Oon siis 17vuotias tyttö ja opiskelen jo ammattiin. Mutta koko ikäni oon joutunut olla yksin ja koulukiusattu. En millään meinaa päästä yli siitä ja se häiritsee jokapäivästä elämää. Jokainen samankaltainen tilanne muistuttaa kiusaamisesta ja siitä mitä olen joutunut kokemaan. Olen puhunut moneenki otteeseen erilaisille henkilöille asiasta mutten vain millään unoha kiusaamista. Kiusaaamisen takia vihaan itteeni, joka ikine asia minussa on "virhe" ja kukaa ei vain voi välittää minusta. Ihmiset jotka haluavat tutustua minuun, niin minun on kerrottava heille etten itsekkään tiedä "kuka oon ja mitä teen". En osaa olla edes kaveri kellekkään enää, ainakaa omasta mielestä. Saati sitte tyttöystävä tai mitään muuta.
Nyt aloin viillellä itteeni ja en enää uskalla porukoillekkii kertoa (siis vaikka on tosi hyvät välit vanhenpiini) ... Mietin itsemurhaa... En jaksais enää elää... Vaikka haluisin elää ja kokee asioita joita en vielä oo kokenut ja haluisin saavuttaa asioita mitä en ole ikinä saavuttanut. Mutta en pysty elämään tän kanssa, en pääse yli kiusaamisesta. Joten toivon että mietitte enne ku kiusaatte, että minkä jälet jätätte sen ihmisen/ihmisten elämään. Koulukiusatut ihmiset ne voivat päästä asioista yli, mut se kulkee hautaan asti niiden mukana halusi ne sitä tai ei. Pelkään ihmisiä... Pakoilen kaikkia ihmisiä, pelkään elää, haluun vain kuolla. Tämä on vain karu totuus. Ja mite paljo vielä,minun lisäks on ihmisii jotka eivät uskalla edes puhua asiasta. Mutta toivon et joku osais auttaa minnuu...
Nyt aloin viillellä itteeni ja en enää uskalla porukoillekkii kertoa (siis vaikka on tosi hyvät välit vanhenpiini) ... Mietin itsemurhaa... En jaksais enää elää... Vaikka haluisin elää ja kokee asioita joita en vielä oo kokenut ja haluisin saavuttaa asioita mitä en ole ikinä saavuttanut. Mutta en pysty elämään tän kanssa, en pääse yli kiusaamisesta. Joten toivon että mietitte enne ku kiusaatte, että minkä jälet jätätte sen ihmisen/ihmisten elämään. Koulukiusatut ihmiset ne voivat päästä asioista yli, mut se kulkee hautaan asti niiden mukana halusi ne sitä tai ei. Pelkään ihmisiä... Pakoilen kaikkia ihmisiä, pelkään elää, haluun vain kuolla. Tämä on vain karu totuus. Ja mite paljo vielä,minun lisäks on ihmisii jotka eivät uskalla edes puhua asiasta. Mutta toivon et joku osais auttaa minnuu...
Vastaukset 9
Vanhimmat
moro mää oon 17v poika ja oon ite ollu kiusaaja en oo enää mut voin sanoo et eisussa oo mitään vikaa. me kiusaajat kiusataan vaan siks koska me haetaan sillä sosiaalisuutta. näet se kiusaamisen halu johtuu esim siitä jos on rankkaa kotona tai yksinkertaisesti brutaali ajattelutapa. mut jos yhtään lohduttaa niin mua voit tulla halaamaan. :3
LOLIHENTAI on oikeessa toi on se yleisin syy siihen miks kiusaajia ylipäätänsä on. kokemusta nimittäin kiusaamisesta on. mut itekkin lopetin kiusaamisen ajat sitten.
Nii yleensähä syyt on mitättömiä miks aletaan kusaamaan mutta nii... En vaa uskonu et näin pahasti tulis niin sanotusti takapakkii vaikka kiusaaminen on toisaseks ainaki loppunu vaikka nään kiusaajia joka päivä ja joudun olla niiden kanssa tekemisissä koulun takia. En vaa jaksais enää tätä yhtää...
