Olen ruma, lihava, tyhmä, kehityshäiriöinen ja henkisesti sairas vanhapiika. Kukaan ei ole koskaan halunnut minua enkä varsinaisesti ihmettele sitä. Silti haluaisin miehen. Tiedän, että on olemassa myös rumia, lihavia, tyhmiä, vammaisia ja sairaita miehiä. Sellaisia, jotka voisivat oman tasonsa perusteella hyväksyä minut vaimokseen, kun eivät muunlaisia saa. Ei tarvitse olla hyvännäköinen eikä varakas. Saa olla köyhä, sairas ja ruma. Juuri kuten minäkin. Pitäisi vain olla kiltti ja rakastava. Mielellään myös jumalaapelkäävä, sillä itsekin olen. Mistä löydän tällaisen surkimuksen, jotta voisimme olla yhdessä surkimuksia, mutta onnellisia?
Kuka voisi ottaa ruman, tyhmän ja sairaan naisen?
1019
411163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Siis kaikki muut surkimukset pitävät vaatimustasoaan paljon omaa tasoaan korkeammalla vai? Eihän sillä tavalla ketään saa.
Tyhmää pölinää tuo koska kaikilla naisilla on vientiä. Toisin kuin miehillä. Naiset on erittäin vaaativia nykyisin. Tule esiin piilosta niin kohta on jonoksi asti miehiä sinua ottamassa
Kuka nainen vois ottaa ruman miehen. Yksinäisen ruman miehen jolla ei kavereita ole. En ole edes sairas enkä kovin tyhmäkään, työtön olen kyllä mutta on harrastuksia. En ole alkoholistikaan. Harva nainen on liian ruma saamaan kumppania ja tyhmiäkään naisia en ole tavannut mutta mies voi olla pelkästään ruma ja naisia ei kiinnosta silloin.
No minä voin ottaa ruman miehen. Haen nimenomaan tasoistani miestä, jolle minä kelpaan sellaisena kuin olen. Itsekin olen yksinäinen, jolla ei ole lainkaan kavereita. Ellet ole sairas etkä tyhmä, niin olet ainakin niissä asioissa minua paremmalla tasolla. Minulla ei ole edes harrastuksia, mikä on huono ja elämää köyhdyttävä asia. Työttömyys ei haittaa minua. Olen itsekin työtön.
Mikä kehityshäiriö sinulla muka on? Kirjoittamasi tekstin perusteella ÄO:si on huomattavasti korkeampi kuin 70.
Kehityshäiriölläni ei ole sinulle mitään merkitystä, ellet sitten halua ottaa minua vaimoksesi. Silloin se vaikuttaa myös sinun elämääsi.
Kävisikö seksisuhde?
Täällä kanssa ikisinkku, jolla ei kokemusta seurustelusta. Seksistä vain hieman.
Valitettavasti ei käy pelkkä seksisuhde. Haluan aviomiehen. Seksi onkin sitten aviovelvollisuus.
Ihminen on ruma vain jos on sairaan lihava. Jos ei ole niin sinkkuus johtuu ihan muusta syystä kuten omasta nirsoudestasi
Kauneus on subjektiivista kokemista. Minä voin olla itseni mielestä ruma, vaikka jonkun toisen mielestä olisin kaunis. Siinä olet kyllä oikeassa, että kauneutta ja rumuutta on myös ihmisen henkisissä kyvyissä. Mielestäni onnellisuus on esimerkiksi kaunista. Itsekkyys on rumaa. En kyllä väittänytkään, että kumppanittomuuteni johtuisi pääasiassa ulkonäöstäni. Se on yksi tekijä, mutta paljon suurempana vaikuttavat sairauteni ja vammani. Ne ovat katseilta piilossa. Nirso, eli valikoiva ja erityisen vaativa en ole. Vaikuttaako aloitusviestini siltä, että vaadin paljon mieheltä, jonka kanssa tahdon mennä naimisiin?
