Potilaanlääkärilehti uutisoi 10.1.2016 jutulla "Toipunut päihderiippuvainen: Potilaan elämän pelastaminen on asetettava valinnanvapauden edelle". Kirjoittaja on Reeta Kroner, päihderiippuvaisten valtakunnallisen potilasjärjestön, Suomen Päihderiippuvaiset ry:n varapuheenjohtaja. Kirjoitus mukailee vahvasti yleisesti hyväksyttyä ajattelulinjaa riippuvuuteen liittyvässä keskustelussa. Esitän seuraavassa eriävän mielipiteeni kirjoituksen näkemyksiin liittyen. Huomaathan, että en ole lääkäri vaan kommentoin kirjoitusta valistuneen ja selväjärkisen kansalaisen näkökulmasta. Suosittelen lukemaan alkuperäisen lehtijutun ensiksi. Linkki on alla.
Potilaanlääkärilehti (www.potilaanlaakarilehti.fi) - Uutiset 10.01.2016
Toipunut päihderiippuvainen: Potilaan elämän pelastaminen on asetettava valinnanvapauden edelle
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/toipunut-paihderiippuvainen-potilaan-elaman-pelastaminen-on-asetettava-valinnanvapauden-edelle/
Ensimmäinen merkittävä tieteellinen virhe jutussa tulee vastaan toisessa lauseessa. Päihderiippuvuus, kuin mikään muukaan riippuvuus, ei ole sairaus. Riippuvuudella tarkoitetaan ihmisen tapaa tehdä jotain tai käyttää jotakin, mikä on aina henkilön oma valinta. Lääketieteellisesti mikään käytös ei ole eikä voi olla sairaus, sillä se ei täytä lääketieteellistä sairauden määritelmää, oli käytös kuinka erikoista, häiritsevää, huvittavaa, vastenmielistä tai paheksuttavaa tahansa, tai jopa lainvastaista. Jokainen meistä päättää itse miten käyttäytyy ja vastaa toiminnastaan myös 100%:sti itse. Jotkut tykkäävät juoda paljon sokerijuomia, toiset syödä suklaata ja kolmannet käyttää huumaavia aineita, kuten alkoholia, marijuanaa tai vaikka SSRI-aineita. Käyttäminen on aina yksilön oma päätös, pois lukien, jos henkilö joutuu ulkopuolisen tahon pakottamaksi. Erikseen ovat vieroitusoireet ja vieroituskokemus, joka usein hämäävästi ympätään yhteen käyttöpäätöksen kanssa. Vieroitusoireet saattavat olla joskus niin voimakkaita, että henkilö päättää (eli valitsee!) jatkaa aineen käyttöä.
Riippuvuuden ollessa siis nimitys tietynlaiselle käyttäytymiselle, on absurdia pohtia onko tämä 'sairaus' itseaiheutettu. Luonnollisesti jokainen teko, jonka teemme on oma valintamme. Yhteiskunnallisesti hedelmällisempi kysymys olisikin pohtia minkä vuoksi, mistä syystä, ihmiset päättävät alkaa käyttämään jotakin ainetta tai tekemään jotakin asiaa. Koska päihteiden käyttö on käytöstä, eli itse valittua, ainoa tapa lopettaa käyttö on tehdä päätös lopettamisesta ja lopettaa. Lopetuksen yhteydessä on kestettävä läpi vieroitusoireiden. Vieroitus ei ole tämän kirjoituksen aihe, joten en mene siihen tarkemmin. Tärkeintä on ymmärtää erottaa vieroitusoireet omasta valinnasta.
Kroner kirjoittaa: "Päihderiippuvuus on ennen kaikkea valinnanvapauden menettämistä". Missään kohtaan hän ei perustele mitä asialla tarkoittaa, miten käytösilmiö (riippuvuus) voisi vaikuttaa kenenkään henkilön valinnanvapauteen. Ainoa tapa mitä minulla tulee mieleen, miten kansalainen voi menettää riippuvuutensa myötä vapautensa, on joutua Kronerin tai hengenheimolaistensa pakottamiksi hoidon nimissä. Kroner elää niin monien muiden tavoin harhassa, jonka mukaan ”riippuvainen” ei pystyisi päättämään käytöksestään itse. Riippuvainen sanan laitoin heittomerkkeihin siksi, että käytännössä olemme kaikki jostain asioista tai tavoistamme enemmän tai vähemmän riippuvaisia sanan nykyisessä merkityksessä. Siten sanan käyttö näissä yhteyksissä on oikeastaan merkityksetöntä.*
Riippuvuususkon fanaatikoille ihmisen persoona ja olettamansa sairaus (”sairaus”) ovat eri asioita. Harvapa tulee ajatelleeksi, ymmärtäneeksi saatikka myöntäneeksi, että se mitä psykiatria kutsuu sairaudeksi, on itse asiassa arvioinnin kohteena olevan ihmisen persoona. Mielestäni on toisten ihmisten ihmisyyttä ja ihmisarvoa väheksyvää määritellä heidät sairaiksi sen perusteella, että ajattelevat eri tavalla, ovat eri mieltä, arvostavat tai pitävät eri asioistam tuntevat eri tavalla tai käyttäytyvät erilailla. Valtaosaa Suomen valtakuntaa asia ei tunnu häiritsevän mitenkään.
