Kirjoitan suoraan sydämestä sinulle, rakkaudella. Niistä ajatuksista ja tunteista, joita olen kokenut ja jotka ovat syvältä sisintäni viiltäneet. Helppoa ei ole ollut kenelläkään. Jokainen meistä on tehnyt virheitä, joita on turha pyöritellä, mutta niitä on hyvä tiedostaa oppiakseen niistä. Välillä olen kokenut huippuja ja välillä mahalaskuja, tiedän myös itse aiheuttaneeni niitä mahalaskuja niin kuin myös ehkä niitä mukavia "huippujakin". En ole koskaan aiemmin tuntenut näin suuresti. Toivonut näin suuria, mutta myös pettynyt vielä suuremmin. Pettymykset eivät ole kenenkään vika tai kenenkään tahallaan aiheuttamia, niitä vain on ollut. Olen toivonut, olen uskonut, olen itkenyt, olen nauranut, olen nähnyt ja olen myös kokenut pettymyksiä. Olen tuntenut niin suurta ja ihmeellistä, jota ei voi sanoiksi pukea ja tunnen edelleenkin. Mutta olen kokenut ja koen edelleen epävarmuutta itsestäni, epävarmuutta sinusta, epävarmuutta siitä, että meistä olisi kuitenkaan koskaan tullutkaan mitään. Epävarmuus on jäytänyt suuren kolon sydämeeni. On epäilyksiä itsestäni, on epäilyksiä toisesta. On epävarmuutta ja toivottomuutta.
Ajattelen suurella ilolla ja rakkaudella sinua. Tunnen sydämeni pohjasta sen tunteen. Emme pystyneet sitä muuria murtamaan, jota välillämme on. Muistan joitakin sinun ilmeitä joskus, kun kohdattiin epämukavaan aikaan. Muistan ja tunnen ne jäljet sydämessäni. Se raapaisi syvältä, jätti ikuiset jäljet. Sen mitä silmät näkee ja korvat kuulee, ne porautuu tunnemuistiin, joita voi olla ehkä mahdotonta unohtaa koskaan. En tiennyt sitä silloin, kun olin sinun luonasi. Enkä tiennyt vielä pitkään aikaan. Jos olisin tiennyt, en olisi koskaan tullut luoksesi. En koskaan. Mutta minulla on tapana nähdä asioita kuitenkin hyvinä ja valoisasti ja olen todella onnellinen ja kiitollinen, kun sain kohdata sinua, kaikista niistä kokemuksista huolimatta. Ne kasvattaa. niillä on aina jokin tarkoitus. Ehkä ajauduimme liian pitkäksi aikaa bittiavaruuteen, jolloin muodostui jokin näkymätön, mutta murtumaton muuri, jonka olemme kumpikin osaltamme itsellemme rakentaneet. Uskon kuitenkin, että etenkin sinulle on parasta olla siinä, missä oletkin. Itse tulen hakemaan paikkani vielä pitkään. Mutta minulla on taipumus selviytyä ja minulla on taipumus aina pitää toisesta enemmän huolta kuin itsestäni ja siksi varonkin tekemästä mitään lopullista tai peruuttamatonta juuri toisen ihmisen takia. Sinun takiasi. Olen näissä asioissa ehkä "vähän" liian konservatiivinen, kokematon ja vähän liian vakavasti suhtautuva. En osaa vetää näitä asioita vain toisesta sisään ja toisesta ulos. Liikaa tunnen myötätuntoa ja pelkään, että aiheutan jotakin peruuttamatonta tai pahaa toiselle tahtomattani, koska en halua tuottaa sinulle pettymyksiä, ja ehkä juuri siitä syystä aiheutankin sitä suurinta pettymystä. Tarkoitus hyvä, mutta tulos ehkä negatiivinen. Olen tunneasioissa aivan liian kiltti ja toisia huomioiva ja loppujen lopuksi siitä kärsin minä itse tietysti ja kaikki muutkin. Avoin kirje:) mutta menkööt. Mitä sitten.
