä ei myöskään ole viinanhimoa..elikkä toisin sanoen alkoholi on menettänyt merkityksensä hänen elämässään...hän osaa nauttia pienistäkin asioista, eikä hän kanna murhetta huomisesta, hän elää vain tätä päivää T:AA-lainen.
Kiitos monella tapaa valaisevasta kirjoituksesta. Ymmärsin sen perusteella monella tapaa alkoholismiani. - Minun pitää vain juoda ja juoda..., enkä itse lainkaan tajua miten alkoholi vaikuttaa ajatteluuni tai tekemisiini, vaikka kuvittelen toimivani kuin raittiitkin ihmiset. Pitää varmaan lopettaa tämä jatkuva juopottelu, ettei lähde työpaikka tms. Toivottavasti kaikkien ei tarvitse käydä "pohjalla".
Pohjan syvyys on yksilökohtainen, ts. jokaisella on pohja jota alemmas ei halua mennä. Joillekin riittää jopa se että tulee hieman epämiellyttävä olo tai hetkellinen suorituskyvyn lasku, joiltakin täytyy mennä työ, perhe, asunto, auto ja muu omaisuus, terveys eikä näidenkään mentyä ole vielä henkilökohtaisella pohjalla. Joillakin ei pohjaa löydy ennen kuin haudassa.
Jos työpaikka tärkein, ts.sitä ei halua menettää mistään hinnasta vaikka se edellyttää raitistumista, voi jo sanoa että pohja on saavutettu.
>>Jos työpaikka tärkein, ts.sitä ei halua menettää mistään hinnasta vaikka se edellyttää raitistumista, voi jo sanoa että pohja on saavutettu.>>
Kyllä työpaikkan menettämisen pelkona on rahantulon tyrehtyminen. Jos ei ole rahaa, ei voi ostaa viinaa. Toisaalta työnantaja voi alentaa pohjaa antamalla potkut.
Voi siis olla, että muut "auttavat" pohjan löytymisessä, mutta kyllä se yleensä on juoposta itsestään kiinni.