Kukaan ei vastannut minulle... esitettiin vain vastakysymyksiä; kuka voisi ottaa ruman miehen, mikä kehityshäiriö sinulla muka on, kävisikö seksisuhde... ikävää. Olen aito ihminen ja tosissani kysymykseni kanssa. Mistä löytäisin tasoistani seuraa? Vai onko niin, että näin epäonnistuneiden ihmisten kuuluukin elää yksin jokaisen? On esimerkiksi lähes mahdotonta löytää surkimusta netin seuranhakusivuilta, sillä siellä kaikki surkimukset ovat "piilosurkimuksia". He eivät tietenkään kerro profiileissaan omista huonoista puolistaan. Ja jos minä tekisin seuranhakuilmoituksen, kuka siihen vastaisi, kun kuvaukseni itsestäni on edellä mainittu?
Ethän sinä ole edes kertonut itsestäsi mitään konkreettista niin miten kukaan voisi kiinnostua edes vastamaan. Niin kuin ihan perusasioita edes että missäpäin Suomen maata asut, minkä ikäinen olet, jne. Aika paljon olennaisempia tietoja nuo ovat parinmuodostuksessa kuin tuo että vaan antaa itsestään todella negatiivisen kuvan ja surkuttelee itseään. Suomessa on paljon meitä yksinäisiä jotka eivät koskaan kohtaa koska yksinäisen ihmisen maailma on kovin pieni. Jumalan pelko on hyvä asia ja Jeesus on Herra.
Oi kiitos! Viestisi ilahdutti. Vastasit kiltisti. Ja olet kyllä ihan oikeassa siinä, mitä kirjoitat. En kuitenkaan ajatellut, että tällä viestilläni hakisin seuraa. Kysyin vain mistä samanlaisia ihmisiä (hyvin surkuteltavia) voisi löytää. Joku kekseliäs olisi voinut vaikka vastata "mielenterveyspoliklinikalta". Asun Helsingissä ja olen alle 30 -vuotias. Mielestäni ikä ja asuinpaikka eivät ole kuitenkaan yhtä suuria tekijöitä parinmuodostuksessa kuin minun mainitsemani asiat, kuten että olen sairas ja identiteetiltäni yksinäinen ihminen. Asuinpaikkaa voi aina muuttaa ja kronologista ikää tärkeämpää on henkinen ikä. Vammaa, identiteettiä ja joskus myös sairautta on hyvin vaikeaa, usein jopa mahdotonta muuttaa.
Onhan meitä monin eri tavoin surkeita tapauksia ympäri Suomea. Joo, en mäkään mitään seuranhakua tässä, kunhan höpisen täällä palstoilla kun on tylsää. Yksinäisyys ja erakoituminen vaivaa itseänikin vaikka olen ihan terve kyllä, työtön ja köyhä tosin. Eipä sitä tosin maallisia rikkauksia tai edes oikeastaan parisuhdettakaan juuri kaipaa sen jälkeen kun tuli uskoon ja vaikuttaa että maailmassa on aivan kohta alkamassa erittäin hankalat ajat.
Sillä vaan ajattelin kysyä kun toi valittava tyyli kuvailla itseäsi vaikutti sillai tutulta että ihan ku olisin joskus ennen ku tulin uskoon yhdellä suomalaisella aikuisten nettisivulla nähnyt vuosia sitten sut puhumassa myös tuollaiseen negatiiviseen sävyyn itsestäsi mutta en usko että olet sama henkilö kun kyseisen ihmisen seuranhaun löysin joskus Happypancakesta myöhemmin ja hän ei asu Helsingissä vaan Turun lähellä. Ja sä kyllä tuolla kirjoititkin että et ole viitsinyt tehdä mitään deittiprofiilia ni arvelinkin että tuskin olet sama henkilö mutta piti varmistaa kumminkin. Koitin joskus hänelle vaan vastata Happypancakessa ja kirjautuu niin harvoin kyseinen tapaus että ehti mun viesti kadota sieltä ennen kuin hän ehti sitä lukemaan.
Mutta mukava kuulla että ilahdutti tuo viesti. Ainahan sitä koittaa ainakin olla mukava ja ymmärtäväinen ihmisiä kohtaan ihan jo sen vuoksi että meidän uskovienkin sanat, ajatukset ja motiivit käydään tuomiopäivänä läpi Jumalan tuomioistuimessa eikä mitään tapahdu Jumalalta salassa. Eli parempi vaan koittaa aina olla asiallinen toisia kohtaan ja toisekseen ei ole yhtään sen oikeutetumpaa olla ilkeä ihmisiä kohtaan netissä vain sen takia että anonymiteetin suojassa voi sanoa mitä vaan.
