Olen juuri aloitanut uudessa työpaikassa, valmistunut koulusta. olen käyttänyt ketipinoria 50-100mg jo noin 5v. nyt ahdistus on palannut, syksy meni hyvin ilman stressiä. nyt tuntuu etten selviä, jännitän, jännitän, valmistelen kokoajan seuraavaa päivää, tuntuu etten ole koulussa mitään oppinutkaan ... plaah. niin turhauttavaa. sydän hakkaa, lihakset on jäykät, itken paljon, en saa unta, saatan valvoa 2-3 vrk..sitten jännitän miten selviän kun en ole nukkunut. unohtelen asioita. en muista juuri mittään. en tiedä miten tästä selviää, en oo ainut sen tiedän, mutta haluaisin kokoajan satuttaa itteäni (murtaa vaikka jalan, ajaa mereen autolla tai muuta...) en tiedä johtuuko nämä muisti vaikeudet mistä, tästä ketipinorista, nukkumattomuudesta, jännityksestä vai mistä !!!!
on niin turhautunut, väsynyt, itkuinen olotila.
Kertokaa kokemuksia! kiitos.
on niin turhautunut, väsynyt, itkuinen olotila.
Kertokaa kokemuksia! kiitos.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Koeta vähän luottaa itseesi. Pärjäät kyllä, osaat. Ota vaikka tuo edellinen lause itsellesi sellaiseksi hokemaksi aina kun menet töihin. Itselläni unettomuus ja stressi aiheuttavat muistamattomuutta. Hirveän pitkään ei kannata öitään valvoa. Kokeile melatoniinia. Se on ihan harmiton lääke.
Itselläkin kun valmistuin ja pääsin töihin niin alku oli yhtä tervassapolkemista. Itkeskelin illat kun tuleva päivä pelotti ja maha oli aina löysänä monta kuukautta... kyse oli aluksi puolen vuoden pestistä niin ajattelin pakottaa itseni väkisin jaksamaan ja vähitellen olo alkoi helpottua.. työ ei vieläkään tunnu täysin omalta ja välillä on todella pahoja masennuskausia, mutta nyt kolme vuotta on tullut itsensä pakotettua joka aamu töihin väkisin kun työttömyyskään ei houkuttele... mikään ei enää nykyään houkuttele. Jotenkin on vaan pakko jotain tehdä.
Tiedän tunteesi. Olen aikaisemmin ratkaisut ongelman aloittamalla uudet opinnot, luullen ettei tää työ ole mua varten, tarvitsen toisen ammatin. Näin myöhemmin voin sanoa ettei sillä duunilla niin väliä ole, aina vaan ahdistaa.
En edes osaa kunnolla sanoa mikä siin niin ahdistaa, varmaan se vastuu.
Itse olen myös ollut lääkityksellä viimeiset 6 vuotta, mutta ei siitä mitään hyötyä tähän "työpelkoon" ole. Lisäksi olen käynyt psykoterapiassa pari vuotta.
Suurin ongelma on ehkä se etten pysty myöntämään ettei musta ole mihinkään. Kun menen psykiatrille ns. vähättelen mun ongelmaa. Jotenkin uskottelen sille ja itselleni että kyllä mä pystyn, vaikka totuus on se etten pysty mihinkään, koskaan.
Mulla toi ahdistus on ihan kamalaa. En myöskään pysty nukkumaan lainkaan. Saatan valvoa pari yötä putkeet tai useita öitä putkeen muutaman tunnin unilla. Lisäksi mulla on ihan kamala olo koko hereillä olon ajan. On todella paha olo ja vatsa sekaisin. Lisäksi tuntuu etten ole edes omassa kehossa vaan jossain aivan muualla.Ihankuin olisin tehnyt jotain ihan hirveää, esim tappanut jonkun, olo on ihan hirveä, onneksi on oxamineja, jotka tuovat hetken helpotuksen. En edes osaa kertoa tästä kellekkään läheiselle. En kehtaa. Mutta kuitenkin toivon että he joskus tajuavat paljonko tuskaa mä kannan sisälläni. Jopa niin paljon että olen kerran meinannut tappaa itseni.......
Miksi ette mene terapiaan käsittelemään asioitanne!!!
Ei sinne niin vain mennä ja vaikka pääsiskin ja auttas, niin loppuu sekin liian pian ja sama ralli jatkuu, pitäs saada olla, niin kauan, että omat voimat/kyvyt kantaa...
