Ihminen osaa jo lapsena tunnistaa, onko eläin aikuinen vai pentu. Miksi koira ei tajua, että ihmislapsi on vasta pentu? Ovatko ihmiset koiria älykkäämpiä?
Vai tajuaako lapsen pennuksi?
lapsipentu
17129
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Itselläni on kyllä päinvastaisia kokemuksia. Kaikki omat koirani ovat olleet lapsia kohtaan erityisen pitkäpinnaisia ja kun sitä pinnaa on tarpeeksi kokeiltu on koirat väistäneet eli menneet piiloon muksuja tai pyytäneet päästä ulos. Samoin näyttää toimivan myös tuttavienkin koirat, jopa tavallista äksymmätkin koirat nostavat sietotasoaan taaperoikäisten kohdalla.
Meillä suurperheessä koirat hakeutuneet aina lasten luokse/lähelle makoilemaan ja seurailemaan lasten touhuja.Lapsia on pienestä pitäen neuvottu ja ohjattu oikeanlaiseen käytökseen koiria kohtaan.Koskaan ei ole lapset tehneet koiralle mitään, vaan niistä huolehtineet aikuisten mukana, ja apulaisina.
Olen kuullut muilta ihmisiltä että lapset kuisaa koiria, se on minusta outoa.Aikuistenhan pitäisi lapselle kertoa, miten koiria kohdellaan.Meillä on koirat olleet aina lapsirakkaita, rodut valittu harkiten ja tarkkaan.Lapset ovat erittäin eläinrakkaita, varmasti ottavat niitä itselleen kun kasvavat.
Minusta kyllä tuntuu että enemmistö aikuisistakaan ihmisistä ei todellakaan osaa tunnistaa onko koira pentu vai ei. Jo vuoden ikäistä koiraa kohdellaan kuin aikuista vaikka se on vasta saanut aikuisen vartalon. Sen mieli on kuitenkin vielä pennun mieli ja aivoitukset sen mukaiset. Vasta noin kolme vuotiaana koira on aikuinen.
Kallistuisin siis sille kannalle että kyllä koirat ovat viisaampia kuin ihmiset, edes aikuiset saati muksut, jotka vain peilaavat vanhempiaan.
Ei kyllä osaa ne aikuisetkaan kohdella lapsia, ei aina omiaan, eikä niitä vieraitakaan.
Koirista olen huomannut, että meidän suuret koirat varoo,jos on pikkujalkoja liikkeellä.Jos lapsukainen vaikka vähän kiukuttelee , koira menee herkästi nuolemaan naamaa, joskus vienyt pallon lapselle, että heittäisi sitä.
Varmaan on ihan rodustakin kiinni, että onko rotu jalostettu huolehtimaan ihmisistä tai eläimistä.Meillä koirat olleet ihmisten seurassa, ja osaavat ottaa lspaset huomioon hienosti, vaikka ovatkin suuria.Eivät hypi, eivätkä sählää.Tietysti koulutuskin vaikuttaa tuohon yleiseen käyttäytymiseen.
Mitkä rodut ovat niitä, jotka eivät oikein pidä lapsista? Itse olen tavannut kaikista FCI:n roturyhmistä koiria, jotka ovat selvästi lapsirakkaita.
No, jotkut metsästysterrierit,nappaavat helposti kiinni, huumorin tajukin voi olla koitoksella, eikä ruokakipolle ole kellään mitään asiaa.Jos on sellainen yksilö, niin ei ole lapsiperheeseen sopiva.
Myös ne koirat joista uutisissakin kerrottu, että purrut naapurinlasta, hyökännyt ohikulkijan lapsen kimppuun, eivät ole lapsiperheeseen sopivia yksilöitä.Eivätkä oikeastaan mihinkään sopivia.Omistaja kyllä huomaa itse koiransa käytöksestä, pitääkö se lapsista vai ei.
Jos huomaa, ettei koira pidä lapsista, koira on pidettävä niin, ettei se koskaan pääse lapsien luo.