älä luovuta ei ole mitään syytä satuttaa itseään siksi että joku on tehnyt sinulle ilkeästi. kannatta hakea apua ystävällisiltä henkilöiltä ja olla piittaamasta näistä kiusaajista, sillä nämä kiusaajat tulevat kyllä katumaan vanhempina sitä mitä ovat tehneet. toivottavasti saat ystävällisiä ihmisiä ympärillesi ja pystyisit unohtamaan nämä kiusaajat. ystävällisin terveisin Pappi Andersson
Nii mutten jaksa tätä enää eikä tunnu mikää auttavan asiaan. Kiusaajien näkeminen ja niiden kanssa toimeen tuleminen on rankkaa. Eikä ne ite tunnu ymmärtävän tehneensä mitää väärin...
Siis joudutko vielä olla kiusaajiesi kanssa tekemisissä koulussa mut ne ei enää kiusaa?Jos näin on niin ne ei ymmärrä et ne on loukannu se on sitä -hei se oli vaan läppä,juttua niiden mielestä.Ite varmaan tekisin niin et kysyisin kiusaajalta et muistaako hän kuinka nimitteli mua siksi tai jotain muuta mitä teki.Siinä kohtaa voi vähä kiusaajaaki nolostuttaa ja pyytää anteeksi, yleensä sitä järkeä voi tulla iän mukana.Tai sitten ei,ja tietääpä sitten että kiusaaja on kusipää aina joten sellasen ajattelemiseen ei kanata hukata aikaa.Älä anna kenenkään määritellä sinua olet mikä olet juur tollasena jossei kelpaa nii antaa olla,se on mun motto:)Minäkin olin kiusattu aikoinaan,koko luokka hyljeksi ja se oli yhen likan syy joka puhui pahaa musta ja sai koko luokan puolelleen.Selvisin kuitenkin siitä vaikka oli joskus vaikeaa koska ymmärsin ettei mussa ollutkaan mitään vikaa, se oli vaan tän likan kateutta.Arvet sieluun jää mutta eteenpäin mennään enkä anna kenenkää enää masentaa.Kannattaa puhua asioista, vaikenemalla vain kärsit,voimahali:)
Samalla luokalla on yks kiusaajista ja asuntolalla asuu samaa solua tämä sama henkilö ja siellä käy ne kaikki kiusaajat sitte pivittäin... Niin ja ku ihmiset luulee elävän yksinää tässä maailmassa ni eihä siinä paljo muita aattella et loukkaako oma tekeminen muita... Monesti oon niille kylä meinannu sanoo asiasta varsinki sillon ku tää mikä on myös mun luokalla ni sekin tulee neuvoo mite miun pitäis elää ni joskus tekis mieli vetää kuonoo... Vaikkei sekää auta yhtää... Nii se et ne pitävät itteesä "aikuisenpana" mitä on ni mitä korkeemmalla pitää ittee ni sit ku aikansa outo ni sattuu enemmän ku olis matalalla. Jos tost siis tajuu ees tota pointtii...?
Toi on kyllä hyvä motto. Itekki yritän pitää tollasii hyvii mittoja mielessä, mut aika useesti ne unohtuu...
Sit jos ne joskus tajuu tekemisensä ni luulin hävettään ku tajuu et yhen ihmisen takii alko säätää kaikkia sitä vastaa. Lapsellista ei maha mitää...
Yritän puhua aina ku on vaa mahollisuus, joskus kadulla vastaantulevillekkin haluisin puhuu ku se on niin raastavaa pitää kaikkee itteni sisällä... Kiitos kuunliljat :)
morjens oon 21v mies ja mua on kiusattu kaiken kaikkiaan 9 vuotta ja tiedän sen et täst asiast ei pääse koskaan yli ne jättää aukon mieleen itsemurha ei kannata mulle voi tulla juttelee jos haluut tukee ja turvaa mä en tuomitse ketään ikinä!
Ei ehkä pääse yli mutta jotenki olis opittava elämään sen kanssa ku ei voi elämässä antaa kiusaamisen johdata elämää... Tuntuu et elän vaikka en tiedä mitä teen. Viilteli eilen taas ja ei jaksa mitää. Haluun vaa kuolla... En vain usko et mikään auttaa... Asiasta varmaa pitäis vain puhuu et sen pystyis jotenki käsittelemään...