Anna anteeksi M,

mutta tämä taisi olla tässä. Eihän meillä oikeastaan koskaan edes ollut mitään. :) Minä kyllä tykkäsin sinusta kovasti, mutta sinä et tainnut loppujen lopuksi koskaan olla kiinnostunut siitä, millainen minä oikeasti olen sydämeltäni. Taisin olla sinulle vain jokin terapeutti, joka ehkä auttoi sinua joidenkin asioiden yli, ja jonkinlainen itsetunnon kohottaja, jolla seksielämäsikin parani, kyllä minä olen sen sinusta huomannut. Ei se mitään. :) En jaksa enää itkeä vuoksesi, ajatella sinua, olla huolissani ja miettiä, mitä sinulle kuuluu, kaikkien muiden murheitteni lisäksi. Eihän tunteitaan voi noin vain lopettaa, mutta ehkä ne ajan kanssa hiipuvat. Olin seurassasi oikeasti aidon onnellinen ja ihastunut, ehkä onnellisempi kuin koskaan, vaikka samaan aikaan minulla onkin ollut isoja murheita ja selviytyjän hetkiä. Ja ne hetket ja sinä saa jäädä muistoihin ihanina, kaikesta huolimatta.
24310
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 24

Vanhimmat

Kai tuohon voisi edes ihmisen koko etunimen laittaa ja vielä parempi olisi että laittaisit tuon kirjeellä, sähköpostilla, fb-viestillä, whatsapp:lla tai tekstiviesteillä sille toiselle.

Ei noin oikeasti pidä toimia.

Äänestä

Oliko sulla seksisuhde varattuun? Käsitinkö oikein?

Äänestä
  • Ei ole ollut seksisuhdetta varattuun. En usko, että koskaan pystyisin sellaiseen, vaikka kuinka ihastunut olisinkin.

    Äänestä

  • HeiSitten kirjoitti:

    Ei ole ollut seksisuhdetta varattuun. En usko, että koskaan pystyisin sellaiseen, vaikka kuinka ihastunut olisinkin.

    Eikä ollut seksosuhdetta muutenkaan. Vain ainakin minun puoleltani roihuavaa ihastusta ja intohimoa kaikilla tasoilla.

    Äänestä

Minnalle, mikolle... kenelle

Äänestä

Saat anteeksi. Älä itke. Löydät varmasti vielä jonkun joka on kiinnostunut oikeasta sinusta.

Äänestä

Heipä hei,siinähän se,jos ei ihminen saa suutaan auki ajoissa omista tunteistaan joita toinen osapuoli yrittää vain arvailla niin silloinhan siinä käy noin.Ei vaan jaksa enää sellaista.

Äänestä
  • Niinpä, siinähän se tämän tarinan ongelma onkin. Olen kohta vuoden yrittänyt arvailla, onko hän minusta oikeasti kiinnostunut vai ei. Joku osa sanoo, että joo ja että meille voisi syntyä maailman ihanin suhde. Mutta sitten taas osin mies käyttäytyy hyvin hyvin ristiriitaisesti ja elää toista elämää, mikä tekee tästä arvailusta ihan loputonta. Mulla ei ole oikeasti mitään hajua, haluaisiko hän elää kanssani koko loppuelämän vai olenko hänelle täysin yhdentekevä. Olen sitä tosiaan kohta vuoden arvaillut ja tulen ihan hulluksi kohta, koska itselläni on niin paljon tunteita. Asiat ovat lisäksi niin, etten voi mitään suoraankaan kysyä ilman, että saatan olla täysi moukka ja pilata välimme kokonaan.

    Äänestä

viestien pohjasakkaa, yksi kirjain ja siinä se, olet ihmisen irvikuva.

Äänestä
  • Noinko ihmisiä tuomitset. Olisko sulle parempi että laittaisi koko nimen - sinähän tunnistat sitten vai. En ole ap, mut eikö täällä ole sama kuka kirjoittaa M vai N

    Äänestä

Mä ainakin tykkäsin, himosin, ei tää sulle ap.

Äänestä
  • Miksi et enää? :(

    Äänestä

Niin, ei tää viesti tarkoittanut, ettenkö enää haluaisi tai etteikö minulla olisi mahdottoman valtavasti tunteita häntä kohtaan. Mutta kun olen yksin, niin tuntuu, että minun on vain yritettävä unohtaa hänet, niin paljon häntä kaipaan koko ajan. Sitten kun näen hänestä sekunninkin vilauksen, niin olen taas tässä jamassa: ikävä on niin kova että itkettää ja tuntuu, etten halua elää ilman häntä.

