Miten sinun miehesi suhtautuu kasvavaan mahaasi ja raskauteesi? Kyseleekö paljon ja onko kiinnostunut voinnistasi?
Minä toivoisin, että mieheni oma-aloitteisesti kokeilisi mahaani ja haluaisi tuntea pienokaisen liikkeet... mutta ei. Välillä kun pikkuinen touhuaa oikein kovasti ja itse tunnen liikkeet voimakkaina, vedän mieheni käden mahalleni, että "kokeile, tunnetko". Ja mies on hiljaa ja yrittää siinä kuunnella, hetken, toisen, ja sitten ottaa kätensä pois ja on hiljaa. Ja minulla on todella typerä olo!! Pakotanko minä sen? Miksi sitä ei kiinnosta? Vai kiinnostaako? Miksi se ei kysy, miten voin, sattuuko ja onko huono olo (varsinkin jos näytän siltä)? Välillä on todella yksinäinen olo kun tuntuu, että saan kantaa kaiken yksin, ja oma höpötykseni koko raskausoireista tuntuu kuin tyhjille seinille puhuisi...
Ja kaiken jälkeen, tiedän, että mieheni oikeasti haluaa tämän lapsen ja rakastaa meitä molempia. Miksi tämä on niin kamalan ristiriitaista!? Onko muilla samantapaisia kokemuksia?
Minä toivoisin, että mieheni oma-aloitteisesti kokeilisi mahaani ja haluaisi tuntea pienokaisen liikkeet... mutta ei. Välillä kun pikkuinen touhuaa oikein kovasti ja itse tunnen liikkeet voimakkaina, vedän mieheni käden mahalleni, että "kokeile, tunnetko". Ja mies on hiljaa ja yrittää siinä kuunnella, hetken, toisen, ja sitten ottaa kätensä pois ja on hiljaa. Ja minulla on todella typerä olo!! Pakotanko minä sen? Miksi sitä ei kiinnosta? Vai kiinnostaako? Miksi se ei kysy, miten voin, sattuuko ja onko huono olo (varsinkin jos näytän siltä)? Välillä on todella yksinäinen olo kun tuntuu, että saan kantaa kaiken yksin, ja oma höpötykseni koko raskausoireista tuntuu kuin tyhjille seinille puhuisi...
Ja kaiken jälkeen, tiedän, että mieheni oikeasti haluaa tämän lapsen ja rakastaa meitä molempia. Miksi tämä on niin kamalan ristiriitaista!? Onko muilla samantapaisia kokemuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meilä sulhaseni välillä käy pusuttelemassa vatsaa ja kyselee kuinka voidaan ja onko vauva potkinut... Välillä taas laitan hänen kätensä vatsalleni mutta hän on aina niin malttamaton että jaaha eihän se potkikaan. Sanoin viimeksi topakasti että ei se nyt justiinsa potkaise kun sinä kätesi siihen laitat... Niin välillä hommat on ristiriidassa... Itsestänikin tuntuu että sulhaseni ei niin välitä tunnustella vauvan potkimisia, mutta luulen ettei se ole vaan niin konkreettista hänelle. Yksikin isä sanoi vauvalehdessä että sitten kun vauva syntyi hän vasta oikeasti huomasi että tämä pieni ihminen tässä on hänen vauvansa. Niin.. Myös minulla ja sulhasellani on ihana ja rakastava suhde ja tiedän että hän myös odottaa vauvan syntymää.. Miehet eivät vain oikein samaistu odottavan äidin rooliin.. Onnea odotukseen....
Monille miehille isyys alkaa vasta kun esikoinen on sylissä. Miehet eivät välttämättä käsitä sitä miltä tuntuu kun vaimo on raskaana. Omaa ukkoanikin olen joutunut kypsyttämään ajatukseen että meille tulee vauva ihan oikeasti. Minusta olet tehnyt aivan oikein että annat miehellesi tilaisuuden kokeilla vatsaasi yms. Siinä ei ole mitään hölmöä. Minusta se on vain hyvää valmennusta tuleville isille. Älä lannistu!