Potilaanlääkärilehti (www.potilaanlaakarilehti.fi) - Uutiset 10.01.2016
Toipunut päihderiippuvainen: Potilaan elämän pelastaminen on asetettava valinnanvapauden edelle
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/toipunut-paihderiippuvainen-potilaan-elaman-pelastaminen-on-asetettava-valinnanvapauden-edelle/
Ensimmäinen merkittävä tieteellinen virhe jutussa tulee vastaan toisessa lauseessa. Päihderiippuvuus, kuin mikään muukaan riippuvuus, ei ole sairaus. Riippuvuudella tarkoitetaan ihmisen tapaa tehdä jotain tai käyttää jotakin, mikä on aina henkilön oma valinta. Lääketieteellisesti mikään käytös ei ole eikä voi olla sairaus, sillä se ei täytä lääketieteellistä sairauden määritelmää, oli käytös kuinka erikoista, häiritsevää, huvittavaa, vastenmielistä tai paheksuttavaa tahansa, tai jopa lainvastaista. Jokainen meistä päättää itse miten käyttäytyy ja vastaa toiminnastaan myös 100%:sti itse. Jotkut tykkäävät juoda paljon sokerijuomia, toiset syödä suklaata ja kolmannet käyttää huumaavia aineita, kuten alkoholia, marijuanaa tai vaikka SSRI-aineita. Käyttäminen on aina yksilön oma päätös, pois lukien, jos henkilö joutuu ulkopuolisen tahon pakottamaksi. Erikseen ovat vieroitusoireet ja vieroituskokemus, joka usein hämäävästi ympätään yhteen käyttöpäätöksen kanssa. Vieroitusoireet saattavat olla joskus niin voimakkaita, että henkilö päättää (eli valitsee!) jatkaa aineen käyttöä.
Riippuvuuden ollessa siis nimitys tietynlaiselle käyttäytymiselle, on absurdia pohtia onko tämä 'sairaus' itseaiheutettu. Luonnollisesti jokainen teko, jonka teemme on oma valintamme. Yhteiskunnallisesti hedelmällisempi kysymys olisikin pohtia minkä vuoksi, mistä syystä, ihmiset päättävät alkaa käyttämään jotakin ainetta tai tekemään jotakin asiaa. Koska päihteiden käyttö on käytöstä, eli itse valittua, ainoa tapa lopettaa käyttö on tehdä päätös lopettamisesta ja lopettaa. Lopetuksen yhteydessä on kestettävä läpi vieroitusoireiden. Vieroitus ei ole tämän kirjoituksen aihe, joten en mene siihen tarkemmin. Tärkeintä on ymmärtää erottaa vieroitusoireet omasta valinnasta.