Ajattelen suurella ilolla ja rakkaudella sinua. Tunnen sydämeni pohjasta sen tunteen. Emme pystyneet sitä muuria murtamaan, jota välillämme on. Muistan joitakin sinun ilmeitä joskus, kun kohdattiin epämukavaan aikaan. Muistan ja tunnen ne jäljet sydämessäni. Se raapaisi syvältä, jätti ikuiset jäljet. Sen mitä silmät näkee ja korvat kuulee, ne porautuu tunnemuistiin, joita voi olla ehkä mahdotonta unohtaa koskaan. En tiennyt sitä silloin, kun olin sinun luonasi. Enkä tiennyt vielä pitkään aikaan. Jos olisin tiennyt, en olisi koskaan tullut luoksesi. En koskaan. Mutta minulla on tapana nähdä asioita kuitenkin hyvinä ja valoisasti ja olen todella onnellinen ja kiitollinen, kun sain kohdata sinua, kaikista niistä kokemuksista huolimatta. Ne kasvattaa. niillä on aina jokin tarkoitus. Ehkä ajauduimme liian pitkäksi aikaa bittiavaruuteen, jolloin muodostui jokin näkymätön, mutta murtumaton muuri, jonka olemme kumpikin osaltamme itsellemme rakentaneet. Uskon kuitenkin, että etenkin sinulle on parasta olla siinä, missä oletkin. Itse tulen hakemaan paikkani vielä pitkään. Mutta minulla on taipumus selviytyä ja minulla on taipumus aina pitää toisesta enemmän huolta kuin itsestäni ja siksi varonkin tekemästä mitään lopullista tai peruuttamatonta juuri toisen ihmisen takia. Sinun takiasi. Olen näissä asioissa ehkä "vähän" liian konservatiivinen, kokematon ja vähän liian vakavasti suhtautuva. En osaa vetää näitä asioita vain toisesta sisään ja toisesta ulos. Liikaa tunnen myötätuntoa ja pelkään, että aiheutan jotakin peruuttamatonta tai pahaa toiselle tahtomattani, koska en halua tuottaa sinulle pettymyksiä, ja ehkä juuri siitä syystä aiheutankin sitä suurinta pettymystä. Tarkoitus hyvä, mutta tulos ehkä negatiivinen. Olen tunneasioissa aivan liian kiltti ja toisia huomioiva ja loppujen lopuksi siitä kärsin minä itse tietysti ja kaikki muutkin. Avoin kirje:) mutta menkööt. Mitä sitten.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Oletko jättäjä vai jätetty?
Tässä tarinassa ei ole jätettyjä eikä jättäjiä, on vain tunteita ja loukattuja tunteita.
onneksi tulin lukeneeksi. on tasantarkkaan sinulta minulle. kaikki täsmää. i love juu.
Joskus stalkkaus olisi ehkä paikallaan, mutta minä heräsin siihen liian myöhään. Kun näin ensimmäisen kerran facen profiliissa "parisuhteessa", olin pyörtyä siihen paikkaan ja varmasti pyörryinkin:) Nämä kaikki yhteensä luo sen epäluottamuksen, jota on vaikea ehkä jopa mahdotonta enää parsia.
Kirjoitit minun kirjeen. Jos oisin osannut kirjoittaa vaikka puolet tosta textistä joskus eräälle Miehelle, voisi asiat olla toisin.
Parhaat on varattuja.
Mulla joskus kävi fasessa näin että miesystävä laittoi meidään parisuhdeen ja kirjoitti että olen sen ..... henkilön kanssa parisuhdessa. Meni siitä pari päivää ja sen jälkeen tuli viestejä parikymmentä ehkä.Kaikilla naisilla oli jotankin kerrottava ja sama asia vaivasi kaikkia, hän oli kaikille velkaa. Tottaa see vaan oli ja suhde loppui
kiitos K-nainen,tuota odotin ja tulihan se sieltä.
ei ole Janakkalaiselle, lähelle toki.
Kenelle sinä kirjoitat? Antaisit jonkin vinkin, että tietäisin ketä kaipaat. Sinut pystyikin tunnistamaan jo,
Ei tarvitse antaa tunnisteita. Se, jolle tämä on kirjoitettu, tunnistaa saman tien itselleen. Ei voi erehtyä.
No minä ainakin tunnistin ja varmaan moni muukin ;)
Sinulla on uskomaton luottamus tunnistettavuuteesi.
ollut luonani, muuten teksti sopisi eli ei mulle
On kuin nimikirjaimia lukisi. Tunnistin kyllä. Mikä on kirjoituksesi tarkoitus, mitä haluat?
Tämä on kuin minulta hänelle joskus. Ei tästä voi tunnistaa.
Kuka jaksaa lukea tätä kirjoitusta
apukolustako ootta???
poikki ikiroutaisen isänmaan, tulen uudestaan....
Tuli tunne että rakastatte toisianne tosi tunteella. Jospa se muuri murtuisi kun tapaisitte avoimesti. Oli upea analyysi. Siinä oli tunnetta.