Mä olen Jyväskylästä ja 35 vuotias itse. Hullun päihteiden kyllästämän taiteilijahörhö nuoruuden elänyt, enkä koskaan sitten löytänyt omaa paikkaani maailmasta enkä työelämästä vaikka lopetin huumeiden käytön jo vuosia sitten. Nyt olen uskossa ja en edes viitsi maallisista asioista niin kuin työ tai ura suuremmin murehtia ja ilman työtä ja rahaa sitä on jo luopunut ajatuksesta että tässä mitään parisuhdetta enää edes löytää. Eli kyllä meitä on kaikenlaisia surkimuksia Suomessa mutta ei anneta sen masentaa.
Kiitän vastauksestasi ja arvostan sitä, että olet mukava ja ymmärtäväinen. Mielestäni viestisi ei ollut "höpinää", vaan ihan asiaa.
Minä kyllä tiedän, että meitä "eri tavoin surkeita tapauksia" on paljon ympäri Suomea. Viestissäni esitinkin kysymyksen, mistä heidät löytäisi. Sinun viestissäsi esiin tullut ilmiö "erakoituminen" selittää asiaa aika paljon, mikäli sen ymmärtää samaksi kuin sosiaalinen syrjäytyminen. (Eli ei siis varsinaisesti erakoksi tulemista tietoisesti vetäytymällä maailmasta rukoilemaan ja kilvoittelemaan.) On vaikea löytää kaltaistani, sillä hän on luultavasti neljänseinän sisällä elävä ressukka - aivan kuten minä.
Olen minäkin usein ajatellut, että pitäisikö hyväksyä oma tilanteeni ja pysyä naimattomana. Silloin voisin keskittyä ainakin paremmin opiskeluun, toisten palvelemiseen ja Jumalan tuntemiseen. Mutta en voi sille mitään, että kaipaan rakkautta ja puolisoa.
Mitä tulee kertomaasi henkilöön eräällä nettisivulla, niin en ole sama henkilö. :) En ole laittanut minnekään koskaan seuranhakuilmoitusta. Silti; avasi vähän silmiäni se, miten kerroit negatiivisesta sävystäni kuvailla itseäni. Olisi kaiketi hyvää ja armollista itseään kohtaan nähdä myös omia hyviä puolia ja arvostaa niitä. Kaikissa on sekä hyviä että huonoja puolia. Negatiivisen ja aina valittavan ihmisen lähellä ei ole hyvä olla.
Olet vielä hyvin nuori. Miten voit sanoa, ettet löytänyt koskaan omaa paikkaasi maailmasta? Ymmärrän, että usein saattaa tuntua siltä, mutta sinullakin on paikka ja tarkoitus Jumalan valtakunnan työssä tässä ajassa. Minua ilahduttaa lukea, että lopetit huumeiden käytön ja olet nyt uskossa.
Työ ja ura tai niiden puute eivät ole parisuhteen esteitä. Olet oikeassa, ettei niistä kannata murehtia. Älä kuitenkaan luovu ajatuksesta löytää rakastavaa kumppania, jos se on se, mitä haluat.
Muuten vaikutti hyvältä mutta tuo "jumalaapelkäävä" antoi kuvan että olet uskovainen. Lähes kaiken muun kanssa tulen toimeen mutta uskovaiset eivät käy. Ei sitten millään.
Tahtoisin normaalin ruman, lihavan, sairaan, tyhmän ja köyhän naisen mutten uskovaista.
Olet oikeassa; "jumalaapelkäävä" on Jumalaan uskovasta käytetty nimitys. Aika vanhahtava tosin, mutta mielestäni osuva.
