Ihminen ei ole tarkoitettu
kantamaan itse itseään
vaan elämässä
on tarkoitettu
että elämä kantaa.
Siksi kasvu
merkitsee luopumista
omasta kontrollista
ja elämänhallinnasta.
Luottamista
elämä kantaa.
Joutuu siis ottamaan
riskejä
uskoen rakkauteen
ja sen voimaan.
Lapsi
keskellä luonnon
vaik' ois' susia ja petoja
juo luonnosta
nauttii
ja Luottaa elämään
näkee kukkasen perhon
Näkee läpi
esiripun verhon.
Kuuntelee
lintusten kukkain kieltä
imee opit sieltä
Miten rakkaus
johtaa elämää
ja saa sen kukoistamaan
*hymyt*
kantamaan itse itseään
vaan elämässä
on tarkoitettu
että elämä kantaa.
Siksi kasvu
merkitsee luopumista
omasta kontrollista
ja elämänhallinnasta.
Luottamista
elämä kantaa.
Joutuu siis ottamaan
riskejä
uskoen rakkauteen
ja sen voimaan.
Lapsi
keskellä luonnon
vaik' ois' susia ja petoja
juo luonnosta
nauttii
ja Luottaa elämään
näkee kukkasen perhon
Näkee läpi
esiripun verhon.
Kuuntelee
lintusten kukkain kieltä
imee opit sieltä
Miten rakkaus
johtaa elämää
ja saa sen kukoistamaan
*hymyt*
Vastaukset 20
Vanhimmat
Rakastuminen on ihana tunne.
Elämä on aina riskejä
mutta rakkauden riski
kannattaa aina ottaa
se antaa aina jotain
ja ilman sitä ei selviä
Elämä kantaa meitä silloinkin kun et sitä huomaa, ehkä vain jäljet hiekassa todistaa sen.
Hiekassa kahdet jäljet
sitten yhdet
kunnes taas kahdet
"Elämä miksi et huolehtinut
minusta vaikka lupasit"
Rakkaani hiekassa yhdet
jäljet
jolloin kannoin sinua
ja muutoin pidin sinusta kädestä."
Olen tehnyt juuri noin enkä voi valitettavasti suositella sitä muille. Rakkaus voisi varmasti toimia jos molemmat näkisivät toisensa tunteita omaavina haavoittuvaisina ihmisinä, eikä vain omien haaveidensa rakkausobjekteina. Ei siinä silloin mikään luottaminen elämään tai rakkauteen auta, vaan vie ihmisen vain syvemmälle pimeyteen.
Ihminen syvimmillään
on riippuvainen rakkaudesta.
Se tekee ihmisestä ainutlaatuisen
Ei vahvuus
vaan heikkous
tekee meistä ihmisiä
joka avaa uusia näkökulmia
rakkaudesta
ja syvimmillään oivallamme
suuria asioita
ja alamme tajuta mitä rakkaus on.
Siis pimeys johtaakin valoon
ja sitä ei pidä pelätä.
Rakkaudesta paasaajia on maailma pullollaan, mutta harva oikeasti on tai ikinä tulee olemaan siihen valmis. Mielestäni sitä tulisi ensisijaisesti elää kussakin hetkessä eikä analysoida sitä. Tuntuu siltä, että rakkauteen kykenee yleensä parhaiten ihmiset, jotka siitä puhuvat vähiten. En tarkoita mitenkään loukata enkä muutenkaan tunne sinua, mutta mielikuvani sinusta on että olet juuri näitä rakkaudesta paasaajia, jotka kirjoittavat suuria sanoja isosta asiasta, mutta jotka eivät oikeasti kykene kohtaamaan toista ihmistä. Kuten kirjoitit, kaikki ovat omastanikin mielestäni riippuvaisia rakkaudesta. Se on suurin asia ihmisen elämässä ja siksi siitä kertomalla hienolta kuulostavia, ehkä mahtipontisiakin lauseita saadaan toinen ihminen toisinaan tehokkaasti koukutettua.
Tulitko ajatelleeksi, jos se rakkaus onkin tosiaan niin mahtipontista? Eikä pelkkää paasausta. Voi sisältää informaatiota, joka aukeaa kokemuksen kautta.
Mitä enemmän leimaan toista
sitä vähemmän tutkin itseäni.
Tervetuloa kulkemaan nämä
saappaat jalassa ja katsomaan
mitä elämä rakkaudessa on ja
siitä on mahtipontisuus kaukana
tuo lapsenmielisyys
kannattaa ajatella ja opetella
ja katsoa miten lapsi on mahtipontinen
rakkaudessaan ,
mutta olet oikeassa että rakkaus on kahden
välinen eikä siitä kannata kaikille huudella
sillä maailman rakkaudettomuudessa
moni kadehtii rakkautta
siksi siitä pitää uskaltaa myös puhua
mitä se on....ja miten sen tunteita kohdata
ja se on oppimista joka päivä
tervetuloa joukkoon .....
Lapsi on tohkeissaan
ja näyttää välittämisensä suoraan
ja heti ja vilpittömästi
ja siitä puhun-miksemme me?
On myöskin-
Levollista ihmistä
on hyvä katsoa
ja hänen lähellä on hyvä olla.
On kuin hänen ympärillä
olisi tila
jossa ei ole aikaa.
Tässä tilassa aika häviää
On rauhallista ja pysähtynyttä
Tuntuu kuin ihminen olisi
saapunut perille....
