Haluatko näin kovasti kirjailijaksi?

Ei kyllä enää nykyään ole, mutta ehkä joskus aikaisemmin on ollut. Eikö nuo julkaistut kirjat ole kuitenkin käynyt läpi kustannustoimittamisen ja niitä on siis ryhmätyönä paranneltu. Onhan tietenkin sellaisia kirjailijoita, jotka tulee eri kulttuurista ja kirjoittaa niin eri tavalla, että sitä ihmettelen itsekin.

En tule kateelliseksi lukiessani erityisen hyvää kirjaa, päinvastoin. Hyvä kirja motivoi minua pyrkimään itsekin entistä paremmaksi kirjoittajaksi, ja kirjan luettuani jään usein pohtimaan, miksi kyseinen kirja oli niin hyvä. Johtuiko se kielestä, juonenkuljetuksesta, ideasta, henkilöistä jne...

Sitä myös ikäänkuin ajatteelee, että "jos joku muu pystyy tuohon, niin miksen minäkin voisi kehittyä kirjoittajana?" On myös totta, mitä nm. Minenhaluu tuossa edellä sanoi, että valmis kirja tai yhtä lailla esim. antologiassa julkaistu novelli on käytännössä aina enemmän tai vähemmän yhteistyön tulos, sillä jokaista kustannettua tekstiä on editoitu kustannustoimittajan kanssa.

Sellaisen jossain määrin lukukokemusta häiritsevän huomion olen tehnyt, että välillä kun luen ei-niin-hyvää kirjaa, alan miettiä, kuinka itse olisi saman sanonut tai kuinka muuttaisi juonenkulkua. Ennen kuin aloin itse kirjoittaa, eivät moiset mietteet häirinneet.

Joka tapauksessa kirjailijaksi haluavan kannattaa lukea paljon. Hyvän kirjallisuuden lukeminen opettaa paljon, ja huonommastakin kirjasta voi oppia ainakin sen, ettei ole pakko tehdä itse samoja virheitä.

Minua hyvän kirjan lukeminen innostaa kirjoittamaan. Käytän siis kirjoja polttoaineena kirjoittamiseen.

Kyllä tulen kateelliseksi, ihan totta.
Joskus se tunne menee nopeasti ohi ja toisinaan se jää kalvamaan mieltä. No se kalvaminen on juuri tuota, mitä ylempänä jo kirjoitettiin. Eli siitä hyvin kirjoitetusta kirjasta voisi todellakin ottaa oppia ja kehittyä itse sitten eteenpäin.

Olen yrittänyt ja pakertanut kirjoittamista koko ikäni. Vielä en ole päässyt tien päähän asti. Joku siinä vain kutittaa, ei voi lopettaakaan.......
Eilen kävi niin, että huomasin kirjaa lukiessa sen, kuinka olen kiinnittynyt ihan liikaa sivuhenkilöihin. Tajusin myös, että päähenkilö kannattaisi esitellä jo alussa - eli minun päässä hän on aivan elävä ihminen, mutta ei taatusti lukijan päässä.

Minä en ole koskaaan ymmärtänyt tuota kateellisuuspuhetta. Koskeepa se mitä tahansa. Mutta mitä nimenomaan teksteihin tulee, niin

a) Mitä parempaa tekstiä luen, sitä enemmän nautin siitä ja sitä parempi oloni on

b) Mitä enempi julkaistaan kotimaisten kirjoittajien esikoisia tai ylipäätään kotimaista kirjallisuutta (ellei se ole kauhean huonoa) , sitä tyytyväisempi on oloni : kirjoja ja kirjallisuutta siis vielä on ja sitä tuotetaan!

Myös kun olen kurssilla, tykkään, jos siellä on minua parempia kirjoittajia. Se kertoo, että olen oikealla kurssilla. Jos taas....no olkoon.

Nuorempana kun luin Harry Pottereita olin ihan suu auki, että miten joku osaa kirjoittaa näin hyvin. Mutta en oikeastaan ollut kateellinen vaan jatkoin sinnikkäästi omia kirjoituksiani. Jokin aika sitten luin Harry Potterin ensimmäistä osaa ja minua huvitti hieman, kun huomasin kuinka se ei ollutkaan niin hyvin kirjoitettu kuin muistin. Teksti vaikutti jossain kohdin jopa hyvin tönköltä. Mutta en siis moiti Potter kirjoja! Kaikki kunnioitus kirjailijalle, joka on keksinyt loistavan juonen ja henkilöt! :)

En tule kateelliseksi, mutta saatan lannistua, kun mietin, että näin loistavaa tekstiä en saa koskaan aikaiseksi. Siitä toipuu, kun lukee jotain vähemmän loistavaa tekstiä. Yleensä riittää, kun otan jonkun puolison jättämän kirjan ja luen siitä sivun. Sitten totean, että tämmöstäkin on julkaistu, myyty ja vielä joku haluaa lukeakin tätä.

En tule kateelliseksi toisten kirjoja lukiessa, mutta toisten kirjailijoiden haastatteluja lukiessa kyllä. Kateus on siitä hieno tunne, että se kertoo meille, mitä haluamme elämältä. Toki kateuteen ei auta jäädä rypemään, koska silloin tuhlaa hyvää aikaa tehdä sitä mitä tuo kateuden aiheuttaja on jo saanut aikaan.