Mitä niin pahaa uskovaisessa ihmisessä on, että lähes kaikkien muiden kanssa tulet toimeen, mutta et hänen? Jos sinulla on huonoja kokemuksia joistakin veljistäni ja siskoistani, se ei tarkoita, että me kaikki olisimme samanlaisia ja tuottaisimme sinulle mielipahaa. Voisit edes tavata minut ja arvioida vasta sitten, olenko "eieieieieiei" vai "ihan ok". Jos nimittäin sinulle kelpaa ruma, lihava, sairas, tyhmä ja köyhä, minusta tuntuu, että olet poikkeuslaatuinen aarre, joka ei ensinnäkään katso ihmisen ulkokuorta eikä saavutuksia tai sosiaalista statusta, vaan jotain paljon tärkeämpää ja perustavampaa.
Tavataan vaan, sopii minulle. Missä ja milloin?
En tiedä, missä itse oleskelet. Onko sinun helppo päästä Helsinkiin, sillä itse en voi nyt lähteä muualle. Ajankohtaa voimme miettiä, jos pääse helposti Helsinkiin tai olet jo täällä.
Asun pk-seudulla ja auto on. Ehdota esim. jotakin ostaria tai muuta julkista tilaa asuinpaikkasi lähistöllä.
Oletko sinä siis nyt sama, kuin eieieiei - henkilö, joka ei tule millään toimeen uskovaisen kanssa? Asun aivan kantakaupungissa. Käykö Senaatintori?
En ole sama henkilö. En tosin ole myöskään uskovainen, mutta ei minulla ole mitään heitä vastaan, jos heidän kanssaan voi keskustella muista asioista kuin uskosta. Toivottavasti kelpaan siitä huolimatta seuraksi. Senaatintori käy; suurkirkon ovella tai kirkossa, jos se on auki.
Jaa, no kelpuutatko sinä muut ominaisuuteni myös? Ne jotka eieieiei:lle olisi kelvannut, mutta tavallisesti ihmiset eivät etsi seuraa ihmisistä, jotka ovat kaikin puolin vastenmielisiä. Voimme mekin tavata, vaikka ehdotukseni osoitinkin uskovaisiin vihamielisesti suhtautuvalle näyttääkseni, että uskovakin voi olla ihan siedettävä - ainakin uskonsa puolesta. Meidän ei tarvitse puhua uskosta laisinkaan. Tuomiokirkko on auki joka päivä klo: 18 asti.
Mitä muihin mainitsemiisi ominaisuuksiin tulee (ruma, sairas jne.) en ota minkäänlaista kantaa, ennen kuin olen sinut tavannut. Olen ylihuomenna perjantaina vapaa, kävisikö sinulle iltapäivällä klo 14 kirkossa?
Käy. Tavataan siellä silloin. Mistä tunnistan sinut? En edes tiedä, oletko mies - vaikka niin oletan. Sinä tiedät sentään sukupuoleni ja noin ikäni.
Mies olen. Pidän päässäni sinivalkoraidallista villapantaa, koska hatun päässä pitäminen kirkossa ei liene suotavaa. Toivottavasti siellä ei siihen aikaan ole muita samanvärisen pannan pitäjiä.
Miksikäs ei, olen itsekin ruma ja köyhä työtön, joten sitä voisi harkita, jos olet muuten mukava, sisäinen kauneushan on tärkeintä. Kirjoitustesi perusteella et kyllä vaikuta mitenkään tyhmältä. Naimisiin ei kuitenkaan mennä hetken mielijohteesta vaan ensin täytyy tutustua kunnolla, se on sen verran suuri päätös ja asia elämässä.
Tyhmyyttä on olemassa monenlaista, eikä se välttämättä kirjoituksista tule ilmi. Eikä tietenkään mennä naimisiin hetken mielijohteesta. Suurin osa maailman avioliitoista on sovittuja avioliittoja, joissa otetaan tarkoin huomioon yhteiskuntaluokka, varallisuus ja maine. Useinkaan rakkaus ei ole aluksi tärkeää, sillä sen uskotaan kyllä kasvavan liitossa yhteiselon. Tiedän, että avioliitto on suuri asia. Se on elinikäinen sitoutuminen toiseen ihmiseen.
Katsokaa nyt naiset, näin helppoa se on! Voisiko joku kuvitella miehen saavan asiallisia vastauksia jos hän tekisi vastaavanlaisen aloituksen?
