Paras venekoirarotu

pieni

Se on tietysti laivakoira, eli scipperkke
http://www.tunturisusi.com/koiralinkit/schipperke.html

Luonne on tärkein, mutta jos muita ominaisuuksia listaa niin elämää helpottaa kun koira on pieni (vie vähän tilaa, syö vähän,jaksaa nostaa veneeseen jos putoaa jne.), kestää kylmää ja kosteaa, siis ei mikään vilunarka karvaton rotu, on ketterä eikä altis vammautumiselle (unohtakaa mäyräkoirat tms.)ja tietysti sopeutuvainen ja vähähaukkuinen jottei tule satamissa sanomista ;)
Kyse on loppujen lopuksi kuitenkin teidän omasta tärkeysjärjestyksestänne, jos koiraharrastus on ensisijaista ja veneily ei niin tärkeää niin kyllä veneeseen totuttaa minkä rodun tahansa.
Meillä on kaksi koiraa purjeveneessä, samaa rotua mutta molemmilla eri taktiikka tulla toimeen, se maissa tasapainoisempi ja rohkeampi makaa aina purjehduksella kipparin jalan juuressa kuin matto ja nousee ylös vasta saaressa, sen sijaan maissa arempi ja jopa pelokas koira on veneessä kuin kotonaan. Kiipeilee kannella, ei arkaile pärskeitä ja tykkää tuulesta. Ota näistä sitten selvää...

Keskikokoiset, kevyet koirat lienevät parhaita venekoiria. Kannattaa valita terverakenteinen ja ketterä rotu, ei mitään epäsopusuhtaista "luonnonoikkua". Kovin pieni (=lyhytjalkainen koira) ei pääse veneessä itse kulkemaan mihinkään.

Haukkuherkkä koira on satamassa hankala jos se ilmoittaa jokaisesta laiturilla kulkijasta tai ohi lentävästä lokista.

Me otimme juuri whippetinpennun. Korkeutta 50 cm, painoa 15 kg eli jaksaa hyvin nostaa veneeseen. Saa nähdä ensi kesänä tarkeneeko veneessä. Vaatteitahan tuo tarvitsee maissakin talvella.

Koira ei ole mikään saatanan venevaruste.

Kokemuksesta sanon,että mäyräkoira pärjää ja sopeutuu hyvin.Eikä märkänä sotke niin paljon eikä kuolaa.Itsellä ei ole ollut kokemusta,mutta kun olen muiden koiria veneessä katsonut niin,voisin lisäksi suositella Japanin pystykorvaa (sellainen valkea) ja Lapin porokoiraa.Ovat olleet kadehdittavan mainioita kavereita naapureiden veneissä!

halli.

että leikkikoira. Toisaalta, jos ehdottomasti haluat riesaksi veneeseen koiran ei kannattane hankkia tanskandoggia vaan joku pienempi koira...
Joka tapauksessa omat hankaluutensa koirasta veneessä on, itse olen veneillyt parhaimmillaan tai pahimmillaan kaksi koiraa mukana, labradori ja sakemanni.

Kaippa veneeseen lähes minkälaisen koiran tahansa saa koulutettua ja totutettua, mutta käytännön kannalta varmaankin keskikokoiset/pienet koirat ovat helpoimpia.

Koira kannattaa opettaa siten, että se pysyy sitloodassa ja tulee sieltä pois vasta käskystä. Koira ei saa myöskään hypätä veneestä laiturille/ maihin/ veteen ilman lupaa.

En nyt ole varma tuosta laivakoirasta, mutta muistaakseni sen käyttötarkoitus oli entisaikoina räksyttää laivan kannella ohikulkijoista/ tunkeilijoista. Jos tuo rodunomaisuus on vieläkin tallella, varmaan herättää kiitollisuutta satamissa...

Meillä ollut laivakoira eli schipperke purjeveneessä neljänä kesänä, sopeutuu tosi hyvin.

Hankimme viime keväänä perheeseemme Norwichin terrierin. On sopeutunut matkamoottoriveneemme kyytiin vallan mainiosti. Kävimme jo aivan pentuvaiheessa keväällä rannassa totuttamassa koneen ääniin ym. Kesäloma sujui täysin ongelmitta uuden perheenjäsenen kanssa ja jos satamissa on aiemmin tullut ihmisten kanssa rupateltua, niin nyt sitä vasta tutustuikin ihmisiin!