Aika helpolla sinne pääsee. Kun on parhaassa työiässä, saa kelan kustantaman psykoterapian melko helposti. Ensin vuodeksi ja tarpeen vaatiessa toiseksi, jne.
Oma valinta miten haluaa edetä. Itse etenin työterveyshuollon kautta. Tapasin psykiatria sen vaaditun kolme kuukautta, ja muutaman kerran psykologia. Sen jälkeen psykiatrin b-lausunto Kelalle. Sain myönteisen päätöksen muistaakseni neljässä viikossa. No, toki sitä omaakin rahaa on palanut. Ei kaikki työnantajan piikkiin mennyt. Voi sitä mennä psykiatrian poliklinikankin/mielenterveystoimiston kautta. Tai millä nimellä ne nyt kunnissa meneekään. Ei maksa mitään. Mutta voi joutua odottelemaan pitkään, että edes pääsee keskustelemaan hoitajan kanssa.
Jos on hyvä terapeutti, jo puolessa vuodessa ollaan tilanteessa, jolloin tajuaa mistä kaikki kiikastaa tai oikeammin sen minkä järjellä jo on tiennyt tunnetaan läpi. Ahdistukset yms. helpottavat kummasti.
Itse pitää olla kyllä todella motivoitunut ja valmis sitoutumaan terapiaan. Terapia on rankkaa ja ainakin oma terapeuttini on laittanut minut koville. Ja hyvä niin. Tuloksia on tullut lyhyessä ajassa.
Kuten kirjoitin olen käynyt psykoterapiassa 2 vuotta. Kelan tukemaan psykoterapiaan ei noin vain mennä, mikä tarkoittaa että olen kunnallisella käynyt vuoden verran ennen tätä. Ei se terapia mikään ratkaisu ole kaikissa tapauksissa.
No maksukykyä pitää tietenkin olla. Kela nosti tosin juuri korvausmääräänsä, mutta veikkaanpa, että niin nostavat terapeutitkin hintojansa.
Minkä suuntauksen terapiassa namelesss käyt?
Hei aloittaja ja namaless, kuulostaa pahalta. Itse olen siinä tilanteessa, ettei opintojani ole kauhean paljon enää jäljellä ja se ahdistaa, tuntuu kaukaiselta että kykenisin oikeastaan minkäänlaiseen työelämään. Tällä hetkellä tuntuu mahdottomalta mennä kouluunkaan ensi viikolla. Mutta niin kuulostaa siltä, että tarvitsisitte paljon enemmän apua. Käyttekö terapiassa? Itse olen käynyt nyt yli vuoden ja siellä oikeastaan vuoden jälkeen ollaan kunnolla alettu pääsemään syvälle. No nyt taas tilanne on omalla kohdallani aika huono, paljon kaikkea muutakin oireilua ja tuntuu etten enää vain jaksa ollenkaan ja olen aika neuvoton, en enää tiedä mitä tehdä. Mutta pakko vissiin vain jaksaa ja tehdä kaikki sen eteen, että että tämä vaihe menisi ohi. En vain oikein enää tiedä mitä. Mutta niin, tuosta jännityksestä vielä. Itseäni auttoivat vuosi sitten kovasti muutamat (esiintymis)jännitystä käsittelevät kurssit, joihin osallistuin. Oli helpottavaa myös tavata muita ongelmasta kärsiviä. Saman kokeneiden tuki on aika tärkeää. Ja mielenterveydessä huolehtimisessa lähes tärkeintä on nukkuminen! Aloittajalle sanoisin vielä siitä, oikeasti mikään ei oikein onnistu jos ei ole nukkunut kunnolla. Hae apua lääkäristä ja terapiasta ahdistukseen jos mahdollista. Ihan ekaksi nukkuminen kuntoon, pää ei toimi jos ei saa tarpeeksi lepoa. Joskus on pakko turvautua lääkkeisiin siinä, itsellä tällä hetkellä mirtatzapin nukkumiseen, sen pitäisi parantaa myös syvän unen vaiheita mitä tavalliset unilääkkeet tai rauhoittavat voivat oikeastaan huonontaa (syön myös seroquelia muihin oireisiin).
nukkuminen on aliarvostettua hommaa.koita saada se kuntoon.lisää vaikka liikuntaa nii se auttaa normaaliin väsymiseen ja unee.