Jos koira ei pidä vierasiat, se on pidettävä niin ettei se koskaan pääse vieraiden luo.
Jos se ei pidä vierasita koirista, se on pidettävä niin etteis e koskaan pääse vieraiden koirien luo.
Kuonkoppaa kannattaa käyttää, jos huomaa että tulee silti vaaratilanteita, se estää puremisen tehokkaasti, ja antaa anteeksi omistajan pienet huolimattomuudet.
Rotu, pelkästään ei vaikuta, suku ja luonne myös.Joissakin roduissa voi olla yksilöitä jotka sopivat,ja yksilöitä jotka eivät missään nimessä sovi.Joissakin roduissa on paljon yksilöitä jotka eivät sovellu,siksi ei ole järkevää ottaa sellaista rotua.
Lapsia, vieraita ja vieraita koiria ei koskaan saa riskeerata sen oman piskivalinnan vuoksi ;)
Koira ei tajua, onko ihminen lapsi vai aikuinen. Jos pieni vauvakin käyttäytyy koiran edessä uhkaavan eleisesti, koira voi puolustaa itseään jopa aggressiivisesti.
On kuule ihan koirasta kiinni tuo, ja myös rodusta.Meidän jätti.Ei kenellekkään tee mitään pahaa, ei edes kärpäselle.Nuuhkii, ja nuolaisee.Hyväksyy kaikki kylään tulevat ventovieraat vauvasta vaariin, heti kun heidät näkee.
Vartoa vaan, kun joku vauva aikansa tuijottaa koiraanne silmiin ja tekee jonkin muun uhkaavan eleen. Kukaan ei voi olla varma, mitä siitä seuraa. Vaikuttakoot koira kuinka kiltiltä hyvänsä ja olkoot rotu mikä tahansa.
Et taida tietää koirista mitään.Mulla on koko ikäni ollut koiria, ja kotona oli myös, useita.Meille ei valittu lapsiperheeseen rotuja jotka ei katsetta kestä.
Saku, rotikka, dobberi, bokseri...siinä muutamia koiria jotka ei kestä vieraan ihmisen katsetta, vaan ottavat tuijotuksen uhkana.Sellaista katseesta agressiiviseksi menevää koiraa ei pidä tietenkään valita lapsiperheen koiraksi.
On paljon muitakin tervepäisiä rotuja joista voi valita.Mikään ei tunnu niin tyhmältä, kun omistaja varottelee, ettei koiraa saa katsoa.Katsotaanhan me ihmiset aina kaikkea, ja kaikkia.Ja jos katsominen kielletään, niin silloinhan sitä katsotaan sitäkin enemmän, jos siksi että näkisi tuleeko se kohta päälle XD
Minä olen tuntenut useamman rottweilerin, jotka ovat mahdollisimman lapsiystävällisiä. Samoin todella lempeän sakunartun ja dobberiuroksen. Kaiken rotuisissa koirissa on eri tavoin lapsiin suhtautuvia yksilöitä.
Ihan mielenkiintoinen kysymys. En ole itse asiasta aivan varma tajuaako, että on lapsi/pentu. Kallistun oman kokemuksen mukaan siihen, että jossain määrin tajuaa varmaan kun seuraa vanhempien käytöstä lapsen kanssa. Lapsien kanssa kun vaaditaan pitkää pinnaa ja sietokykyä niin luulen, että oman perheen koirakin siinä samalla oppii miten suhtautua lapsiin.
Omassa taloudessa koira välillä pyytää lasta/ lapsia leikkimään pallolla tosin aika harvoin kun muistelen. Muuten makoilee omissa oloissan, seurailee touhuja tai tulee muuten vaan moikkaamaan ja kerjäämään rapsutuksia.
Olen opettanut, että koira aina siirtyy lasten leikkien tieltä vaikka sitten makoilisi nurkassa ihan rauhassa. Välillä, jos on lapset vilkkaalla päällä koira menee sängyn alle kun ei jaksa katella lasten rallia:) Siellä saa olla ihan rauhassa. Opetin myös, että omasta pedistä siirrytään, kun lapsi on ollut konttausikäinen.