Norwich on sopiva rotu pienen kokonsa, ketterien vahvojen jalkojensa ja muutenkin vantteran olemuksensa puolesta veneilyyn ja lähes kaikkiin harrastuksiin mitä perheessä harrastetaan. Utelias, pirteä ja leikkisä rotu, joka ei turhia räksytä, vaikka terrieri onkin. Kaikki on tietysti koulutuksesta kiinni, mutta jos ei turhia yllytä haukkumaan kaikkea mikä liikkuu, saa tästä rodusta itselleen mukavan veneilykaverin.

Ja mikä tärkeintä, Norwich antaa mukavaa seuraa myös sinä muuna aikana, joka valitettavasti on pitempi, kuin itse veneilykausi!

Moi
Meillä on nyt kolme kesää ollut pari Pinseriä purjeveneessä (siis normaalikokoisia, ei kääpiö) ja ne ovat pärjänneet oikein hyvin. Pinseri on sopivan kokoinen, että sen jaksaa kantaa purjeneneen keulakaiteenkin yli, säkä n. 40 paino 15-20 kg. Lyhytkarvainen, ei sottaa. Pinseri ei paljon hauku, mikä on hyvä vierassatamissa. Ne on ketteriä ja kylläkin aika vilkkaita eli maissa ollessa pitää tarjota aktiviteettejä. Vesillä kovassa kelissä ne kaivautuvat punkan nurkkaan turvaan ja nukkuvat. Hyvällä ja turvallisella kelillä olemme päästäneet niitä kannelle tepastelemaan (liivit päällä, joissa on nostokahva päällä). Pisin matkapäivä on ollut 10 h. ja silloinkaan ne eivät suostuneet pissimään kannelle, vaan odottivat kärsimättömästi maihin pääsyä. Viimeinen tunti oli kyllä aika vinkunaa.
Kaiken kaikkiaan mukavia vilkkaita vesseleitä. Onhan niistä oma vaivansa; pissalenkkeinensä aamu kahdeksalta viimeistään ja viimeinen mielellään klo 23:00, mutta toisaalta ne ulkoiluttavat mielellään isäntiään ja tuleepa nähtyä saaria ja vierasvenesatamia välillä vähän eri kantilta.

(Koirankakkapussi on vierasvenesatamissa välttämättömyys, pinserin kasa on kohtuullinen käsiteltäväksi, se mahtuu kouraan. Joten en suosittele siitäkään syystä isoa koiraa, joka sontiin kottikärryllisen päivässä.)

Varsinaisten vesikoirien kanssa olen kuullut olevan sen ongelman, että ne ova koko ajan menossa uimaan ja minä en ainakaan haluaisi veneeseeni koko ajan märältäkoiralta haisevaan koiraa. Pinseri ei ui vapaaehtoisesti, pudottuaan laiturilta kyllä.

No näitä nyt voi olla miljooniakin, mutta yksilöhhän sen ratkaisee...
Meillä on ollut pari vuotta staffi (staffordshirenbullterrieri), ja kyllä on erittäin hyvin sopeutunut merielämään. Staffit ovat luonteeltaan reippaita ja eivätkä kauheasti ole moksiskaan juurikaan mistään. Näin on koira helppo ottaa mukaan minne vaan. Rakenteeltaan ne ovat vankkoja ja yllättävän ketteriä ja niillä on myös painopiste suht alhaalla. Vierassatamissa on mukavaa kun staffi harvemmin haukkuu (ehkä kerran kahdessa viikossa...), kuin myös kerrostalossa. Myös suunnaton lapsi- ja ihmisystävällisyys on tämän rodun yleisin piirre...
Siis ei tätä rotua vahtikoiraksi!
Purjehduksen ajan tämä pökäle nukkuu tyytyväisenä
meidän pistopunkassa ja herää yleensä
parhaiten poijuhaan kolisteluun, tietäen maihinnousun koittavan.
Kyllä koira on mukavaa seuraa myös veneellä ja usein tämä neiti on ollut myös koko sataman keskipiste ottaessaan aurinkoa keulakannella...