Olen huomannut täällä henkilöitä, jotka haluavat, että heidän kirjoittamaansa (ehkä tulevaa) fantasia(a)kirjaa) arvostellaan. Itsekin sitten "alennuin"
fantsiakirjaa kirjoittamassa...
tyttö-90
17859
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ei jaksa lukea kun dialogi ei ole lainausmerkkien sisässä. Laita ne lainausmerkit siihen. Mitä nyt alkua muutaman rivin luin, niin kieli ei näyttänyt ainakaan liian pahalta.
1) fantasiakirjaa kirjoittavia vuonna 1990 syntyneitä tyttöjä on Suomi pullollaan
2) fantasia ei helppo aihe, koska ei tarvitse ymmärtää elämästä paljoakaan (J.K. Rowling on eri asia, mutta samaan pystyy tuskin ketään)
3) käyttämäsi kieli on tylsää, siinä ei ole minkäänlaista särmää eikä mitään erikoista mikä erottaisi sen muista
4) älä pidä lukijaa koskaan tyhmänä: "Sarah on Williamin äiti. Eli Annan isoäiti."
5) ikäiseksesi kirjoitat kuitenkin yllättävän selkeästi, tavallaan, kyllä se siitä hiomalla alkaa sujua
6) harkitse vielä tätä fantasiaa...se ei kerta kaikkiaan sytytä tippaakaan!
1. Mä en ainakaan tunne yhtään! Mun mielestä ketään tän ikästä ei vois vähempää kiinnostaa.
2.No sithän se just helppoo onkin! Pistää vaan haisee.. !(hyvän maun rajoissa)
3. No tää on siis sun mielipide, ja mikäpä kirja olis joka helvetin kohdalta niin täydellinen:)
1. Mä en ainakaan tunne yhtäkään..? Mun mielestä tän ikäsiä ei yleensäkään kiinnosta mikään kirjoittaminen...
2. No sithän sen pitäis just helppoo ollakki! Pistetään haiseen vaan..! (hyvän maun rajoissa..)
3. Eeeeeeiku tää alku täs vaan on tylsää...!! :) kirjota sä mulle samantapanen pätkä niin kattellaas niitä sun kirjoittajanlahjoja...? miten ois..?
4. Noh, mutta pitäähän niille tyhmilleki kertoo elämän perusaioita! pieni ÄO-rasisti..hyi...
5. nyt tuli kyllä tippa linssiin... tää kosketti! no siis, mähän oon tällänen luonnonlahjakkuus..
6. Katsos nyt rakas lapseni...kun tämä tarina ei loppunut vielä tähän..! luulitko oikeesti..?? voi, voi sua.. ja tiesitkö mitä? täs pätkäs ei ollu yhtään fantasiaa! niin mistä voisit tietää????!!! huh, huh...ku näitten TYHMIEN kanssa menee hermot....
kiitän:)
sori, niin toi äsköinen tuli parikin kertaa...
Pyysit kommentteja tarinan alusta. Seuraavat huomiot ovat täysin omia subjektiivisia näkemyksiäni, joista ei kenenkään tarvitse olla samaa mieltä (minkä tietysti tajusit sanomattakin). Tekstiä on seuraavassa eritelty osa-alueisiin.
# Päähenkilö: Anna on henkilönä mielenkiintoinen, sisäänpäinkääntynyt älykköluonne. Henkisesti ikäistään edellä, hyvä ajatus. Kirjoita Annan ajatuksiksi laajahkoja metafyysisiä pohdiskeluja, mutta pidä ne hänen ikäiselleen sopivina (ei liian vaikeatajuisia). Siis rakennat Annalle rikkaan sisäisen maailman, jota esittelet sopivissa kohdissa tarinaa. Jotta Annasta ei tulisi liian täydellistä, hänelle voisi keksiä jonkin fyysisen vamman tai sairauden, joka jollain tavoin rajoittaisi hänen elämäänsä. Ehkäpä hänelläkin on perinnöllinen hemofilia?
Tee selkoa Annan haaveista ja pidä unelmien tavoittelua esillä juonenkuljetuksessa. Tarvitaan jokin selkeä kohde ja päämäärä kaikelle toiminnalle.
Annan on tärkeä kehittyä läpi kirjan. Hän voisi vaikkapa kasvaa ja vanheta tarinan edetessä, sillä vuosia kestävä kehitystarina sopii romaaniksi paremmin kuin parin päivän seikkailu. Jos päätät tuoda mukaan Annan tulevan murrosiän, älä kuitenkaan sotke mukaan vaaleanpunaisia teinisuhteita, sillä ne eivät lainkaan sovi Annan luonteelle. (Jos on aivan välttämätöntä, jonkinlaisen hillityn päiväkirja-avautumisen voisi sietää). Luo tarina siten, että Annan on muututtava ja kasvettava henkisesti saavuttaakseen tavoitteensa. Lopussa hän olisi erilainen kuin alussa, mutta pohjimmiltaan sama vanha Anna kuin ennenkin.
