Ehkä ajattelit, että olin tietoinen tunteistasi. Kyllä tunteet tunnistaa ja sielu kumppaninsa. Mutta kun ei ääneen sanottu sitä mitä molemmat tiesivät...jäi päällimäiseksi ajatukseksi epävarmuus toisesta, tunteista.
Tuskin muistat enää minua
aikaaonkulunut
29416
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kaikki tuo, ja nyt on enää jäljellä vain suru ja tyhjyys. Ehkä petymyskin. Pettymys itseensä, hieman häneenkin. Aikaa kulunut, näkymätön lasiseinä välille kasvanut. Sitä ei kumpikaan kykene ta halua enää rikkoa. Ehkä olisi voinut kaunis tarina tästä syntyä, mutta kumpikaan ei halunnut sitä aloittaa. Tai, no, minä yritin, mutta toinen ei ollut oikein halukas. Lämmöllä kuitenkin muistan, yritän olla muistelematta, koska jostain syystä ne kauniit muistot pienistä arkisista hetkistä satuttaa minua. Ehkä siksi, koska tietää, että muita hetkiä ei tule.
Vastasin, vaikka ei ollut minulle. Purin ajatuksia.
Ystävä rakas, senkö takia muutit. Luulin, että sinä haluat jatkaa entisesi kanssa, kuten minulle kerroit. Tämän vuoksi tein tilaa sinulle, enkä halunnut tulla väliinne. Jouduin kieltämään rakkauteni sinua kohtaan, vaikka olisin halunnut kertoa sen sinulle. Ennen jouduimme yhdessä aamupalalle ja iltateelle. Sinut olen valmis ottamaan vastaan täysin. Enää sinun ei tarvitse miettiä, oliko ajatukset samoja. Johtopäätös, Kyllä.
Olisko sanatonta Rakkautta jonka tuntee hiljaisuudessa.
Tuohon haluaisin vastauksen. Sitä on kai olemassa. Rakkautta, jonka tuntee hiljaisuudessa.
On sitä tietysti, mutta miten se toimiikaan...
ootvoimanimun
Söpösti sanottu. Noin se toimii. Sitä sanoo: kiva kun hän on olemassa. oon mies
Niinhän sitä sanoo, kiva kun hän on olemassa, ajatusteni ihminen.
Miksi en muistaisi sinua. Kosketit sieluani ja varmasti huomasit tilani suhteesi kaikesta ristiriitaisesta käyttäytymisestäni huolimatta. Ja totta, ristiriitaisuus ja ne sanomattomat sanat synnyttivät epävarmuuden todellisista tunteista. Mutta näistä tunteista sinuun ei näytä pääsevän eroon, niin syviä ne ovat.
Hyvää alkavaa päivää ja viikkoo paskanjauhajalle.
kyllä ne tunteet on pupun puppua sillon kun luonto antaa myöten "tunnustaa " ne täysin tuntemattomalle nettikirjoittajalle. Isojen ja oikeiden tunteiden kyseessä ollen ei niin pysty toimimaan, ei millään.
Jo toisen ihmisen kunnioitus ja hyvän kohtelun tarve estäisi ainakin itsellä tämän toiminnan.
Samaa mieltä, kyllä se nyt on ikävät asiat, jotka päällimmäisenä tulee mieleen.
Mikähän tarve teilläkin on hyökätä tuntemattoman kommentoijan kimppuun.
"SinulleUnohtumattomalle"..Salaa haaveilen, että olisit hän.
Tahtoisin huutaa koko maailmalle, että Rakastan sua...elää nämä tunteet sinun kanssa todeksi. Olemalla rehellinen siitä, mitä tunnen.
Täällä puramme ajatuksia bittiavaruuteen, tuntemattomille...miksi emme puhuisi toisillemme, yksinoikeudella.
Rakkaus koskettaa kerran ja uskon että se kosketti meitä molempia...ei päästetä sitä väliltämme pois. Haluaisin tuntea uudestaan läheisyytesi, lämpösi...vain hetken lähelläsi olla sain.
..Tahtoisin.."Rakastaa niin mielettömästi ettei mikään ole enää vailla merkitystä.."
Tahtoisin.."Rakastaa niin mielettömästi ettei mikään ole enää vailla merkitystä..niin minäkin sinua/häntä mutta miten hänet enään saisin..?
Sinun ei tarvitse kuin ottaa yhteyttä häneen. Kannustan sinua niin tekemään. Se voisi meidän tilanteessa muuttaa paljon asioita...lumipallo saataisiin liikkeelle. Tiedän, miksi hän empisi...mutta se olisi ratkaiseva asia.
Minäkin ajattelen samoin tilanteesta erään naisen kanssa. Aikaa on kulunut ja ajattelen häntä aina vaan. En tiedä voinko tehdä mitään.. Tiedän, että jos tekisin niin lumipallo lähtisi kyllä liikkeelle. Pelkään vaan, että jäisin sen alle aika pahasti..