Aivan kuin minun kirjoittamaa tekstiä!! ;)
Oikeesti, just samoja ajatuksia kuin mulla vielä vähän aikaa sitten. Ja minäkin tiedän että lapsi on molemmille todella toivottu.
Mutta nyt kun rv:t 28 3 on mies välillä jo alkanut kokeilemaan oma-aloitteisesti ja kiinnostus alkaa kunnolla mahaa kohtaan vasta heräillä. Olen ymmärtänyt että kun maha oikeesti on vasta alkanut paisua se ehkä kongretisoi asiaa tulevalle isälle enemmän.
Eihän hän tosiaan tunne jokaista potkua tms.
Ja kun itsellä on vain ja ainoastaan maha, vauva ja ylipäänsä raskaus mielessä 24h vuorokaudessa, tuntuu että välillä ajatusten ja koko asian kanssa on yksin.. Ja kun minä vielä puhua pälpätän KOKO AJAN vauvasta!
Minäkin kuvittelin "tyrkyttäväni" mahaa kokeilemaan ja "osallistumaan" odotukseen, vaikka nyt kun kiinnostus isälläkin on kasvanut, huoman sen olleen turhaa.
Ehkä nämä kaikenlaiset ristiriitaisetkin ajatukset johtuvat vain omista peloista tulevaa kohtaan. Kyllä se siitä. Mukavaa odotusta! :)
juttuhan on ainakin itseni kohdalla niin, että vaikka maha kasvaa,sieltä ei kuitenkaan tunne ulos kaikkia liikkeitä.ja jos toinen käskee kokeilla,eikä itse tunne,tulee olo että on joko tyhmä tai tekee jotain väärin.sitten kun liikkeet alkavat NÄKYÄ ulos päin, uskon että asia muuttuu.ainakin meillä kävi näin. molemmissa raskauksissa. sitten on vielä se mitä miehet ei myönnä,nimittäin jonkunlainen pelko...kyllä teilläkin asia muuttuu niin että jossain vaiheessa sinua ärsyttää kun mies on koko ajan hiplaamassa mahaa,sitten susta tuntuu ettei se välitä enää sinusta,vain vauvasta! mutta ei se oikeasti niin ole! jaksakaa lapsen tulo on parasta mitä ihmiselle voi tapahtua!! =)
On varmasti niin, että mieheni ei tunne liikkeitä välttämättä ollenkaan (vaikka itsellä tuntuu että sisuskalut kääntyy ympäri) ja se on hänestä vaivaannuttavaa, ja ehkä hän tosiaan tuntee olonsa tyhmäksi, kun ei tunne liikkeitä, vaikka minä touhotan, miten pikkuinen liikkuu niin kovasti. Enkä minä uskokaan, että hän tahallaan on välinpitämätön, ehkä hän ei vain tiedä, mitä pitäisi tehdä ja miten reagoida. Kaikki on niin uutta hänellekin.
Aivan niin kuin Odottelija kirjoitit itsellä kun raskaus on mielessä 24 tuntia vuorokaudessa, ei se tarkoita, että myös miehelläni olisi. Pitäisihän se minunkin tajuta ja ymmärtää.
Ja kyllähän minä tavallaan ymmärrän... Vaikka ei se poista sitä tosiasiaa, että haluaisin enemmän. Itselle tämä raskaus on tällä hetkellä niin suuri asia, niin konkreettinen ja ihmeellinen. Olisi ihana jakaa sitä koko ajan toisen kanssa.
Oli kuitenkin todella hyvä ja lohduttava lukea, että kun maha kasvaa enemmän, raskaus tulee miehelle aina vaan konkreettisemmaksi. Onhan tässä sitten toivoa minullakin ;), raskausviikkoja kun on takana 23.
Kiitos vastauksista kaikille ja onnellista odotusta!