Anna on kiinnostunut kuolemasta, puhu siis paljon siitä ja laita päähenkilö pohtimaan omaa katoavaisuuttaan. Tämä voisi olla koko kirjan kantava teema.
# Sivuhenkilöt:
Isä Will: Mieti, haluatko pitää hänet mukana tarinassa vaikuttavana toimijana. Itse en pitäisi. Hänet voisi laittaa kuolemaan ja näin saattaa Anna miettimään elämän haurautta.
Isoäiti Sarah: Kirjoitat hänen käyttäytyvän omituisesti. Tietääkö hän jotain, mitä muut eivät? Onko hän huomannut Annassa jotain erityistä? Kenties hän pelkää menettävänsä tämän? Mieti, miten Anna voisi luontevasti saada tietoonsa tapauksia Sarahin vaiheista ennen Annan syntymää. Sarah voisi myöhemmin toimia Annan opettajana ja mentorina.
Äiti Jennifer: Saa kuolla, jotta varsinaiset tapahtumat käynnistyvät. Voisi viimeisillä voimillaan kuiskata Annalle jotain, minkä tämä ymmärtäisi vasta pitkän ajan kuluttua. Selitä, miksi hevonen oli niin tärkeä. Onko Jenniferin vanhemmissa jotain erikoista vai ovatko he kuolleet?
Annan ystävät: Annalle ei kannata kirjoittaa liikaa ystäviä, sillä hän luultavasti kokee ikäistensä seuran hieman ikävystyttäväksi. Kaksi ystävää lienee sopiva määrä. Toinen tyttö, toinen poika (jos kaikki keskeiset henkilöt ovat tyttöjä, menetät potentiaaliset poikalukijat). Nämä kaksi olisivat luonteeltaan Annan kaltaisia, mutta kuitenkin omanlaisiaan.
# Miljöö: Mielestäni tarina voisi hyvin tapahtua tutummissa ympäristöissä kuin kaukaisessa Greenfieldissä. Kirjoita ihan reilusti suomalaisesta pikkukaupungista ja suomalaisista henkilöistä. Muutenkin: puhu siitä mistä tiedät ja mitä tunnet!
Kuvaile paljon ympärisöä ja sen vaikutusta Annan mielialaan. Liitä miljöö kuolema-aiheeseen.
# Juoni: Aloituksesta ei vielä voi päätellä juuri mitään, ja juuri juonen saat keksiä omin avuin. Suunnittelet fantasiaseikkailua, mikä on OK, jos pidät sellaisista, mutta iseäni kiinnostaisi tietää eniten Annan persoonasta ja sen muuttumisesta, eli älä anna henkilökehityksen hukkua huimien juonenkäänteiden lomaan. Suosittelen pienimuotoista psykologista jännityskertomusta eeppisen sankaritarun sijaan.
# Tulkinta: Tämä on laatukirjallisuuden tärkein osa: tarinassa on oltava jokin pointti myös välittömän ensivaikutelman takana! Tähän kertomukseen sovellettuna se on siis Annan henkisen kasvun kuvaaminen. Vielä tämän toisenkin tason taakse voit sijoittaa pohdintaa työn tai naisen roolista maailmassa. (Jos saat tekstistäsi näin monikerroksisen, tahtoisin todella lukea sen! Kerrostamista eivät hallitse monet ammattikirjailijatkaan).
# Sekalaisia huomioita:
-Älä vaihtele kerronnan aikamuotoa preesensin ja imperfektin välillä, ellet todella halua siten viestiä jotain.
-Harjoittele luontevaa replikointia. Kirjakieli riittää, mutta esimerkiksi Annan ei ole syytä kutsua Sarahia etunimeltä, vaan yksinkertaisesti isoäidiksi.
-Vaikka vainajien kuvat sairaalassa sopivat loistavasti ehdottamaani kuolema-teemaan, ne eivät ehkä sovi luontevasti aulaan. Miksi sairaala haluaisi heti sisääntultaessa muistuttaa potilaita ehkä piankin odottavasta kuolemasta?
-Lue tekstiäsi paljon ja hio sitä paremmaksi korjaamalla edellisten kohtien kaltaisia pikku kömpelyyksiä, joita löydät. Kysy muiden mielipidettä, mutta pidä silti pääsi. Tämä on sinun juttusi ja Anna sinun hahmosi!
Loppukaneetti: Parasta tarinassa on Annan hahmo ja mahdollisuus melankoliseen tunnelmointiin. Jutusta voi syntyä vaikka mitä, hyvässä ja pahassa. Älä vain sorru mihinkään Potter- tai Sormus-plagiointiin, niitä on nähty ja nähdään ihan tarpeeksi! Pääasia on, että jatkat kirjoittamista.