Pystyttekö edes kuvittelemaan miten vaikeaa miehen elämä on, kun omanne on niin helppoa? Mies ei voi löytää netin kautta edes YSTÄVÄÄ. Puhumattakaan että löytäisi parisuhteesta kiinnostuneen naisen.
Puolet vastauksista oli kylläkin epäasiallisia mm. ehdotettiin pelkkää seksisuhdetta.
Voitko sinä uskoa, kuinka vaikea naisen on löytää netistä, saati oikeasta elämästä miestä, joka olisi kiinnostunut ystävyydestä tai parisuhteesta, eikä ainoastaan ja vain pelkästään seksistä? Sinäkään tuskin käsi sydämellä etsit naista pelkäksi ystäväksi ja juttuseuraksi.
Luin viestiketjun, ja kiinnostaa tapasitteko kirkossa? Ja miten kävi, tulitteko toimeen..? Tosi ihanaa jos löytyi ystävä!
Mitä väliä sillä on jos tulee seksiehdotuksia, kun kuitenkin puolet ehdotuksista on asiallisia? Mies ei saa kummankaanlaisia ehdotuksia.
Ja kyllä voin sanoa käsi sydämellä etsiväni miestä tai naista ihan vain ystäväksi ja juttuseuraksi. Helsingissä asun ja olen 31-vuotias. Joskus laitoin tänne ystävähaun. Yksikään nainen ei vastannut. Yksi mies taisi vastata, mutta hänkin perui kaikki tapaamis yritykset ja se sitten jäi. Siitäki huolimatta että olen tosi mukava ihminen. Kaikki sanovat niin.
Minulle ei ole mitenkään vaikea kuvitella olevani pelkkä ystävä naisen kanssa. Se ei olisi edes ensimmäinen kerta. Valitettavasti ystäväni ovat muuttaneet pois ja siksi olen nykyään yksinäinen.
Seksiehdotukset ovat epäasiallisia. Kyllä se saa haitata ja sillä saa olla väliä.
Jos olet tosi mukava ihminen, ja sinulla on aikaisemminkin ollut ystäviä, tämänhetkinen ystävien puute ei ilmeisesti johdu sinun luonteestasi. Kysymys on ehkä enemmänkin siinä, että et saa mahdollisuutta kohdata potentiaalisia ystäviä.
Neuvo ei tietenkään auta, ellei ole valmis lähtemään toimintaan mukaan, mutta saman henkisiä ihmisiä löytää harrastuksista tai vaikka jostain vapaaehtoistoiminnasta. Myös opiskelun kautta tutustuu uusiin ihmisiin, jotka ovat kiinnostuneita samasta asiasta. Ei tarvitse olla tutkinto-opiskelija, vaan voi opiskella vaikka kansalaisopistossa, aikuislukiossa tai avoimessa.
Netissä on omat hyvät puolensa seuranhakuun liittyen. Voi rajata ja seuloa haluamaansa miten lystää. Usein se kuitenkin jää hyvin pinnalliseksi eikä lopulta tavoita ketään aitoa henkilöä. Tästä syystä tulee myös paljon pettymyksiä.
Minä olen skeptinen sen suhteen, että nainen ja mies voisivat olla puhtaan platonisessa rakkaussuhteessa toistensa kanssa, etenkin jos heillä kummallakaan ei ole kumppania. Toki se olisi hienoa, ja minäkin sitä toivoisin. Tulen muutenkin toimeen enemmän miesten kuin naisten kanssa.
Toki ne seksiehdotukset saa haitata ja tuntua pahalta. Pointtini oli lähinnä se, että kuitenkin naiset saavat niitä asiallisiakin ehdotuksia. Ne asiattomat tuntuvat aika pieneltä hinnalta siihen nähden.
Mutta kiitos paljon siitä, että yrität auttaa. Toki olen itsekin monet monet kerrat miettinyt että joku harrastus olisi kiva, jossa tapaa samanhenkisiä ihmisiä.
Ongelma on vain siinä, että olen hyvin erilainen verrattuna 90% ihmisistä. Mikään harrastustoiminta ei tunnu sellaiselta, että sieltä löytyisi kaltaisiani ihmisiä. Ja olen todella miettinyt pääni puhki mikä harrastus voisi sopia.
