Outo tunne kun bibolääristä sairautta nykyisin tuskin huomaa. Onko lääketiede kehittynyt ja paremmat lääkkeet? Miten kaksisuuntaista mielialahäiriötä ei pidetä niin vakavana kuin skitsofreniaan? Useimmat bibot omaavat aika eheän persoonallisuuden.
Lääkettä nousuihin ja laskuun
inkininevoi
2113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itsellä tulee ainakin lapsuudesta se että muiden edessä itkeminen ei ole normaalia. Siksi pahan olon iskiessä lähden livohkaan jos olen ihmisten ilmoilla. Hypomaniassa sen ovat jotkut huomanneet että käyn ylikierroksilla. Mutta miten joku osaisi edes epäillä mua sairaaksi jos ei ole nähnyt ns. Pahimpia kohtauksiani. Niinkuin itsekin puhuit eheästä persoonasta, niin hypomanian/manian aikana tehdyt asiat saatetaan ajatella vain villinä luonteena.
Oma ikä ja henkinen kasvu on rauhoittanut ainakin itsellä noita bipon "huippuja" ja "pohjia". Nuorempana ystävät ja tutut kyllä ihmettelivät masennusta/hypomaniaani, mutta ne ketkä ovat yhä vuosienkin jälkeen jäljellä kyllä minut tälläisena, epätäydellisenä olentona hyväksyvät.
Kyllä sitä silti edelleen näin reippaasti yli kolmikymppisenäkin tulee muutamat kyyneleet yksin kotona vuodatettua kun ei ole kukaan näkemässä ja joskus yöjuoksulla yökerhoissa yksin salaa ystäviltä käytyä. Mutta hyvin harvoin. Joskus noita ylä- ja alamäkiä ei edes joka vuosi tule koettua, joskus niitä on se pari vuodessa.
Bipo on myös hyvin yksilöllinen sairaus ja ihmiset kokevat sen eri tavalla. Toisilla oireet ovat voimakkaammat kuin toisilla.