Olen puhunut.
millainen palikka antaa 90-syntyneelle likalle neuvoja, että tämän pitäisi harjoittaa "metafyysisiä pohdintoja päähenkilönsä sielunmaailmasta"....HERÄTYS, KUKKUU!!!
No, se halusi tietää miten sen kirjasta tulisi hyvä ja kerroin miten sen saisi kiinnostamaan MINUA. Enkä sitä paitsi ollut ihan tosissani, ainostaan melkein.
Jos tänne kaivataan hieman konkreettisempia huomioita tarinasta, niin sanotaan nyt vaikkapa, että kannattaa keksiä omaperäisiä kaunokirjallisia ilmaisutapoja, eli ei jo mainittuja "Will on Annan isä ja Sarah on Willin äiti, joten Sarah on siis Annan isoäiti" -toteamuksia. Mieluummin esim.: "Annassa jatkui katkeamattomana muinainen verenperintö, jonka esi-isät ja -äidit ovat välittäneet hänelle Sarahin ja Willin kautta". (Mistäköhän minä tuonkin keksin? Minussakin on kai kirjailijan vikaa...).
Kyllä tuolla vielä kirjallisuus-Nobel voitetaan, kunhan sitä hiukan kypsytellään...
:-)
(Mitä kirjailijanalku itse tuumaa opastuksestani täydellisyyteen?)
Vaikka olen täysi-ikäinen vasta 4 vuoden päästä(joka ei ole mikään tajuttoman pitkä aika) en ole ihan tyhmä. (vaikka olenkin huomannut, että kaikki täällä kirjoittavat ovat sitä 30 vuoden ikäluokaa) Tajuan kyllä ilman että joka sano tavaten kirjoitetaan! kiitos.
Noi sun neuvomukset oli tosi hyviä! Siis ihan ku olisit suoraan lukenu mun mieltä kuin avointa kirjaa. Mua tos lukies rupes koko ajan naurattaan, ku ajattelin ihan samaa juonen puolelta jo puoli vuotta sitten.
Ehkä alku teistä kaikista vaikuttaa huonolta ja tylsältä, mutta jumalauta mä näytän teille vielä!:)
Minkä ikäisen luulette tuon Billyn olevan!? Se on näsäviisas!
markkinat...!
Kuules tyttö90, keksi toinen harrastus! Tuosta tarinan alusta ei tule koskaan mitään muuta kuin roskaa. Samantasoista roskaa, kuin se jumalaton käännöskirjallisuus, joka Suomessakin on valloillaan. Dekkareita ja dekkareita, toinen toistaan typerämpiä ja kuin idiooteille kirjoitettuja dekkareita ja imeliä, lapsellisia ja naurettavia rakkaustarinapokkareita, joiden lukemisesta ei saa MITÄÄN. Ei muuta kuin silmävamman. Ja mitä tulee fantasiakirjallisuuteen, se on kirjallisuuden häpeätahra. Se on helppoa 90-syntyneille tytöille, koska sen kirjoittamiseen ja lukemiseen ei tarvita mitään elämänkokemusta eikä paljon muutakaan. Lukekaa edes kerran elässänne niiden lässynlässyn tontut hyppii jeejee -kirjojen lisäksi jotain järkevää. Esim. Voltairea ja antiikin Kreikan kirjallisuutta, joka on koko länsimaisen filosofian pohja. Lukekaa 1900-luvun alun ja 1800-luvun kirjallisuutta. Aleksis Kiveä, etenkin eri henkilöiden muistelmia, koska ne ovat monesti niitä ihmeellisimpiä "tarinoita", sillä tosielämä on tarua ihmeellisempää! Uskokaa pois!
lukenut...? sun on vähän vaikee sanoa ku et tunne mua. Vähän aikaa mietin, et kannattaako tota syntymävuotta tohon laittaa. Ei ois kannattanu, sillä sen avulla saa "kakaroille" kommenttia, että kiitos vaan siitä.
Ja onhan se mukavaa, kun täällä Suomessa tuetaan toisia, jotka edes yrittävät. Lapsia kannattais kehua, ettei tule paha mieli. Ja me nuoremmat olemme tulevaisuus, ja jos teidän kommenttejenne takia lopetan kirjoittamisen, niin siinä voi mennä tulevaisuus pilalle...! ;( Jos mua haluttaa kirjottaa "roskaa" niin kuin asian ystävällisesti esitit, niin mähän kirjoitan, eikä se toivottavasti tule olemaan sun, eikä kenenkään muunkaan ongelma.