Varmaan jotain yhteistä on monienkin kanssa. Jos puhutaan vaikka hyväntekeväisyystoiminnasta, niin toki siellä varmaan löytyy ihmisten kanssa sen verran yhteistä, että kaikki haluaa auttaa muita. Mutta siihen se todennäköisesti sitten jääkin. En kuitenkaan suhtaudu hyväntekeväisyystoimintaan mitenkään intohimoisesti. Haluan auttaa, mutta se ei ole mikään asia mikä saisi likein syttymään sisälläni.
Olen aika taiteellinen ihminen ja suhtaudun intohimoisesti taiteeseen. Mutta vähän vaikea sanoa missä sitä tapaisi muita samankaltaisia. Olen myös aika leikkisä ja tykkään hassutella. Joskus mietin että jostain larppaus-piireistä voisi löytyä samanhenkistä seuraa, mutta eipä sellaistakaan toimintaa Helsingissä pahemmin järjestetä. Varsinkin kun on köyhä opiskelija. niin se vielä hankaloittaa harrastustoiminnan aloittamista.
Ja joo, yksi syy miksi aloitin opiskelut oli juuri se, että sitä kautta voisi ehkä tavata samanhenkisiä ihmisiä.
Mutta taisin valita sitenkin väärän alan, koska en lopulta tuntenut minkäänlaista samanhenkisyyttä luokkalaisteni kanssa. Päin vastoin tunsin itseni täysin ulkopuoliseksi.
Yksi iso ongelma on myös se, että en ystävysty helposti suuressa porukassa kenenkään. Yleensä jään vain hiljaiseksi sivusta seuraajaksi. Tähän on varmaan moniakin syitä, mutta ehkä ennen kaikkea se johtuu siitä että suuressa porukassa keskustelu yleensä jää aika pintapuoliseksi smalltalk tyyliseksi, kun aiheet vaihtuvat nopeasti yhdestä toiseen.
Itseäni kiinnostaa eniten tutustua kahdenkesken. Niin että voi tutustua toiseen kunnolla ja tiettyyn aiheeseen voi syventyä juurta jaksaen. Mutta sellaiseen tutustumiseen harvemmin tulee mahdollisuutta.
Olen oikeastaan vain kerran elämässäni tavannut ihmisen joka oli aidosti samanhenkinen kanssani. Hän on juurikin yksi naispuolisista ystävistäni joka on nimenomaan vain ystävä. Ja hänkin asuu kaukana muualla.
Tästä nyt saa helposti sellaisen vaikutelman, että olen tosi kranttu ihminen ystävien suhteen ja minulle kelpaa vain joku todella samanhenkinen ystävä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan yleensä kaikki tutustumiset kaatuu siihen että se toinen osapuoli pitää meitä liian erilaisina. Enkä välttämättä ole siitä eri mieltäkään. Tiedän olevani aika erilainen ihminen. Mutta mielelläni tutustuisin ihan eri tyyppisiin ihmisiinkin jos heillä vain riittäisi kiinnostus tutustua.
Mutta joo, itse uskon että mies ja nainen voivat olla vain ystäviä. Toki joskus käy niinkin että toisella on tunteita toista kohtaan mutta tunteet eivät ole molemminpuolisia. Uskon että ystävyys on mahdollista siitä huolimatta, kun vain päätetään että ollaan ystäviä, eikä anneta niiden tunteiden taustalla häiritä. Se voi olla monimutkainen juttu, mutta kuitenkin mahdollinen.
Seksiehdotukset todella haittaavat minua, sillä saan niitä jatkuvasti ihan vain kävellessäni kaupungilla ilta-aikaan. Minkäänlaisia asiallisia ehdotuksia en ole saanut koskaan, joten en voi sanoa, että ne asiattomat olisivat pieni hinta mistään.