Kroner kirjoittaa: "Päihderiippuvuus on ennen kaikkea valinnanvapauden menettämistä". Missään kohtaan hän ei perustele mitä asialla tarkoittaa, miten käytösilmiö (riippuvuus) voisi vaikuttaa kenenkään henkilön valinnanvapauteen. Ainoa tapa mitä minulla tulee mieleen, miten kansalainen voi menettää riippuvuutensa myötä vapautensa, on joutua Kronerin tai hengenheimolaistensa pakottamiksi hoidon nimissä. Kroner elää niin monien muiden tavoin harhassa, jonka mukaan ”riippuvainen” ei pystyisi päättämään käytöksestään itse. Riippuvainen sanan laitoin heittomerkkeihin siksi, että käytännössä olemme kaikki jostain asioista tai tavoistamme enemmän tai vähemmän riippuvaisia sanan nykyisessä merkityksessä. Siten sanan käyttö näissä yhteyksissä on oikeastaan merkityksetöntä.*
Riippuvuususkon fanaatikoille ihmisen persoona ja olettamansa sairaus (”sairaus”) ovat eri asioita. Harvapa tulee ajatelleeksi, ymmärtäneeksi saatikka myöntäneeksi, että se mitä psykiatria kutsuu sairaudeksi, on itse asiassa arvioinnin kohteena olevan ihmisen persoona. Mielestäni on toisten ihmisten ihmisyyttä ja ihmisarvoa väheksyvää määritellä heidät sairaiksi sen perusteella, että ajattelevat eri tavalla, ovat eri mieltä, arvostavat tai pitävät eri asioistam tuntevat eri tavalla tai käyttäytyvät erilailla. Valtaosaa Suomen valtakuntaa asia ei tunnu häiritsevän mitenkään.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Seuraava jutun lauserypäs on hyvä pilkkoa osiin ja avata lause kerrallaan. Kroner kirjoittaa: "Vapaus päättää omasta hoidostaan on potilaan ensisijainen oikeus. Päihderiippuvuus on sairaus, joka vie kyvyn toteuttaa tätä oikeutta itselle terveellä tavalla. Kenen siis kuuluu ottaa vastuu päihderiippuvaisen hoidosta?" Ensin hän kirjoittaa, että henkilön vapaus päättää avustaan tai sen hylkäämisestä on oikeus. Jo seuraavassa lauseessa hän alkaa semanttisin kikoin kiertää tuota tunnustamaansa perusihmisoikeutta väittäen jälleen, ilman perusteluita, promoamansa riippuvuussairauden, jota, saanen muistuttaa, lääketiede ei ole koskaan nähnyt tai verifioinut, muuttavan henkilön valintaa. Mikä Kronerin mielestä ihmisen valintaa muuttaa, jos ei hän itse? Avaruusoliot? Huomaa myös, että Kroner on ottanut tässä kohtaan vallan määritellä itse mikä on terve tapa toimia tilanteessa. Sana ”terve” on tässä yhteydessä kielikuvallisessa merkityksessä, mutta kirjoittaja esittää sen ikään kuin objektiivisena suureena. Tämä on tuttu kikka poliittisessa retoriikassa, jossa sanoja kaapataan ja määritellään uudelleen oman agendan kannalta suotuisasti. Lopulta ollaan siirtämässä valtaa pois yksilöltä vähät piittaamatta siitä haluaako henkilö itse päättää asioistaan vai luovuttaa määräysvallan toisaalle. Yksilönvapaus ja ihmisoikeudet eivät mahdu Kronerin ajaman terveysfanatismin mukaan. Tällä taktiikalla kansalaisilta viedään valta päättää omista asioistaan näennäistieteellisten sairauskonseptien ja niiden hoitamisen nimissä, vaikka pakottaen.
Yhteiskunnassamme paternalismi on viety äärimmäisyyksiin ja yksilön oikeuksien ja vapauden kunnioittaminen on unohdettu holhoavan ahdaskatseisen terveyskiihkoilun alta. Päädyin kommentoimaan Kronerin kirjoitusta pitkälti juuri siitä syystä, että se käy hyvästä esimerkistä kuinka vähän hyvää tarkoittavat ihmiset ovat valmiita kunnioittamaan toisten tahtoa, vapautta ja ihmisoikeuksia, kun näkevät vilpittömästi oman agendansa olevan jollain tavalla muita näkemyksiä moraalisesti parempia. Hyväntekeväisyyden puuskassa harva muistaa pysähtyä kysymään miltä toiminnan kohteista tuntuu. Toisaalta, jos joskus joku pysähtyykin kuuntelemaan vastapuolta, on muodikasta todeta eriävät mielipiteet sairaudentunnottomuudeksi, jos ne tulevat toiminnan kohteilta, ja darwinistisiksi, jos kritiikki tulee muilta sidosryhmiltä, ja unohtaa ne siten saman tien. Kaikesta nykyisestä holhoamisesta huolimatta Kroner on päätynyt varsin hämmästyttävästi kovin erilaiseen lopputulokseen. Hänen mukaansa "yksilön oikeuksien korostaminen on viety yhteiskunnassamme äärimmäisyyksiin".