Fantasiakirjallisuuden tuomitseminen roskaksi pelkästään periaatteesta on häpeätahra kyseisen mielipiteen esittäjän ansioluettelossa. Kaikista aihealueista voi kirjoittaa hyviä ja huonoja kirjoja, ja jos esimerkiksi fantastista viitekehystä osaa hyödyntää juuri sanottavan asian kannalta oikealla tavalla, on kyseessä mestariteos. Tärkeintä on, ettei fantasia tunnu itsetarkoitukselliselta, vaan on perusteltu osa tarinaa.
Muuten olen sitä mieltä, että tällaisiin paikkoihin kirjoittamalla saa kyllä aivan erilaista palautetta, kuin esim. koululuokassa lukemalla ääneen ja kysymällä kommentteja. Siellä ei kukaan kehtaa haukkua lyttyyn, korkeintaan vihjata, että "ei ollut ehkä ihan mun juttu..." Tänne vaivautuvat kirjoittamaan vain ne, jotka vihaavat tai rakastavat tekstiäsi, ja näin alkuvaiheessa ensinmainittuja vaikuttaisi olevan enemmän.
Seuraavaksi osoitan lukeneisuuteni ja välitän viisaita elämänohjeita menneisyydestä:
Per aspera ad astra!
Ja muista: Plenus venter non studet libenter!
Ja mikä tärkeintä: Quidquid ages, prudenter agas et respice finem!
Olet saanut aika ikävää palautetta, mutta kun laittaa juttunsa esille, on pakko kestää kaikki kritiikki mitä kuulee. Kiltin palautteen ruinaamisessa ei juuri ole järkeä, koska kovakin palaute voi olla loppujen lopuksi hyödyllisempää kuin järjetön kehuminen.
Tekstisi oli aika lailla sitä, mitä melkein kaikki tuntemani noin 14-vuotiaat tytöt kirjoittavat, ei pahalla.
Joskin tapahtumapaikka on hieman erikoisempi ja päähenkilö mielenkiintoisempi. Omasta mielestäni teksti tosin töksähtelee aika pahasti, voisit kirjoittaa sen uudestaan ja koittaa tehdä siitä hieman helppolukuisemman ja sujuvamman.
Kyllä tästä jotain voisi kai tulla pitkän kypsyttelyn jälkeen, mutta toisaalta en tiedäkään jatkosta mitään.
Mutta ei tämä nyt niin surkeaa ole kuin eräät ovat väittäneet. Ei tosin ihan kirkkainta kärkeäkään, mutta iän karttuessa ja ahkerasti kirjoittamalla tekstikin paranee. Ei kukaan ole seppä syntyessään.
Mielestäni on ajattelematonta, että aikuiset ihmiset haukkuvat nuoren kirjoituksen armotta lyttyyn. Kuten jo sanoin, ei kukaan ole seppä syntyessään. Ja harvapa meistä mikään ihmelapsikaan on.
Itse aloitin vielä sinuakin nuorempana kirjoittamaan ja olisin varmasti lopettanut kirjoittamisen ikuisiksi ajoiksi jos minulle olisi annettu tällaista palautetta. Olin silloin kuitenkin niin ujo, että en pistänyt juttujani minnekään näytille.
Onneksi en laittanutkaan, se teksti oli ihan kamalaa ja näyttikin ikäisensä tekemältä. Minun tapauksessani iän karttuminen ja kirjoittamisen jatkaminen olivat se oikea lääke.
Minua ei vieläkään ole iällä pilattu, mutta ymmärrän kirjoittamisen päälle jo paljon paremmin. Kestän kritiikin ja pyrin kehittämään itseäni koko ajan.
Älä masennu, vaan jatka kirjoittamista!
Tosiaan, huomasin, että kritiikkiä on tullut, mutta siksihän tarinasi alun tänne laitoitkin? Mutta kirjoittamista ei silti kannata lopettaa vain siksi, että jotkut ei tykkää. Periaatteessa kirjailijathan kirjoittavat lähinnä omaksi ilokseen, myönnän, että kirjoittelen myös itse omaksi ilokseni, mutta en kehtaa näyttää niitä koskaan kenellekään muulle. Ja olet vielä melko nuori, kuka olisi täydellinen? Tuo teksti kuvasti omia näkemyksiäsi ja kovin vaikeaahan se olisikin kirjoittaa muiden näkövinkkelin mukaisesti. Silti se oli mukavan kuvailevaa. Pisti miettimään, mikä on tarinan juoni? Jos tarinassa on fantasiaa, onko siinä jotakin yliluonnollista?
Eihän kirjojen aluista aina käy ilmi, mistä kirja varsinaisesti kertoo, joten tarinassasihan voi olla tuhansia loppuja. Mutta älä suotta lopeta kirjoittelua muiden mielipiteitten takia. Ei tarinasi alku mikään huono ollut, huonompiakin olen lukenut. Eli jatka vain.