Voin samastua tilanteeseesi siinä mielessä, että myös minä olen hyvin "erilainen" ihminen. En toimi ja ajattele samalla tavalla, kuin useimmat meistä. Minulla on tietysti myös omat ongelmani. Olen myös yksinäisyydessäni miettinyt paljon eri harrastuksia, joista voisi löytää uusia kavereita, mutta olen myös äärimmäisen ujo ja uusien asioiden aloittaminen on minulle vaikeaa. Pentuna harrastin vaikka mitä partiosta, kuorolauluun, esteratsastuksesta, pianonsoittoon, telinevoimistelusta jalkapalloon... ne eivät enää kiinnosta. Ainoa, mikä kiinnostaa, on musiikki. En enää osaa soittaa pianoa, mutta haluaisin oppia soittamaan kitaraa. Mutta kuten kirjoitit; köyhän opiskelijan budjettiin ei kitaraoppitunnit juurikaan sovi. :C
Kerrot, että olet taiteellinen ihminen ja olet intohimoinen taiteen arvostaja. Hienoa! Ihailen sinua tässä asiassa. Itse arvostan myös taidetta, vaikka en itse taiteellisesti lahjakas olekaan. Olen kiinnostunut etenkin taidehistoriasta.
Taiteen ystäviä löytää tietenkin taidenäyttelyistä ja -gallerioista. Niissä tosin on varmaan aika vaikea aloittaa keskustelua kenenkään kanssa, kun ihmiset ovat kuitenkin tulleet ihailemaan taidetta. Minulle tuli mieleen, että Helsingin Työväen opistossa on varmasti tarjolla monipuolisesti piirustus-, maalaus- ja kuvanveistokursseja. Siellä taidetaan pitää myös taidehistorian luentosarjoja. :)
Tosin tähänkin nyt pätee se köyhän opiskelijan ropo... maksavathan nuokin kurssit varmasti maltaita.
Larppaaminen on minulle täysin vieras ilmiö, joten en osaa siitä sanoa sen enempää. Se on tietääkseni jotain livenä tapahtuvaa roolipelaamista, eli näyttelemistäkö, tai jotain improvisaatioteatteria? En tiedä. Uskon, että heilläkin kuitenkin on toimintaa. Jos sinun pitäisi vain aktiivisesti kysellä ja ottaa selvää?
Ikävää kuulla, että sinusta tuntuu, että olet valinnut väärän alan. Se, ettei tunne yhteenkuuluvuutta opiskelukavereidensa kanssa tai kokee jäävänsä ulkopuoliseksi opintoporukoista, ei kuitenkaan vielä tarkoita sitä, että alavalintasi olisi väärä. Minä voin olla siitä sinulle esimerkkinä. Minäkään en ole saanut ystäviä opiskelutovereistani, minustakin tuntuu, että olen kokonaan ulkopuolinen, mutta olen täysin varma, koko sydämestäni, että alavalintani on oikea.
Minäkään en ystävysty helposti suuressa porukassa (en oikeastaan ystävysty helposti missään tilanteessa), mutta en ainakaan isossa porukassa. Jään - kuten sinäkin - hiljaiseksi sivustaseuraajaksi. Minun syyni ovat varmaan kuitenkin hiukan erilaiset kuin sinun. Helpointa minullekin on tutustua uuteen ihmiseen kahden kesken. Se on sosiaalinen kanssakäymistilanne, josta minä selviän ja voin todella keskittyä toiseen ihmiseen ilman muita "häiriötekijöitä". On todellakin harmillista, että tällaiseen tutustumiseen harvemmin saa mahdollisuuden.
On totta muuten, että ei ystävien välttämättä tarvitse olla niin kovin samanhenkisiä voidakseen olla ystäviä. Kunhan vain ei ole mitään suurta erottavaa tekijää, josta seuraisi poikkeuksetta ristiriitoja. Esimerkiksi tässäkin viestiketjussa esiin tulleet uskonto- ja elämänkatsomuskysymykset, joissa toinen toivoo uskovaista seuraa ja toinen puolestaan ei voi sietää uskovaisia. Tällaiset henkilöt eivät luultavasti tulisi kovin hyvin toimeen keskenään edes ystävinä.
Mielestäni kaksi erilaista ihmistä voivat olla jopa kiehtovia ja jännittäviä uusia tuttavuuksia. He voivat antaa toisilleen paljon ja "rikastuttaa" toistensa elämää uusilla ajatuksilla, näkökulmilla ja asioilla; laajentaa toisensa ajatus- ja kokemushorisonttia.
