Muistan aina, kuinka Ladan vaihdekeppi jäi käteen

mä sain jakolaatikkoo useesti ladan takapenkillä nam

saipahan siellä oli jousisokka mikä piti kaivaa pois, toki tiedän yhden remontin, missä olivat suurentaneet lattiaan reikää, et sai laatikon irti näytin pojille miten se keppi ois irronut

No jopas jotakin! Olen muutama tunti sitten kirjoittanut toiselle palstalle seuraavanlaisen muisteluksen, ja nyt luen samanlaisista ongelmista...

»Appiukkovainaalla oli 1970-luvulla tällainen ajopeli:

http://www.simoncars.co.uk/ford/slides/Ford Cortina 2000 1971 GT 2-door front.jpg

Laskettelin sillä kerran noihin aikoihin Helsingistä Porvooseen uutta moottoritietä isoa kovaa. Porvoossa rampille käännyttyä kopeloin pienempää pykälää – ja löysin kädestäni irtonaisen vaihdekepin! No. sopivasti sohimalla se osui oikeaan koloonsa laatikossa ja kädellä painaen pysyi siellä huoltoasemalle saakka.

Rautalankaa olen kuullut joskus kutsuttavan ”Fordin varaosiksi”, ja tässä tapauksessa se täyttikin nimensä mukaisen tehtävän eli vaihdekeppi saatiin huoltsikalla sidotuksi sillä kiinni väliaikaisesti ennen merkkihuoltoon turvautumista.

Nykyisestä autostani on turha etsiä lattialta vaihdekeppiä. Ohjauspylväässä jonkinlainen vaihteenvalitsin on – sen siirto keskiasennosta ylöspäin saa auton liikkumaan taaksepäin, siirto alaspäin saa auton käymään itsekseen läpi eteenpäin kuljettavia vaihteita ja työntö sisäänpäin kytkee päälle sähköisen seisontajarrun. Vastaa minun käsitystäni helposti ja mukavasti hallittavasta vaihteistosta enkä kaipaa enää kummoisempaa hammasrattaiden hämmennintä.»

Fordin Cortina ja Taunus olivat noina 1970-luvun aikoina hyvinkin samanlaista tekniikkaa eikä kuorissakaan paljon eroa ollut.

Tässä ketjussa joku kertoo Mersun vaihdekepin jääneen hänellä kouraan. Minun nykyinen autoni sattuu olemaan juuri Mersu, eikä siinä ole enää varsinaista vaihdekeppiä, joka saattaisi jäädä kouraan. Tuon ohjauspylväässä olevan suunnanvaihtoviiksen ( ks. ↑ ) ehkä saisi murjottua irti väkivalloin, jos välttämättä haluaisi.

Vajaa vuorokausi sitten olen kirjoittanut toisen muisteluksen, toisella nimimerkillä, tälle Lada-palstalle:

»Suosikkini on 1200L, ”nappisilmä”.

Parasta siinä oli hinta minulle: sain auton pojaltani joululahjaksi 8–9 vuotta sitten. Olihan sillä jo kilometrejä ja vuosia takanaan, mutta liikkuva ja leimattu peli sentään. Otin nimiini, kolmosautoksi.

Ei saanut poikani minusta kuitenkaan mobilistia tehdyksi. Sunnuntaiautoilin vekottimella reilun vuoden aikana lähemmäs 1 000 km. Kyllästyin sitten makselemaan veroja, vakuutusmaksuja ja parkkiruudun vuokraa. Kirjoitin luovarin ”joulupukin” nimiin ja hän pani laitteen eteenpäin kiertoon. Luulisin, että sai vielä rahaakin satasen, pari.

Ihan hauskaa ja mielenkiintoistahan tuota oli vertailla ajanmukaisempiin kulkupeleihin!»

Nissanista ratti jää käteen, siinä sitä on ihmettelemistä, mihis nyt mennään, kohta näkee taas kolmipyöräisiä autoja, kun neljäs on lähtenyt ohittamaan autoa