Et voi tietää mitä tapahtuu. Aikaa kulunut voi olla mitä vaa
Hän on kyllä melkoisen energinen. Ja voimakastahtoinen (yrittäjän pitääkin olla). Uskon että kestäisin sen valtavan pyörremyrskyn ja rakastamisen. Haluaisin sitä. Silloin nuorempana se olisi voinut olla liikaa niin kokemattomalle naiselle kuin minä olin, vaikka en sitä silloin olisi hänelle myöntänytkään.
meneekö tämä pks. olisi jotain minuun osuvaa noissa jutuissa. no varmaan monellakin mutta jotain tunsin sisälläni juurikin näihin texteihin.
Minun menee pohjoiseen.
..ethän enää mieti. Heitä järki hankeen ja eletään tämä ihana tunne todeksi. Jäädään vaikka molemmat sen lumipallon alle. Luota sydämesi ääneen ja siihen mitä koit silloin hänen kanssa. Annoin hänelle jotain ja toivoin samalla, että hän minut edes jollain tavoin muistaisi..
hänet muistan mutta mitä annoitkaan minulle...?
Kyllä hän tietäisi..jotain annoin ennen kuin hän lähti täältä pois.
Ainakin lupasin tuoda taivaankappaleen. Kannustin, kehuin ym. valtavasti. Koitin jeesata asioissa, sit tapahtu kaikenlaista ja tilanne purkautui. Koin itse valtavan mullistuksen, positiivisen sellaisen ja itsestäni on ainakin tuntunut, ettei meistä ole kuin ystäviksi. En tiedä miksi, tai no joo, petinhän mä luottamuksesi herkimmilläsi, tosin kerroin sitten suoraan omasta mokaamisestani kuitenkin. Toisekseen tilanne nyt tosiaan on kerrassaan jotakin niin erikoista Suomen mittakaavassa, siis sen suhteen, mitä tuo valtava mullistukseni oli, ja on edelleen. Minulle kyllä sopii ystävyys erittäin hyvin, koska olet erittäin lojaali, ja kohteliaampi kuin kukaan tuntemani ihminen. Olet nuori nainen. Minä hieman vanhempi. Nainen...
Olemme susia. Minä olin susiprinssi ja nyt olen susikuningatar. Eikös ole hassua (epäilen kyllä, että hän lukisi täällä viestejä, itsekin niin harvoin täällä vierailen) - se, että haikailen edelleen perääsi.
Mutta olenko antanut mitään? Korkeintaan puhelinnumeron, ja toivottavasti kivoja muistoja hassutellessamme? =p Ystävä sä tulet ainakin mulle aina olemaan, vaikkei olla edes tavattu pitkään aikaan, eikä muutenkaan keskusteltu. En pysty keskustelemaan omien tunteiden takia. Toisaalta, koska olemme erilaisia ja kiinnostuit myös itse aikoinaan toisesta henkilöstä, niin en mä enää halua vahingossakaan loukata sua millään tavalla.
Mä toivon, että se jolle tämä on osoitettu, ei lue tätä viestiä, koska tiedän, että hän noilla vihjeillä (muut luulee, että oon hullu, niinno, niinhän mä oonkin.. :) ) tunnistaisi mut helposti, ja elän mieluummin tämän oman raskaan matkan kohti kevättä, ilman sydänsuruja ja yksinäisenä, kuin tietoisena siitä, että taivaanrantoja ei enää maalailtaisikaan yhdessä haaveissamme.
Tarvittaessa mut saa kiinni puhelimitse. Sulla on kaiketi viel mun numero. Itse käytän sitä korkeintaan keväällä, ja annan ainakin yhden asian, minkä olen sinulle luvannut. Olisin sen antanut jo aijemmin, mutta kerroin syyn miksen näin tehnyt, ja ymmärrät varmasti vallan hyvin, miksei siellä päin Suomea ole huvittanut liikkua. Odotan vain, että aika kuluu ja joudun taas matkustamaan sinne päin Suomea kuulemaan uutiset. Ha-ha! Mä just tässä mietin, että jos joku sivullinen (eli kaikki muut, kuin sinä) lukee tätä, ni ne miettii, et mikä hemmetin jakomielitautinen tääl on kirjotellu. xD Nojoo. Meen nukkuu. Sudet nukkuu päivällä, ainakin tämä "narttu". =p
- Susi Queengrrrl :)
Muistot on hyvät ja kauniit.
hullujako te ootte, tuntemattomasta immeisestä ei voi olla minkäänmoisia muistoja, herranen aika sentään, kustako teillä on päässä.
Et arvostanut minua ja rakkautta. Päästit sen lentämään pois. En ajattele Timo sinua enää. Älä edes tule keskustelmaan tai ...
muistoja kyllä. hyviä sellaisia.
Höpön löpö senkin söpö, Suhun rakastuin ja kiinnyin, Vain pienen hetken viivyit, Selittämättä eteenpäin siirryit...
En pysty unohtamaan,,,- näin on se!