Äänestä
  • Miten oikein tapasit hänet?

    Äänestä

  • MjaMjaM kirjoitti:

    Miten oikein tapasit hänet?

    Ai ihan ensimmäistä kertaa? En taida uskaltaa paljastaa, on sen verran tunnistettava juttu ehkä... Kerro sinä, missä tapasit kaipaamasi ihmisen, niin voidaan katsoa täsmääkö?

    Äänestä

  • Taisin nähdä liikunnan parissa, entäs sinä

    Äänestä

  • Me ei tavattu liikunnan parissa. :/

    Äänestä

  • Entäs töissä?

    Äänestä

Voidaanhan me vielä olla ystäviä ja jutella

Äänestä
  • Tottakai voidaan olla YSTÄVIÄ.

    Äänestä

Kuinka kehtaat! Mukamas autat toista "ilmaisella"terapialla..kuitenkin vain oma lehmä ojassa...hyi s....na

Äänestä
  • Näin just. Kuinka kehtaa. Ajatelkaa miten törkeä ja häilemätön! Sitäpaitsi, ei sillä henkilöllä ole huono itsetunto, ei ole koskaan ollut, päinvastoin kuin kirjoittajalla itsellään, ei hän ole koskaan tarvinnut terapiaa, päinvastoin kuin kirjoittaja..

    Toisekseen, aivan turha kirjoittaa ihastuksesta, koska ihastumista ei ole ollut ja kolmanneksi aivan turha ihastua johonkin kaveriin, joka on jo aikoja sitten tehnyt selväksi, että mistään muusta ei ole kysymys kuin kaveruudesta. Tosin sitä kaveruuttakaan ei ole ja miksi olisi, ei kukaan halua olla tuollaisen perättömien asioiden levittelijän, mustamaalaajan, kateellisen ja katkeran kaveri. Tuskin tuo kirjoittaja edes pystyy oikeaan kaveruuteen, esittää vaan "kaveria", selän takana jauhaa kaikkea perätöntä paskaa katkerana. Oma lehmä ojassa, aina.

    Äänestä

  • Ei hel..tti . älä kuvittele täällä olevia kirjoituksia kenenkään tuntemasi jos et kysy henk koht!! Hauku vasta sen jälkeen!!!!!!!!!!! Herää oikeaan maailmaan ,harhainen netti maailma tuhoaa kenet tahansa

    Äänestä

  • Huhhuhhuhhuhhuh kirjoitti:

    Ei hel..tti . älä kuvittele täällä olevia kirjoituksia kenenkään tuntemasi jos et kysy henk koht!! Hauku vasta sen jälkeen!!!!!!!!!!! Herää oikeaan maailmaan ,harhainen netti maailma tuhoaa kenet tahansa

    Hyökkäys on paras puolustus. Nimiä on viljelty siihen malliin, että kyllä sana leviää piireissä minkälainen mielenterveysongelmainen raivohullu siellä aamusta iltaan asustaa pelkästään netissä kirjoitellen muiden piikkiin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


HeiSitten kirjoitti:

mutta tämä taisi olla tässä. Eihän meillä oikeastaan koskaan edes ollut mitään. :) Minä kyllä tykkäsin sinusta kovasti, mutta sinä et tainnut loppujen lopuksi koskaan olla kiinnostunut siitä, millainen minä oikeasti olen sydämeltäni. Taisin olla sinulle vain jokin terapeutti, joka ehkä auttoi sinua joidenkin asioiden yli, ja jonkinlainen itsetunnon kohottaja, jolla seksielämäsikin parani, kyllä minä olen sen sinusta huomannut. Ei se mitään. :) En jaksa enää itkeä vuoksesi, ajatella sinua, olla huolissani ja miettiä, mitä sinulle kuuluu, kaikkien muiden murheitteni lisäksi. Eihän tunteitaan voi noin vain lopettaa, mutta ehkä ne ajan kanssa hiipuvat. Olin seurassasi oikeasti aidon onnellinen ja ihastunut, ehkä onnellisempi kuin koskaan, vaikka samaan aikaan minulla onkin ollut isoja murheita ja selviytyjän hetkiä. Ja ne hetket ja sinä saa jäädä muistoihin ihanina, kaikesta huolimatta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu