osanottajamäärät

aluemestaruuskisat on katoavaa kansanperinnettä. Käväise kattelemassa lisenssimäärän kehitystä eri ikäluokissa Painiliiton sivuilta ja saat vastauksen kysymykseesi. Mutta jos liiton puheenjohtajistolta kysyt, niin hyvinhän meillä menee..

Näyttää olevan aika paljon jotain kannattaja-ja harrastelisenssejä,oikeita kilpalisenssejä tällä hetkellä katastrofaalisen vähän.Yli 14v. painijoita,jotka harjoittelee säännöllisesti ja suunnitelmallisesti,ei uskalla edes laskea,on tilanne niin huono.Valmentajia kyllä rittää,mikä sitten saa harrastajakadon aikaan.

Kyllä valmennuksen taso varmasti on ihan hyvää,mutta laji itsessään on kärsinyt yli 15v. ikäluokassa melkoisen inflaation.Viime aikoina ei ole Suomelle miesten puolella Hietaniemeä lukuunottamatta,kovin kummoista menestystä tullut ja se varmasti vaikuttaa lajin suosioon yli 15v. keskuudessa,sen ikäiset kun osaavat jo ajatella omillakin aivoilla.On tietenkin paikkakuntia,joissa paini on suosittua murrosikäistenkin keskuudessa,mutta sellaisia paikkoja ei taida olla kuin pari kolme koko valtakunnassa.Palkattuja valmentajia pitäisi olla huomattavasti enemmän,että lajin saloista pääsisi osalliseksi muutkin,kuin muutaman harvan seuran painijat,ei valkuilla varmasti ole aikaa kierrellä eri saleilla opastamassa ja pysyäkseeen lajin parissa nuoret tarvitsevat jatkuvaa valmennusta ja innostusta,ei joku leiri joskus hyvän valmentajan vetämänä riitä innostuksen säilymiseen,kyllä 15v. jo ymmärtää,ettei sellainen riitä hyvään harjoitteluun,kun toisilla on huippuvalmennus joka päivä ja itse jää jälkeen jatkuvasti.On tietysti tyyppejä,jotka satsaavat kaikesta huolimatta lajiin,todeten vanhempana,että tuli sitä nuorempana painittua,mutta kaverit meni ohi,niillä oli ammattivalmentajat,itse sain joitain SM-mitaleja,mutta kaverit kehittyi maailman huipulle.Tosiasiahan on,ettei huipulle ole mitään asiaa ilman huippuvalmentajia ja hyviä harjoituskavereita,ellei niitä ole,on painiin käytetty aika ajanhukkaa,ellei sitä sitten ota kuntoilun kannalta.Toki SM-taso voi olla joillakin tavoitteena,mutta sen mitskun saa monta kertaa parilla tappiollakin.

Ollaan varmaan valmentajina oltu liian pehmeitä treenatessamme noita nappuloita. Taso ei ole noussut riittävän nopeasti. Ja kun taso ei nouse, kiinnostus loppuu.