Olen ollut muutaman vuoden saman ihmisen kanssa parisuhteessa ja viimeisen vuoden aikana olen huomannut että rakkaus pikkuhiljaa vähenee toista kohtaan.
Viimeisen vuoden aikana varsinkin havahduin siihen että olen alkanut nauttimaan enemmän yksinolosta. Tuntuu etten voi keskustella hänen kanssaan enää itselleni tärkeistä asioista, enkä pahemmin edes keksi puheenaiheita jos menemme yhdessä ulos syömään. Mikään ei enää yhdistä meitä.
Kaksin kotonakaan emme välillä edes puhu toisillemme kuin turhauttavaa smalltalkkia.
Otin tämän esille pariin otteeseen ja hän oli aivan yllättynyt. Sanoi että on onnellinen kanssani näin.
Tuntuu kuin eläisin unessa, tiedän että on turha enää yrittää pelastaa suhdetta. Samalla en tiedä kuinka jättäisin hänet, kuinka hän pärjää sitten? Kuinka minä pärjään sitten? Olemme niin tottuneita olemaan yksin yhdessä.
Välillä toivon että riitelisimme edes. Mikä tahansa on parempaa kuin tämä.
Viimeisen vuoden aikana varsinkin havahduin siihen että olen alkanut nauttimaan enemmän yksinolosta. Tuntuu etten voi keskustella hänen kanssaan enää itselleni tärkeistä asioista, enkä pahemmin edes keksi puheenaiheita jos menemme yhdessä ulos syömään. Mikään ei enää yhdistä meitä.
Kaksin kotonakaan emme välillä edes puhu toisillemme kuin turhauttavaa smalltalkkia.
Otin tämän esille pariin otteeseen ja hän oli aivan yllättynyt. Sanoi että on onnellinen kanssani näin.
Tuntuu kuin eläisin unessa, tiedän että on turha enää yrittää pelastaa suhdetta. Samalla en tiedä kuinka jättäisin hänet, kuinka hän pärjää sitten? Kuinka minä pärjään sitten? Olemme niin tottuneita olemaan yksin yhdessä.
Välillä toivon että riitelisimme edes. Mikä tahansa on parempaa kuin tämä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kehoittaisin miettimään sellaista että te olette vasta olleet niin vähän aikaa ja jos tilanne on nyt jo tuollainen eikä haluja edes asian korjaamiseen enää ole, niin miksi enää tuhlata kummankaan aikaa?
Maailmassa riittää elämistä vielä vaikka kuinka. Se että on vain koska se on helpompi jäädä kuin lähteä ei ole muuta kuin ennenaikaisen haudan kaivamista itselleen.
On aika tehdä tilit selväksi, kumpikin etsimään omaa polkuaan, yhteinen se teillä ei ollut.
Tyypillisiä piirteitä, mitä löytyy "mistä tiedät, että suhde on ohi-listoista".
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1428641228291.html
Sanoisin niin, että jos olet kerta onneton ja olet oikeasti yrittänyt muuttaa asiaa eikä asia vain muutu niin sitä on turha jatkaa. Jos sinua epäröittää niin mieti, onko vielä jotakin mitä voit yrittää ja yritä, ettei jää kaduttamaan. Mutta jos yrityksistä huolimatta se suhde ei toimi ja olet onneton, niin se ei ole oikein sinulle tai kumppanillesi. Tottumuksesta ei koskaan kannata jäädä yhteen, etenkin jos muuta tekijää ei enää ole.
Sinä ja kumppanisi ansaitsette suhteen, jossa molemmat ovat onnellisia ja voivat hyvin. Näin minä uskon.
ja tämä meni tietysti väärään keskusteluun. Pahoitteluni! INGOORAA TÄMÄ! Anteeksi vielä kerran! Olen vähän sählä.
NO EI, ihan oikeaan tämä meni ja sähläsin ja laitoin tämän saman nyt väärään. Mulla ei nyt suju tänään..
Parin vuoden jälkeen tunteet laimenee ja rakkaus muuttuu kumppanuudeksi. Voitte joko sitoutua toisiinne vahvemmin tai sitten lähteä eri teille. Jos kuitenkin teillä on samat arvot eikä suuria ristiriitoja, kannattaa miettiä eroa tarkkaan. Kaikissa suhteissa on huonoja hetkiä, jopa huonoja vuosia. Pariterapiasta voisi olla apua ja jos sen jälkeenkin ero tuntuu oikealle, erotkaa.