Miten muut keksivätkin niin sujuvasti puhuttavaa ihan spontaanisti? Osaavat jatkaa sujuvasti keskustelua, heittää nasevia ja hauskoja kommentteja, kertoa tarinoita ilman taukoja ja sen kummempaa miettimistä? Minä osaan jonkinverran smaltalkia mutta se loppuu lyhyeen ja ihmiset kaikkoavat luotani kun ei juttu luista ja kiusalliset hiljaiset hetket vaivaavat.
En keksi nopeasti sopivaa ja sujuvaa sanottavaa, täytyisi osata pysäyttää aika ja miettiä tovi että keskustelu sujuisi luontevasti. Mitään pitempää tarinaa en uskalla edes alkaa kertomaankaan koska ajatus katkeisi kuitenkin jossain vaiheessa ja alkaa jumittamaan. Jumitus on arkipäivää vapaa-ajallakin silloin harvoin kun pääsen juttelemaan jonkun kanssa. Ajatukset jumittaa vaan enkä osaa kommentoida ja keskustella. Töksäytän vaan yhden sanan vastauksia kysymyksiin ja kuulostan muutenkin täydeltä idiootilta.
Esim. töissä kun täytyy selvittää jokin asia ja soittaa jollekin, minun on pakko kirjoittaa sanottavani paperille sanasta sanaan ennenkuin uskallan soittaa, muuten selityksessäni en osaa käyttää oikeita sanoja eikä siitä saa mitään selvää, tulee taukoja ja ääliömäisiä "ööh...."-sanomisia.
Toinen ongelmani on että mulla on joku omituinen pakkomielle ottaa miestissit puheeksi jokaisessa keskustelussa. Se saa keskustelukumppanini jumittumaan ja se muuttuu hiljaiseksi ennen kuin saa ajatuksensa koottua ja poistuu kiiruusti paikalta.
Onko muilla yksinäisillä samanlaisia ongelmia? Onkohan ne seurausta siitä että on viettänyt niin paljon aikaa ilman ketään jonka kanssa voisi pitää keskustelutaitojaan yllä, ainoana seuranaan pelkät miestissit?
En keksi nopeasti sopivaa ja sujuvaa sanottavaa, täytyisi osata pysäyttää aika ja miettiä tovi että keskustelu sujuisi luontevasti. Mitään pitempää tarinaa en uskalla edes alkaa kertomaankaan koska ajatus katkeisi kuitenkin jossain vaiheessa ja alkaa jumittamaan. Jumitus on arkipäivää vapaa-ajallakin silloin harvoin kun pääsen juttelemaan jonkun kanssa. Ajatukset jumittaa vaan enkä osaa kommentoida ja keskustella. Töksäytän vaan yhden sanan vastauksia kysymyksiin ja kuulostan muutenkin täydeltä idiootilta.
Esim. töissä kun täytyy selvittää jokin asia ja soittaa jollekin, minun on pakko kirjoittaa sanottavani paperille sanasta sanaan ennenkuin uskallan soittaa, muuten selityksessäni en osaa käyttää oikeita sanoja eikä siitä saa mitään selvää, tulee taukoja ja ääliömäisiä "ööh...."-sanomisia.
Toinen ongelmani on että mulla on joku omituinen pakkomielle ottaa miestissit puheeksi jokaisessa keskustelussa. Se saa keskustelukumppanini jumittumaan ja se muuttuu hiljaiseksi ennen kuin saa ajatuksensa koottua ja poistuu kiiruusti paikalta.
Onko muilla yksinäisillä samanlaisia ongelmia? Onkohan ne seurausta siitä että on viettänyt niin paljon aikaa ilman ketään jonka kanssa voisi pitää keskustelutaitojaan yllä, ainoana seuranaan pelkät miestissit?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaikki ihmiset eivät ole mitään tarinankertojia tai suupaltteja. Sosiaalisia taitoja ei voi oppia oikastaan muuten, kuin olemalla ihmisten kanssa tekemissä. Eri asia sitten jos rajoitteena on neurologinen poikkeavuus, kuten asperger, add tms.