Sinusta ei saa kuvaa, että olisit valikoiva ystäviesi suhteen. Olen saanut sinusta hyvän, ajattelevaisen ja mukavan kuvan. On todella harmi, että tutustumisesi uusiin ihmisiin ovat loppuneet sen takia, että sinua on pidetty liian erilaisena.
Erilaisuus on hienoa, ja se pitäisi tunnustaa. Olisi kauheaa, jos me kaikki olisimme samanlaisia!
Ikävä kuulla, että sinullakin on vaikeuksia tutustua uusiin ihmisiin. Minkä ikäinen muuten olet suurin piirtein ja missä päin Suomea muuten asut?
Mietin että miksei sitä voisi vaikka tutustua. :)
Olen suurin piirtein sinun ikäisesi ja elelen ihan samoilla leveys- ja pituusasteilla kanssasi. :) Iällä ei tosin mielestäni ole niin paljon merkitystä ystävyyssuhteissa. Hyvillä ystävillä voi olla vaikka monta kymmentä vuotta ikäeroa. Itse ainakin tulen parhaiten juttuun iäkkäämpien ihmisten kanssa.
Ei kai sillä iällä tosiaan ole paljoakaan merkitystä. Itselläni ei vain ole koskaan ollut monen kymmenen vuoden ikäeroa kavereihini, niin ehkä tulee vain jotenkin sellainen fiilis että olisiko tosi eri ikäisen kanssa paljoakaan yhteistä puhuttavaa.
Mutta tärkein asia tietty ystävyyssuhteessa on että on jossain määrin samanlainen asenne elämään. Pinnallinen ja syvällinen ihminen ei välttämättä tule kovin hyvin juttuun. Itselläni on joskus vaikeuksia sellaisten ihmisten kanssa joilla on tosi jyrkkiä ja joustamattomia mielipiteitä. Itse kun tykkään mielummin miettiä kaikkia asioita eri näkökulmista ja pyrin näkemään kaikissa näkökannoissa jotain ymmärrettävää.
Mutta nuo luonne asiathan eivät ole tosiaan millään tavalla iästä kiinni. Eikä toisaalta tuota ikäjuttua tarvitse sen kummemmin miettiä, jos kerran kuitenkin ollaan suht saman ikäisiä. :D
Mutta voitko vaikka laittaa jonkun lyhyen mailin tähän osoitteeseen: [email protected]
Jatketaan keskustelua sitä kautta. :)
Pakanana en pelkää Jumalaa, joten säästyn tältä seikkailulta.
Äläpä uhoa. Et sinä mistään paitsi jää.
En jaksa lukea koko vähättelyketjua. Siis ihmisiä, jotka vähättelevät itseään, ilmeisesti tosissaan.
Kerron että kauan sitten olin nuori ja hyvännäköinen. En silti saanut ketään ja jos hetkeksi joku kiinnostui, hän jätti miltei heti. Niitä oli kymmeniä.
Persoonan pitää olla vaativa, itseään pitää tuoda esiin onpa millainen tahansa. Tätä se oli menneinä vuosikymmeninä ja pahoin pelkään, että se on vain korostunut. Kyllä minulle miehet kertovat, mitä vikaa minussa oli ja aina se meni persoonan puolelle.
Ennen olin nuori ja nätti. Nyt olen hyvin säilynyt vanhus. Yksin, mutta en yksinäinen. Olen oppinut pitämään omaa kivaa. Sitä paitsi työelämässä (olen vielä työssä) ja harrasteissa tapaa ihmisiä tai ihan sattumoisin. Siinä on minulle riittämiin. Parisuhdetta en enää kaipaa.
Silti kehottaisin arvostamaan itseä, olipa millainen hyvänsä. Ja esimerkiksi painolle voi tehdä jotain. Huolipa joku tai ei, niin itsellä on mukavampaa, jos arvostaa omaa ulkoista olemustaan. Ja myös sitä persoonallisuutta, joka pikku hiljaa kokemusten kautta tulee esiin.