Omaa hyväntahdon nimissä ajamaansa vapaudenriistokampanjaa voi ajaa yhteiskunnallisesti jos jonkinlaisilla sloganeilla. Tässäpä Kronerin mallinäyte: "Päihderiippuvuuteen sairastunut ei osaa haluta sellaista hoitoa, jota hän tarvitsee". Kronerko väittää tietävänsä mitä kukakin ihminen maailmassa tarvitsee tai mitä hänen pitäisi maailmassa haluta? Kuka meistä voisi olla siinä jumalallisessa asemassa, että pystyisi tietämään mitä muuta haluavat tai tarvitsevat? Saatikka, että olisimme oikeutettuja pakottamaan henkilöille meidän heille parhaimmaksi katsomiamme tarpeita? Ihmiset kertovat mitä he haluavat, jos heiltä älyää kysyä. Saatu vastaus on syytä ottaa tosissaan. Näissä yhteyksissä apuvaihtoehtojen kertomisessa ja selittämisessä ei ole mitään väärin. Valinnanvapaus apuvaihtoehtojen välillä ja vapaus kieltäytyä tarjotusta avusta on kuitenkin jokaisen kansalaisen perusihmisoikeus. Ihmiset eroavat maailmankatsomuksissaan, siinä minkä he kokevat elämässä tärkeimmäksi ja sitä pitää oppia kunkin meidän kunnioittamaan. Jos joku ihminen haluaa elää huumausaineiden, kuten alkoholin täytteistä elämää, ei kellään ole oikeutta siihen väkipakolla puuttua.
(ap-kirjoituksen viimeinen osa)
Hieman ristiriitaisen kummallisesti Kroner päätyy lopulta toteamaan saman minkä totesin jo kirjoitukseni ensimmäisessä kappaleessa; rehellisesti puhuen kyseessä on jokaisen oma valinta: ”Päihderiippuvainen raitistuu, kun hän näkee sairautensa kielteiset seuraukset ja ottaa vastuun omasta toipumisestaan. Hän pystyy valitsemaan raittiin elämän ja tarve käyttää päihteitä katoaa.” Tarpeen poistumisesta en tiedä, mutta ihmiset käyttävät päihteitä useimmiten päästäkseen karkuun todellisuudesta, elämänsä ikävyyksistä. Edellisestä lainauksesta tulee parhaiten esiin se psykiatriaa koskeva perusfakta, että mitä kutsumme psykiatriseksi sairaudeksi, tai mielisairaudeksi, on todellisuudesta ei-toivottua käyttäytymistä, ajatuksia ja/tai tunteita. Tiettyjen viranomaistahojen ja kansan osien näkökulmasta moraaliton käyttäytyminen tuomitaan naamioimalla asia lääketieteelliseksi ongelmaksi ja kohdistamalla nyt näihin mukamas tieteellisesti sairaiksi todettuihin ihmisiin pakkotoimenpiteitä (”hoitoja”) jalon hyvänsuopaisuuden nimissä. Täten toimimalla yhteiskunta voi suorittaa tiedostetun itsepetoksen ja rikkoa ihmisoikeuksia pakottaakseen kaikki kansalaiset samaan muottiin ja samalla välttää joutumasta kasvotusten sen tosiasian ja vaikean aiheen kanssa, mitä on erilaisuuden suvaitseminen, vapaus, vastuu ja vapaa yhteiskunta. Meidän pitäisi oppia kunnioittamaan yksilön vapautta yli kaikkien muiden arvojen. Kun yksilö on vapaa, ei ketään voida alistaa näennäisen auttamisen nimissä. Jokainen vastaa omasta elämästään, saa hakea apua eikä joudu pelkäämään tulevansa alistetuksi, jos ei jaa näkemyksiä viranomaistahon kanssa. Koska yhteiskuntana emme ole vielä olleet riittävän kypsiä kohtaamaan tätä asiaa, lukuisat psykiatrian käsiin joutuneet kansalaisemme ovat tilanteessa, jossa he joutuvat välttämään viranomaistahoja ja osa jopa läheisiään vapaudenmenettämisen pelossa kuin juutalaiset natseja. Tällainen järjestelmä ei voi olla sellainen johon olemme tyytyväisiä.
Kronerin kirjoituksen loppupuolella on toteamus jossa on jo orwellilaista kaikua: "Potilaan elämän pelastaminen on asetettava valinnanvapauden edelle". Ihmiskunta on tehnyt aina julmimmat tekonsa toisiaan kohtaan auttamisen nimeen. Ristiretkeläiset survoivat miekan vääräuskoisten rintaan Jumalan sanan nimeen. Inkvisiittorit kiduttivat toisinajattelijoista noitatunnustuksen ja polttivat roviolla sielun pelastamisen nimeen. Psykiatrit kiduttavat ei-toivotuista henkilöistä mielisairastunnustuksen, pistävät kemikaaleja heihin mielen pelastamisen nimeen. Säästäkäämme huumausaineiden käyttäjät samalta kohtalolta.
