Valdolaiset[1] (valdesilaisetlähde?) on 1100-luvulla syntynyt, katolisen kirkon harhaoppiseksi julistama uskonnollinen yhteisö, lahko. Liikkeen nimi viittaa lyonilaisen kauppiaaseen Pierre Valdesiin tai Valdoon, jonka kääntymyksestä se sai alkunsa 1170-luvulla.[2] Nykyisin valdolaisia on jäljellä noin 45 000, etupäässä Pohjois-Italiassa mutta myös Etelä-Saksassa ja Etelä-Amerikassa.
Keskiaikaiset valdolaiset kritisoivat katolisen papiston heikkoa oppineisuutta, syntistä elämää ja kirkon omaisuutta, ja katsoivat itse edustavansa oikeaa, apostolista kristillisyyttä. Valdolaiset käänsivät Raamatun osia kansankielelle. Erityisen tärkeinä pidettiin evankeliumeita ja Apostolien tekoja. Osa valdolaisista sitoutui siveyteen ja köyhyyteen ja vietti elämänsä kiertelevinä saarnaajina ja maallikkorippi-isinä. He eivät tunnustaneet paavin valtaa ja pitivät syntisten pappien jakamia sakramentteja pätemättöminä. Katolisen kirkon näkökulmasta maallikoiden saarnaus ja sakramentiksi laskettu ripittäytyminen ja synninpäästö maallikoiden kesken edustivat harhaoppisuutta.
Katolinen kirkko ekskommunikoi valdolaiset vuonna 1184, ja valdolaista oppia tunnustaneita ryhmiä vainottiin keskiajalla ja uuden ajan alussa. Liike levisi Etelä-Ranskaan, Italiaan, Saksaan, Unkariin, Puolaan, sekä Böömiin. 1400–1500 -luvuilla valdolaisia liittyi bööminveljiin, hussilaisiin ja kalvinisteihin. Vuonna 1848 valdolaiset saivat takaisin uskonnonvapautensa. Sveitsin kalvinistien suojissa heitä säilyi jonkin verran. Nykyisin valdesilaisia on noin 45 000, noin 30 000 Italiassa ja 15 000 Etelä-Amerikassa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Valdolaiset
Keskiaikaiset valdolaiset kritisoivat katolisen papiston heikkoa oppineisuutta, syntistä elämää ja kirkon omaisuutta, ja katsoivat itse edustavansa oikeaa, apostolista kristillisyyttä. Valdolaiset käänsivät Raamatun osia kansankielelle. Erityisen tärkeinä pidettiin evankeliumeita ja Apostolien tekoja. Osa valdolaisista sitoutui siveyteen ja köyhyyteen ja vietti elämänsä kiertelevinä saarnaajina ja maallikkorippi-isinä. He eivät tunnustaneet paavin valtaa ja pitivät syntisten pappien jakamia sakramentteja pätemättöminä. Katolisen kirkon näkökulmasta maallikoiden saarnaus ja sakramentiksi laskettu ripittäytyminen ja synninpäästö maallikoiden kesken edustivat harhaoppisuutta.
Katolinen kirkko ekskommunikoi valdolaiset vuonna 1184, ja valdolaista oppia tunnustaneita ryhmiä vainottiin keskiajalla ja uuden ajan alussa. Liike levisi Etelä-Ranskaan, Italiaan, Saksaan, Unkariin, Puolaan, sekä Böömiin. 1400–1500 -luvuilla valdolaisia liittyi bööminveljiin, hussilaisiin ja kalvinisteihin. Vuonna 1848 valdolaiset saivat takaisin uskonnonvapautensa. Sveitsin kalvinistien suojissa heitä säilyi jonkin verran. Nykyisin valdesilaisia on noin 45 000, noin 30 000 Italiassa ja 15 000 Etelä-Amerikassa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Valdolaiset
Vastaukset 4
Vanhimmat
Luettelit tuossa paljon valdolaisten oppeja, mutta valdolaiset ovat jakautuneet lukemattomiin eri haaroihin, joista osa on jo lakannut olemasta.
Ei kaikkia minkä tahansa yhden valdolaisuuden suuntauksen oppeja saisi yleistää kaikkiin valdolaisiin, kuten sinä äsken teit.
Eihän kaikilla lestadiolaisillakaan suuntauksilla ole samanlainen oppi kaikissa asioissa.
Esimerkiksi tuo mainitsemasi oppi, jonka mukaan valdolaiset eivät pitäneet epäuskoisten pappien jakamia sakramentteja pätevinä, niin sehän olisi sama harhaoppi kuin donatolaisilla.
Mutta ei ole lainkaan varmaa, kannattivatko kaikki valdolaisuuden suuntaukset tuota harhaoppia.
Toisaalta se ei välttämättä ollut harhaoppi, mikäli sen perustelu ei perustunut epäuskoisten pappien epäuskoisuuteen, vaan jos se perustuikin esimerkiksi sakramenttien jakamisen vääränlaiseen tapaan.
Jos sakramentit jaetaan muodollisesti oikein, niin ei ole vanhoillislestadiolaisten opin mukaan merkitystä, kuka sakramentit jakaa, vaan sakramentti on silloin aina pätevä, vaikka sen jakaisi paholainen, noita, robotti, naispappi tai riivaaja.
Mutta jos sakramentit jaetaan muodollisesti väärin, niin sakramentti ei voi olla pätevä, vaikka sen jakaisi elävässä uskossa oleva ihminen tai vaikkapa taivaan arkkienkeli.
Niinpä tieto muinaisten valdolaissuuntausten opeista on saattanut vääristyä historian saatossa esim väärinymmärrysten tai vääristelyjen kautta aikojen saatossa, niinkuin juorutkin muuttuvat siirtyessään henkilöltä toiselle. Yhden tai muutaman valdolaissuuntauksen oppeja ei myöskään saa yleistää kaikkiin valdolaisuuden haaroihin.
Kaikki suuntaukset sisältävät myös sisälläänkin aina sellaisia oikeita ja vääriä oppeja, joita kaikki tai edes enemmistö kyseisen suuntauksen kannattajista ei omaa. Myös vanhoillislestadiolaisuuden ja alkulestadiolaisuuden sisällä on ollut aina kaikkina aikoina näin. Niin myös esimerkiksi luterilaisuuden sisällä, mutta luterilaisuuden sisällä on myös ollut lähes aina ja on nytkin myös monia eri suuntauksia ihan ulkonaisestikin.
Kuhan saa vaan juua viinaa ni tulee uskoon
Monenlaisia tulkintoja on ja joita jokaista pidetään oikeana raamatullisena tulkintana. Voisi nähdä niinkin että on aikamoista sekamelskaa. Varmaan riittää se, että uskoo löytävän elämän kun kadottaa elämänsä Jeesuksen Kristuksen tähden
Huomenta. Uusi päivä valjennut. Viinan juomisesta pääsee eroon kun antaa elämänsä Jumalalle ja ottaa vastaan uuden elämän jonka saa Jeesukselta Kristukselta. Voi jatkaa elämää kevyin askelin