en uskalla

Minua kiehtoo lepakoissa joku...vois olla villiä menoa.

Onko jotain mielen päällä. Oon aina hallinnut ja hillinnyt itseni, vaikka olisi miten vaikeaa. Kiltteys on ylimainostettua. Yritän välttää vahinkoja, mutta teen niitä kuitenkin. Oon oma itseni, mutta se ei sovi muille. Tiedän ongelmani, pitkän kehityksen tulos.
En tiedä oliko mulle, mutta oli tarve kirjoittaa tämä.

Toivon et antaisit mulle Muhoksen. On asiaa mielenpäällä

Mahiksen* anteeksi. Toimitko jotenki vaikket tahtois? Toimia niin?

Tee mikä tuntuu hyvältä/sopivalta itsellesi.

Kaikki on hyvin. Kirjoita vain. Yhtä älä koskaan pyydä anteeksi, sitä mitä sydämesi tuntee.

Tuun hulluks ku pyörit koko ajan mielessä. Mitään muuta en toivo ku et lähestyisit mua ees jollain tavalla. Mä en sitä enää kehtaa tehä, etten ihan pelleä ittestäni tee. Koen että pallo olis sulla (jos nyt mitään palloa edes on). Ehkä tää onkin vaan yksipuolista ja teen itseni sairaaksi pyörittelemällä tätä päässäni yhä uudelleen. En halua painostaa tai sanoa että sun tartteis tehdä jotain, että tästä vois tulla totta. Mutta en uskalla itse tehdä enempää. En halua ajaa sua nurkkaan. Haluaisin että sulla on hyvä olla ja kaikki hyvin. Tunteita ei voi pakottaa. En tuu unohtaa vaan sua koskaan.

Sama täällä <3

Et koe mua kaveriks siks en uskalla kirjottaa

Kaikki sekoittui solmuksi. Ensin oli ystävyys ja sitten tuli mukaan muut asiat.
Vaikea vetää joskus rajaa siihen, miten paljon sijaa jollekin elämässään antaa.
On ihana omistaa ystävä, jonka kanssa voi jakaa ihan kaiken. Joskus se vain on myös hyvin vaikeaa, jakaa sen ihan kaiken, jos siihen kuuluu molempien elämässä muutakin, kuin kaveruussuhde ja ollaan myös jotain kautta muutenkin paljon tekemisissä.

Vaikeaa se on varsinkin, jos asetelma ei ole tasaveroinen ja toinen on asemassa alainen tai esimies toiselle.
Tuntee kaveriksi jollain tavalla, ehkä syvällisestikin, mutta kuitenkin asetelma on olemassa, eikä se siitä mihinkään poistu.