(Loppu)
Mää oon jo pitkään ollut sitä mieltä, jotta psykiatria poistaa "sairauksien" nimissä ihmiseltä itseltään VASTUUN omasta elämästään ja käytöksestään! Kun heidät on diagnosoitu joksikin, sen jälkeen alkaa aivopesu ihmiselle: "sinä et voi itsellesi mitään" ja "sinut pitää pelastaa sairaudeltasi, jolle et voi mitään". Tämähän on täyttä potaskaa ja juurikin tämän aiheen esiin nostanut vaalto on ymmärtänyt erittäin hyvin tämän asian. Olen itsekin ihmetellyt miksi ihmiset eivät tajua eivätkä ajattele näitä asioita. Onneksi meitä on siis muitakin! Kiitos, kun nostit esiin tämän tärkeän aiheen!
Ihminen on vastuussa omista elämänvalinnoistaan ja käytöksestään ja jos hän itse haluaa tuhota elämänsä vaikka käyttämällä päihteitä, hänellä on siihen oikeus. Tarkoitan tällä sitä (ollen itse kristitty), että Jumalakaan ei pakota ketään elämään Hänen tahdossaan vaan antaa ihmiselle mahdollisuuden olla elämättä. Tietysti hän joutuu vielä Jumalan eteen vastaamaan vääristä valinnoistaan mutta tästä vapaaehtoisuuden periaatteesta pitäisi toistenkin ihmisten ottaa oppia, kunnioittaa toisen ihmisen valintaa! Eikä tätä vastuuta "vääristä" elämänvalinnoista pitäisi selitellä pois jollakin sairaudella, kun kyse ei ole sairaudesta. Eikä tämän "hoitamisen" varjolla pitäisi pakottaa ihmisiä elämään raittiina, jos he eivät itse sitä halua.
Minusta tällä juoppojen ja narkomaanien korvaushoidolla saadaan aikaiseksi pelkkää hallaa! Yhteiskunnan varoilla biffataan lailliset päihteet lääkkeiden muodossa ja koska he eivät kykene päihtyneenä töihin, sitä myöten heille myös kustannetaan niin asuminen, pyykki, ruoka, koko ylöspito ja niin ne lailliset päihteet. Tämä on veronmaksajien varojen väärinkäyttöä! Ja sille päihtyneelle ihmiselle ei koskaan tule sitä tarvetta lopettaa päihteiden käyttöä koska:
a) hänelle hoetaan kuinka hän itse ei voi itselleen mitään eli otetaan pois vastuu elämästä
b) kun kaikki normaalielämän askareet (työ/ kodinhoito/ ruoka/siivous/pyykinpesu) passataan heidän puolestaan jättäen heille aikaa dokata kaikki päivät, perustarpeet on turvattu.
c) hän ei joudu kohtaamaan kaikessa karmeudessaan valintojensa seurauksia, kuten olemaan aliravittu, asunnoton, likainen sillanalusbummi. Hän on ehkä menettänyt työnsä ja ihmissuhteensa mutta tämä ei vielä ole herättänyt häntä.
Se miksi hänelle tekisi hyvää kohdata tämä on se, että ehkä siellä hänellä tulisi ajatus siitä, mihin hänen elämänsä valinnat ovat hänet vieneet ja sitä kautta halu pois päihteistä! Ihmistä ei kukaan voi auttaa ulos mistään riippuvuudesta, jos hän itse ei halua sitä. Jotkut tarvitsevat elämäänsä jonkun kauhean tapahtuman, että he heräävät näkemään valintojensa seuraukset. Tosin jotkut eivät herää tässäkään vaiheessa mutta se on heidän oma valintansa, jota pitää siis kunnioittaa! Siis juoppojen ja narkomaanien hyysäys tässä yhteiskunnassa pitäisi lopettaa! Se olisi heillekin parasta hoitoa! Ja auttaa sitten niitä, jotka haluavat oikeasti irti näistä ja ilman toisia päihteitä, tietysti! Ei ole mitään järkeä vaihtaa yhtä päihdettä toiseen, tämänhän tajuaa kuka hyvänsä arkijärjelläkin!
