En osaa enää ajatella positiivisesti juuri mistään. En itsestäni, en tulevaisuudestani, en maailmasta.
Kaikki näyttäytyy minulle hyvin vastenmielisenä tai yhdentekevänä. Olen syvästi katkeroitunut ja sisimmässäni tullut erittäin epäsosiaaliseksi.
Tiedän että nämä tunteet kuluttavat minua, eikä niistä ole mitään hyötyä, mutta miten ajatella positiivisesti?
Tilanne ahdistaa minua, koska tämä on lamauttanut minut lähestulkoon kokonaan. En jaksa enää tehdä mitään, koska tuntuu että missään ei ole mitään mieltä. Jopa nyt tekisi mieli lopettaa tämä kirjoittaminen, koska en osaa siirtää tunnetta tekstiksi.
Kun ei ole positiivisia kokemuksia, niin silloin maailmankuvansa ja minuutensa rakentaa pelkkien miestissien varaan. Mutta tällä tavoin ei mikään ikinä muutu. En vain kykene enää muuhunkaan.
Miten helvetissä tässä enää koskaan pystyy ajattelemaan positiivisesti mistään?
Kaikki näyttäytyy minulle hyvin vastenmielisenä tai yhdentekevänä. Olen syvästi katkeroitunut ja sisimmässäni tullut erittäin epäsosiaaliseksi.
Tiedän että nämä tunteet kuluttavat minua, eikä niistä ole mitään hyötyä, mutta miten ajatella positiivisesti?
Tilanne ahdistaa minua, koska tämä on lamauttanut minut lähestulkoon kokonaan. En jaksa enää tehdä mitään, koska tuntuu että missään ei ole mitään mieltä. Jopa nyt tekisi mieli lopettaa tämä kirjoittaminen, koska en osaa siirtää tunnetta tekstiksi.
Kun ei ole positiivisia kokemuksia, niin silloin maailmankuvansa ja minuutensa rakentaa pelkkien miestissien varaan. Mutta tällä tavoin ei mikään ikinä muutu. En vain kykene enää muuhunkaan.
Miten helvetissä tässä enää koskaan pystyy ajattelemaan positiivisesti mistään?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.