Surun kasvot

Miksi surusta puhutaan hiljaisuudena kautta,
suurin suru on meteleistä kovimpia.
Ei tämänkään surun edessä ole kenneläkään aikaa hiljentyä,
on luettava lehtiä,
katsottava uutisia,
autettava avustujärjestöjen kautta,
keskusteltava työpaikoilla.

Kollektiivinen suru on meteleistä kovimpia,
yksilön suru keskellä tuhoa vaipuu nyyhkytyksesksi
avaruuden ja luonnon voiman alle jääneenä.
Tätä pitää kunnioittaa,
tämä pitää muistaa,
kuolema kulkee surun kaavussa,
eikä se kaapu suhise hiljaa,
muttei sitä voi edeltäkäsin siltikään kuulla.

Surkaamme tänään yksityisesti muiden puolesta,
mutta olkaamme onnelisia yhdessä että meillä on rakkaamme
edelleen lähellämme.
Surkaamme niitä jotka ovat poistunee.

Antakaa tämän kertoa teille jotain,
olemme hauraan langan varassa.