Riippuvuus ei ole sairaus! Riippuvuus voi olla niin aineelle itselleen (vieroitusoireet) sekä henkistä (mitä tarvetta/ mihin ainetta on käytetty). Vieroitusoireet menevät ohi suhteellisen nopeasti, henkinen riippuvuus on se vaikeampi pala purtavaksi, kun pitäisi opetella elämään ilman päihdettä. Joillakin se tarkoittaa, että heidän pitäisi tyytyä tähän normaaliarkeen missä me muutkin elämme ja he eivät vain halua sitä vaan haluavat sen nautinnon. Toiset pakenevat jotakin kurjaa elämäntilannettaan nautintoaineeseen. Yhtä kaikki päihteen tilalle tarvitaan joko uusi asia tai uusi ajattelumaailma. Eli hyväksyy elämän ilman buustia tai pakopaikkaa ja kestää sen selvin päin. Tai sitä korvaamaan voi ottaa jonkun vähemmän haitallisen, kuten liikunnan tai harrastuksen. Kyse on halusta ja kaikki eivät vain halua sellaista elämää. Se on liian tylsää tai heidän mielestään liian kamalaa. Päihteiden käyttäjä on loppupeleissä itsekäs, sillä hän ei piittaa siitä miten paljon hänen päihteiden käyttönsä vaikuttaa muihin ihmisiin ja heidän elämäänsä. Tähän ei auta muu kuin ottaa vastuu käytöksestään ja tehdä parannus synneistään eli vastuuttomuudesta, itsekkyydestä, nautinnonhalusta ja päihteiden käytöstä! Ja lakata säälimästä itseään! Ja sen jälkeen opetella elämään kuin ihmiset!
Ja mulla on kanssa kokemusta henkilökohtaisesti päihteiden käytöstä ensin uhrin roolissa lapsena (perheessä tapahtunut päihteiden käyttö) ja nuorena aikuisena itse olen käyttänyt (alkoholi, lääkkeet). Itse yksin pelkällä tahdon voimalla olen taistellut itseni irti päihteistä, enkä saanut siihenkään mitään apua silloin psykiatrien puolelta (ja he aiheuttivat lääkeriippuvuudenkin). Siitä on yli kymmenen vuotta aikaa pitkästi. Vasta muutama vuosi tämän jälkeen tulin uskoon ja silloin jätin riippuvuuteni, minkä kanssa kamppailin Jeesukselle rukouksessa ja sen jälkeen ei ole ollut edes halua päihteisiin. Siis se halu jäi siihen asti mutta Jeesus katkaisi sen yhdessä hetkessä. Jeesus paransi riippuvuuteni! Kiitos ja Kunnia Hänelle! Mutta itse minun sitä aikaisemmin piti ottaa vastuu elämäni valinnoista ja tein niistä parannuksen; lopetin juomisen ja rauhoittavat/uni lääkkeet. Myöhemmin lopetin myös muut psyykelääkkeet. Uskoontuloni jälkeen tajusin kaikkien päihteiden olevan syntiä ja pyysin niitä jälkikäteen anteeksi! Eli kokemusta on ja turha tulla mulle sössöttämään, kuinka en ymmärrä sen olevan sairautta, kun TIEDÄN ettei se sitä ole! Kaikki päihdeongelman selittäminen sairaudeksi on vastuun pakoilua!
Niin ja voisin tietysti kertoa mitä sydäntä särkevän tarinan omasta kurjasta elämästäni, jolla oikeastaan ei jäänyt muuta tietä silloin, kun aloin päihteitä käyttämään mutta en sitä tee, koska kannan vastuun elämäni valinnoista eli tiedostan ne vääriksi valinnoiksi vaikka en aikanaan muuta keksinytkään niissä tilanteissa. Ne olivat siitä huolimatta vääriä eivätkä siitä muuksi muutu! Se, että asia alkaa jostakin ei tarkoita sitä, että sinun on pakko jatkaa sitä. Jokainen päivä on valinta itsessään joko muuttaa elämäntapaansa tai jatkaa vanhaa. Ja kaikki ongelmat mitä alat hoitamaan päihteillä keskimäärin vain pahenevat siitä, eivätkä suinkaan parane. Minunkin toipuminen kaikesta mielenterveysongelmista junnasi lähes paikoillaan koko sen ajan, kun join ja kun söin lääkärien määräämiä lääkkeitä. Pää päihteissä ei anna tilaa asioiden käsittelylle, ne on kohdattava selvin päin. Katsottava silmästä silmään. Eikä niitä voi juosta karkuun - ei edes päihteisiin tai sitä saat sitten tehdä lopun elämääsi.
