Vuoden päästä tähän aikaan tuskin muistat nimeäni.
Sinä kyllä unohdat nopeasti, kun olen lähtenyt.
niinhänsemenee
27184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Voi olla, että olen hiljaa, mutta en ole unohtanut. En vain osaa toimia.
Toimimista se on toimimattomuuskin.
Noin uskon minäkin.Kiitos!
Vai niin olet jälleen päätellyt puolestani, Jaahas!!!,
No, kai meistä jommankumman niitä aivoja pitää käyttää?
Aivosi ovat jossain navan alapuolella. Miksei me voitais fuckkia. Niin epäreilua!!
Joo, ne pikkuaivoni ovat tosiaan navan alapuolella ja ne FMBootsini kaapissa.
No siis mulla ei kyllä tollaisia bootseja ole. Oon ap ja mies!
Kuka lähti ja miksi aika heikkoa on ollut yhteydenpito. Joten paras unohtaa . Ei enää suolaa haavoihin. Jaksuja.
Eli häivyt ja jätät haavat auki.
Nyt se ovi kiinni ja äkkiä! Et mee mihinkään! istu alas niin jutellaan.
mä muistan sut aina
Niinpä olisin toivonut.että olisit pyytänyt hetkeksi jäämään ja selittämään,että miksi näin?Mutta sydämesi oli vain kylmää jäätä(Leevi and the leavings)
En mä sua unohda ikinä, jos olet hän (m). Oot jotain erilaista mitä oon ennen kokenut. Hyvällä tavalla siis. Sun kanssa tunsin olevani turvassa.
Joo, mieheltä naiselle meni. Tuskin sulle kuitenkaan.
Kenelle? Kerro sun kaipaamasi ekat kirjaimet!
TM.
En usko että hän täällä käy, mutta R-miehelle menee ja hän kyllä tietääkin tämän.
Niinhän sinä sen haluat menevän. Leikki on loppu ja nyt sitten ollaan kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan. Valitettavasti aina ei näin mene. On ihmisiä, jotka välittävät heille tärkeistä ihmisistä koko loppuelämänsä.
Miksi sanot noin? Tiedät, etten unohda! Sinun se pitäisi tietää, jos kenen!
Ei aloitus ollut minulta! Rauhoitu, kultaseni.
Niin, olet oikeassa. hän ei sanoisi noin, eikä sanoisi kullaksikaan.
Luin koska mua kiinnostaa tietää milloin unohdus on armahdus.
Jos ei tiedä nimeä, niin sitä ei tarvitse silloin muistaakaan, helppo ratkaisu.
Jos hän lähtisi elämästäni, niin sitä tuskan määrää en uskalla edes ajatella. Koskaan en häntä unohtaisi. Joskus sitä menttämistä pelkään, mutta päivä kerrallaan eteenpäin. Toki elämä jatkuisi, mutta hirvittävä aukko jäisi sisimpään.
Vaikka on ääneti ei se tarkoita että on unohtanut! Hän tuskin minua kaipaa tai vaivautuu tänne kirjoittamaan.. Enää.. Onhan hänellä jo luullakseni uusi sivu elämässä enkä edes ollut ainoa kiinnostuksensa kai. Suruissani katselen jalkarättejä taivaalla ja mietin kuinka se suuri haave jää lumen alle.. Pikkuhiljaa. Jääkö koskaan ei vastauksia siihen miksi en riittänyt minuna
Riittävällä ryyppäämisellä ja naimisella saa aivosoluja tuhottua ja oikeasti unohtaa ja parhaimmillaan kuolee ilman väsyttävää vanhuutta.