Tänään se sitten tapahtui. No mikä? Kaamoksen selkä taittui ja Enontekiöllä aurinko näyttäytyy keskipäivän vaiheilla tunnin ajan. Kaamos aika on nyt ihka varmasti ohitse, Ihan niinkuin mielikin piristyy kun kevättä pukkaa ilmaan. Kaakonkulmilla aurinko on jo ampunut kirkkaita säteitään ilmaan parin tunnin ajan. Päivän pituuskin on yli 6t. Näin sitä mennään kohti kaunista kevättä, ei haittaa vaikka pakkanen paukkuu siinä -20 asteen paikkeilla.
Onpa niinkin vuodenaikojen vaihtelu tuo ihmisten mieliin uutta intoa - mielihyvää tämän pimeän ajan loppuessa.
Psykologit kertovat hormonitoiminnat vilkastuvat keväisin. Mitä sitten? Rakastutaan, ihastutaan ja lopuksi vihastutaan kaiken päälle. Eipä tuosta ilmiöstä ole haitaksi näillä vuosikymmenillä. Fertiilissä iässä olevat saavat nauttia hormoonitoimintojen aktivoitumisesta, suorastaan toivon heille rakkautta elämään.
Usein mietin mitäköhän olisi asua napapiirin tuolla puolen läpi vuoden? Keitellä poron koparekeittoa, uu-uh ja makustella sitä. Eipä ole kokemusta. Olen vain nappinut parhaita aikoja Lapin luonnosta, syysruskan aikaan retkeillyt ihanan raikkaissa Lapin tuulissa. Sitten keväisin hiihtoreissut Saariselän alueella, kasvot saavat kauniin rusketuksen hyvin nopeaan.
Hy-mmm, aika mennyt ei koskaan enää palaa. Mahtavaa on elää tätä vaihetta elämässä kunhan vain terveys on kohdallaan. Aina löytyy menemistä, tekemistä, touhuamista ja k a h v i k e k k e r e i l l e ystävien kutsumista. Jotakin piristystä päiviin aina löytyy.
Onpa niinkin vuodenaikojen vaihtelu tuo ihmisten mieliin uutta intoa - mielihyvää tämän pimeän ajan loppuessa.
Psykologit kertovat hormonitoiminnat vilkastuvat keväisin. Mitä sitten? Rakastutaan, ihastutaan ja lopuksi vihastutaan kaiken päälle. Eipä tuosta ilmiöstä ole haitaksi näillä vuosikymmenillä. Fertiilissä iässä olevat saavat nauttia hormoonitoimintojen aktivoitumisesta, suorastaan toivon heille rakkautta elämään.
Usein mietin mitäköhän olisi asua napapiirin tuolla puolen läpi vuoden? Keitellä poron koparekeittoa, uu-uh ja makustella sitä. Eipä ole kokemusta. Olen vain nappinut parhaita aikoja Lapin luonnosta, syysruskan aikaan retkeillyt ihanan raikkaissa Lapin tuulissa. Sitten keväisin hiihtoreissut Saariselän alueella, kasvot saavat kauniin rusketuksen hyvin nopeaan.
Hy-mmm, aika mennyt ei koskaan enää palaa. Mahtavaa on elää tätä vaihetta elämässä kunhan vain terveys on kohdallaan. Aina löytyy menemistä, tekemistä, touhuamista ja k a h v i k e k k e r e i l l e ystävien kutsumista. Jotakin piristystä päiviin aina löytyy.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Keiton nimi onkin KOPARAkeitto. Tässä linkki hyvään, maukkaaseen Kopara-keittoon,
Bon Appetit!
http://www.vartsi.net/2012/03/08/koparakeittoa/
Koparakeitto on vielä maistamatta kuten monet muutkin paikalliset ruuat. Virolahdella on hapanvellipäiväkin. Luulisin, että kysymys olisi piimävellistä.
Sisäsuomessa olen ollut pöytävieraana. Syötiin mykyrokkaa. Kai teuraseläimen verestä ja jauhoista leivottuja pihvejä siinä oli perunoiden joukossa. Hyvää oli.
Keltaisessa Allakassa on vaan Utsjoen auringon nousu-ja laskuajat. Mikä lie ero Vaikkapa Enontekieon Hetan kanssa.
Aamulla 19.1 mittari näyttää pakkasasteita -32, naapurissa Konnunsuolla oli asteita -35, näin sitä elellään Kaakonkulmilla. Ei muuta kun pakkasvaatteet ylle ja kauppaan menoksi täydentämään ruokavarastoja.
Iki-vanha Maamme kirja kertoo huomenna 20.1 on Heikin päivä, sanonta "Heikki on väkevä mies kun se taittaa talven seljän ja kääntää karhun toiselle kyljelle". Heikin päivää pidetään myös talven napana.
Ei pidä unohtaa, Heikin päivä on Pyhän Henrikin Suomen suojeluspyhimyksen muistopäivä. Talonpoika Lalli surmasi piispa Henrikin 20.1. 1156 Köyliön järven jäällä.Tapahtumasta on lukuisia kertomuksia jäänyt kansan keskuuteen. Kirkoissa pidettiin HENRIKIN MESSUJA pyhimyksen kuolinpäivänä. Turun Tuomiokirkossa käydessäni opas kertoi Piispa Henrikin jäännöksiä säilytettävän siellä.
Luen kertauksen vuoksi kansakoulu aikaista Maamme - kirjaa varsin usein. Kirjan sisältö antaa hyvin perimätietoa menneistä vuosisadoista. Jos matkailette Turussa, Tuomiokirkko on mielenkiintoinen kohde, etenkin silloin kun siellä on opaskierros.
Vuosia sitten Turussa käydessäni Tuomiokirkon oppaana oli mahtava, värikäs Suomen kielen sanarikas taitaja Aiju von Schöneman. Mahdollisesti hän vieläkin opastaa ryhmiä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aiju_von_Schöneman
Seikkaile Wikipediassa mielenkiintoista jopa hauskaa kerrontaa persoonallisesta oppaasta. Siinä tämä pakkaspäivä hyvin kuluu.