Psykiatrien pitäisi lakata valehtelemasta ihmisille asioista ja lakata keksimästä sairauksia sinne missä niitä ei edes ole! Mutta tämäkin diagnoosi tukee lääkeyhtiöitä ja nostaa heidän pillereidensä käyttöastetta. Ja psykiatrit ovat "naimisissa" lääkeyhtiöiden kanssa. Sekä mitä useampi ihminen on lääkityksellä ja hoidon piirissä tietysti nostaa yhteiskunnassa psykiatrien määrää ja arvostusta heidän alaansa kohtaan. Niin eipähän psykiatrilta työt pääse loppumaan.
Monissa vaikeissa riippuvuuksissa on erilaisia traumoja pohjalla, voi olla jopa sieltä ensimmäisistä elinvuosista alkaen. Mielisairautta, väkivaltaa, seksuaalista väkivaltaa, alkoholismia, luonnehäiriötä ihan mitä vaan. Riippuvuudet on vaan luonnollinen seuraus kaikesta. Psykiatria leimaa ihmisiä ja haluaa tuhota p...a lääkkeillään ihmisten aivot. Kaikki tapahtuu täysin laillisesti ja kukaan ei ole mistään vastuussa. Ainoa toimiva hoito alkoholismiin globaalisti on 12-askeleen ohjelma. Auttaa eri toveriseurojen muodossa myös moniin muihinkin ongelmiin, AA, Aal, Al-anon, NA jne...
Psykiatrian idiootit sananhelinät ja sössötykset ovat maailman turhinta toimintaa. Tosin portti yhteiskunnan etuuksiin niitä tarvitseville. Mitään todellista apua niistä on turha odottaa. Paranemista ei ainakaan tapahdu niin kauan kuin syö psyykelääkkeitä. Monet psykiatrian puolella työskentelevät ovat jo itse lähtökohtaisesti häiriintyneitä, tuskinpa he psykopaatti päällään pystyvät ketään auttamaan. Psykiatria -maailman suurin vedätys. Laillisesti halutaan ja voidaan tuhota ihminen ihmisraunioksi.
Saman olen huomannut minäkin, että hoitopuolelle aivan selkeästi hakeutuu ihmisiä, joilla itsellä on taipuvaisuutta narsismiin ja psykopatiaan. Siellä psykiatrisen hoidon piirissä heillä on oikein lupa toteuttaa omaa häiriökäyttäytymistään yhteiskunnallisesti hyväksymällä tavalla. Saat olla alistamassa potilaitasi omalle mielivallalle ja tuntea itse olevasi jotenkin parempi ihminen, kun olet saanut henkisesti "potkaista" jotakin mielenterveyspotilasta taas tänäänkin kunnolla päähän. Tuntuvat ihan nauttivan siitä joka solullaan, että potilas on sinun armoillasi.
Täytyy nyt sanoa tähän, että poikkeuksiakin on, olen jopa heitä itsekin nähnyt omin silmin mutta noin yleisesti ottaen tuntuu olevan sellaisia sadisteja. Ihmistä kohdellaan hyvin julmasti ja mitätöidään häntä ihmisenä. Tietenkään häntä ei kuunnella mitä hän sanoo ja nekin mitä olet puhunut kääntyy heidän päässään kummallisella tavalla joksikin muuksi. Kerron tähän vain yhden esimerkin lääkäristä siitä syystä, että joku kumminkin tulee väittämään minua harhaiseksi, kun sanon näin.
Mielenterveyspotilaan alkuaikoina, kun kärsin lähinnä masennuksesta siinä hetkessä ja pyysin päästä kelan kuntoutukseen masennuskurssille. Psykiatrini nousee ylös tuolistaan, huitaisee kädellään taaksepäin ja näyttää jotakin kaappeja täynnä paperinivaskoja ja sanoo jotakin tällaista: kyllä näitä kursseja on vaikka kuinka ja paljon mutta yhdellekään sellaiselle SINÄ et tule koskaan pääsemään. Ja nojaa siinä vaiheessa uhkaavasti käsiensä päällä pöytäänsä nojaten minun suuntaani, joka istun tuolillani hänen pöytäänsä vastapäätä. Oli niin vihaisen näköinen eikä edes yhtään peitellyt sitä. Ja ei todellakaan hän päästänyt.