Rakastavaa ...tyyntä mieltä mieltä
ei voi järkyttää .Myrskyn keskellä
on tyyni paikka ja läpi ajan
se tikittää omassa rauhassaan.
ja mieli on oikeassa kun sillä on
rauha sydämessään.
ja sitä rauhaa kannattaa etsiä
ja tutkistella ja opetella löytämään.
Kirjoituksia jotka herättävät ajatuksia.Rakkaus todellakin tarvitsee läsnäoloa,hiljentymistä, kuuntelua,huomioimista,mutta aina sen tuntee,kun se koskettaa.Kauniita ajatuksia kirjoittajan päiväänkin.
Kyllä on kokemusta, liikaakin. Kun aikaa kuluu riittävästi eikä toinen suostu edes keskustelemaan mistään, niin kyllä siinä vahvempikin voi pimeyteen ajautua. Jos et ole kokenut vastaavaa, niin en usko että voisit ymmärtää. En usko, että ikinä kirjoittaisit noin jos oikeasti olisit kokenut saman. En kuitenkaan toivo sitä sinulle. Kuka vain osaa mielessään ottaa tunteiden tunnustuksia vastaan ja vahvistua siitä, mutta harva oikeasti ymmärtää että tuollaisessa tilanteessa tunnustaja on äärimmäisen haavoittumaisillaan. Haluaisitko oikeasti kohdata sen ja kuulla mitä toiselle on elämässään tapahtunut tuollaisen jälkeen?
Sydän on kotona
kun tietää oikean kosketuksen
johon syliin painaa päänsä.
kiitos onnellista päivää
Vapaus ei siedä
yhtäkään aitaa
ja rakkaus virtaa sisään
jopa suljetuista ovista
mutta ovi ei aukea
ellei ole avaimia eikä
toinen niitä auo
ja rakkaus vaatii aina kaksi
mutta yksikin voi sen osoittaa
ja siemen ei kasva ellei maaperä
saa lämpöä , ilmaa ja ravinteita.
Rakkaus jää itämään ja sekin on hyvä.
Tiedän miltä sinusta tuntuu
ja on hienoa että olet tunteesi
kertonut mutta muista
ihminen tekee elämästä ongelman
esim.eri ikäkausien ongelmat
lukot aukeaa kohtaamalla rohkeasti
ongelmat - se vain ei aina onnistu
-olisimmepa lapsia-
voimia sinulle
En ole ikinä oppinut ymmärtämään, että miksi aikuiset ihmiset eivät voisi keskustella näistä. Vaikka kuinka olisi heikko tunteiden edessä eikä olisi valmis mihinkään suurempaan, niin miten voi olla että ei ole mahdollista huomioida toista edes elävänä ihmisenä. Ei se mitään rakkautta ole. Miksi ei voisi vain kertoa että ei uskalla, jos asia on esimerkiksi noin. Olen ihan varma, että kaikki tuollaiset ihmiset osaisivat kunnioittaa kanssaihmistään paljon paremmin, jos itse kokisivat saman. Minulle ongelma ei ole se, että toinen ei vastaa tunteisiin tai jos en ole riittävä tai sopivanlainen toiselle. Minulle ei lopulta olisi varmaankaan ongelma, vaikka kukaan ihminen maailmassa ei pitäisi minusta. Se ON sen sijaan ongelma, jos minua ei kohdella ihmisenä ja ajatellaan että minulle saa syöttää mitä tahansa. Olen omasta mielestäni kohdellut muita elävinä ihmisinä arvostavasti, mutta olen alkanut sitäkin epäillä. Miksi kukaan ei sanoisi edes siitä mitään?
En minä ole ainoa. Yleensäkin näyttää siltä että aidoimmat ja välittävimmät ihmiset saavat maailmassa eniten huonoa kohtelua osakseen. Kaikista eniten normeista poikkeavasti ajattelevat, vaikka olisivat kuinka kunnioittavia ja huomioivia kanssaihmisiään kohtaan tahansa. Miksi pelätään kaikkea oman boksinsa ulkopuolelta ja miksi ei edes yritetä olla sitä mitä oikeasti ollaan? Saatan jatkossakin kohdella ihmisiä ihmisinä, mutta alkaa jo epäilyttää että en enää kykene siihen kauaa eikä oikeastaan edes kiinnostakaan. Pitäkää vaan maailmanne!
Olen kanssasi täysin samaa mieltä
enkä ymmärrä miksi näin on ....
yritän omalta osaltani tehdä vain osani....
Ihmiset ovat nykyään niin kiireisiä ja stressaantuneita, ei kaikki, kuitenkin moni meistä. Jääkö aikaa rakkaudelle ja hellyydelle, onko aikaa pysähtyä maailman suurimman ja tärkeimmän tunteen edessä ja kokea rakkaus todeksi ja todistaa rakkaus todeksi.
Mitä enemmän aikaa juoksee kiinni
sitä enemmän se pakenee
Koskaan ei pitäisi olla liian kiire
katso mitä ympärillä löytyy
Hiljaisuus ja pysähtyminen oikeat lääkkeet
kiitos ajatuksesta
Kun itseään oppii rakastamaan
virheineen päivineen
menneisyytensä kanssa
nykyisyytensä kengissä
tulevaisuutensa peloissa.
Siitä saavat silloin muutkin osansa
pyytämättä antamatta ottamatta.
Aito mutta vaikea laji.
Rakkautta ei koskaan opi täysin
vaan aina löytyy oppimista
Tuossa nöyryydessä ja polvistumisessa
on salaisuus raottaa verhoa ja nähdä
vilaus aidosta rakkaudesta
-kiitos taitavasta ajatuksesta-