Lapselle opettanut tietenkin miten koiran kanssa ollaan ja olen pyrkinyt luomaan terveen suhteen koiran kanssa mikä on mielestäni tärkeää. Jos kuitenkin olen paikalla ja lapsi pyytää koiraa tekemään jotain niin katsoo koira aina minuun ja odottaa ohjeita. Sanon yleensä aina sama mitä lapsi ellei ole jotain ihan järjetöntä. Pitää muistaa olla oikeudenmukainen. Tottelee kuitenkin lasta, jos olen vaikka suihkussa tai toisessa tilassa. Lapsi tosin nyt ei käskytä koiraa, ellei jotain temppuja halua sen kanssa tehdä. Niillä on vaan se yhteinen harmonia. Luita voi kaluta ihan vapaasti missä vaan vaikka lapsi leikkisi kyljessä kiinni. Yleensä kyllä menee omaan soppeensa jyystämään niitä. Eikä sitä haittaa, mikäli lapsi menee sinne "häiritsemään". Kipittää sitten toiseen paikkaan vaan mikäli haluaa.
Kaikkihan riippuu perheestä ja koirista miten homma toimii. Jotkut katsovat sivusilmällä jatkuvasti, jos koira lapsen/ lapsien kanssa. Itse kokisin sen stressaavaksi ja se heijastuisi varmasti koiraan. Tietenkin, jos tupa täynnä mukuloita niin pitää sitä vähän katella perään:) Omassa kodissa pitää kuitenkin saada olla niin rennosti kuin haluaa, ei tarvitse kyyläillä ketään jne. Omien tuntemuksien ja järjen ääni takaraivossa kannattaa kuitenkin aina mennä.
Kyllä koira asian tajuaa. Koiran suhtautuminen on vaan erilaista. Pentuja käsitellään ja komennetaan kovakouraisemmin, vieraat pennut alistetaan niin että tuntuu. Monien eläinlajien urokset tappavat vieraat pennut.
Jos kotona koira on pidetty koiran paikalla, ei ongelmia tule, vaan koira hoivaa ja suojelee lapsia. Ongelmia aiheuttavat dominoivat koirat, jotka katsovat oikeudekseen ojentaa lasta(kun ihmiset eivät sitä tee).
Vanhempieni cockeri-uros on juuri tuollainen. Haluaa pistää muut urokset sekä koiranpennut ojennukseen. Haukkuu ja murisee lapsille, mutta ei pelon takia, vaan mustasukkaisen ja dominoivan luonteen.
Ettei vaan olisi vanhempasi koittaneet laittaa koiraa "koiran paikalle" kuten niin moni tekee?
Koira koiran paikalle...mun kolmen kouran paikkoja on koko mun koti. Ne saa olla missä vaan niitten kotona, vapaasti. Ja saletti koissut on ihmistä viisaampia kun ei tykkää et vieraat kakarat tulee lääppiin ja kiskoon, en mäkään tykkää vieraista kakaroista...enkä oikeen tutuistakaan.
Meillä koira ei mene sohville, sänkyyn eikä norkoile ruokapöydän vierellä.Se on pentuna opetettu niin.Helppo ja hyväkäytöksinen koira, joka tietää olevansa koira, eikä perheen pomo.Kun koira tietää asemansa , ei se räyhää lenkeillä, eikä se käyttäydy häiritsevästi vieraita kohtaan.On ihana kiltti, ja leikkisä koira.
Lapsivieraat saavat silitellä, ja koira hakee pallon jota lapset sille kierittää.E>rittäin seurallinen ja ihmisistä pitävä koira.
Kun koira luulee olevansa lauman johtaja, se räyhää vastaantulijoille.Komentelee vieraita jne.Siitä koiran käytöksestä kylillä ja kotona sen näkee, että mikä on laumajärjestys kotona ;)