Samainen lääkäri toisella käynnillä repi edessäni reseptin ja sairaslomatodistuksen, sen jälkeen, kun sanoin, etteivät ne riitä mihinkään tässä tilanteessa, olen niin huonossa kunnossa. Ole sitten ilman näitäkin, oli hänen vastauksensa, et saa mitään ja oli taas vihainen. Joku muutaman päivän sairasloma ja joku onneton yhden liuskan unitabletti resepti tai joku vastaava oli silloin hänen tarjouksensa. Myöhemmin hän valehteli kaikille, että ei ole repinyt mitään vaan minä olen unohtanut ne sinne ja oli kirjoittanut uudet, tajusi itsekin epäasiallisen käytöksensä ja yritti pelastaa maineensa. En kärsinyt silloin mistään harhoista. Ja näitä tilanteita riittää minun sairashistoriani aikana ja olen nähnyt miten muitakin kohdellaan. Vaihdoin kyllä tämänkin lääkärin mutta...niin että siinäpä vähän esimakua psykiatrien mielivaltaisesta käytöksestä!
Tämä samainen lääkäri teki virheellisen diagnoosin minulle, jota ei kumottu pois siinäkään tilanteessa, että heidän oma psykologinen testi osoitti, että minä en voi olla se. Puhumattakaan koko minun elämäni, joka ei siis kiinnostanut heitä ollenkaan. Ja he löysivät löydöksiä sellaisista asioista mitkä kumoavat heidän diagnoosinsa samoissa testeissä mutta he eivät halunneet tutkia sitä lisää mitä heidän olisi pitänyt asettaakseen minulle oikeita diagnooseja, koska he eivät halunneet tietää niistä mitään. Halusivat vaan haudata nekin löydökset, eipä tässä mitää olla huomattu. Ne olisivat todistaneet heidän väärän diagnoosin. Samassa ihmisessä, kun ei voi olla kahta niin eri ääripäätä. Ja ketään ei kiinnostanut tietää elämästäni ennen hoitoon tuloa, se, että olin jo pitänyt esim. muutaman psykoosin yksin ilman, että kukaan olisi hoitoon toimittanutkaan (äitini on narsisti, sitä ei tarvitse mitenkään ihmetellä, että näin kävi).
He jopa suuttuivat minulle siitä, että vielä menin kirjoittamaan omasta elämästäni koosteen heille, jota olisin halunnut käydä läpi ja parantua traumoistani. Sieltä tietenkin näki, että olin jo pitänyt muutaman psykoosinkin ilman, että itse tiesin siitä, koska en osannut puhua niistä tapahtumista ammattitermein. Enhän tiennyt psykoosista sen kummemmin kuin mistään mielenterveysongelmista yhtään mitään. Koskaan kukaan ei halunnut keskustella näistä asiostani minun kanssani, minulle vain hoettiin, että keskity nykypäivään ja unohda menneet. Tämä oli siis minun hoitoani! Niin ja en tainnut vielä mainita sitä, että tämä samainen lääkäri vielä itse flirttaili minulle aina silloin tällöin mutta se onkin sitten eri juttunsa! Täysi narsisti hän oli ja potilas yksi hänen narsismina tyydyttämisen kanava! Hän halusi vain päivän ihailut ja suuttu, kun hänen hoitonsa kyseenalaistettiin. Sitähän narsisti ei siedä, että joku on eri mieltä. Viis siitä, saanko minä mitään oikeaa apua. Ja tässä ei edes ollut kaikki tämän lääkärin kohdalta, vieläkin törkeämpiä on mutta mitä väliä, etteköhän jo tästä tajua mikä on kyseessä!
Ei siis ole mikään ihme, että mitään toipumista ei tapahtunut tämän kuuluisan hoidon aikana vaan kaikki toipuminen tapahtui hoidon ulkopuolella Jumalan parantavissa käsissä!
Vissiin taas kaikki palstan ihmiset sekaisin kuin seinäkello. Pitkää pötkylää.
Tiivistäminen on taitolaji.
[The following transcript is from debatesdebates, a nationally-broadcast public television show produced and directed by Warren Steibel at HBO studios in New York City. This show, entitled "Do Drugs Cause Addiction?," was taped on August 26, 1996. Show # 113. Please contact Mr. Warren Steibel for permission to reproduce this transcript. http://www.debatesdebates.com]
"Do Drugs Cause Addiction?"
DebatesDebates Show # 113
Taped: August 26, 1996
http://www.szasz.com/addiction.pdf
Reeta Kronerin jatkokirjoitus aikaisemmalle jutulle.
Päihderiippuvuudesta toipuminen edellyttää sairauden seurausten käsittelyä
UUTISET 08.03.2016
Lukijan kynästä
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/paihderiippuvuudesta-toipuminen-edellyttaa-sairauden-seurausten-kasittelya/#.VuhrYmM2vyE