Tai ylipäätään kiinnostuitte rajatiedosta?
Oli ensimmäinen ufokontakti?
Ja mikä on ollut läheistenne suhtautuminen?
Entä miten paljon sillä on ollut vaikutusta omaan käsitykseenne asiasta?
Oli ensimmäinen ufokontakti?
Ja mikä on ollut läheistenne suhtautuminen?
Entä miten paljon sillä on ollut vaikutusta omaan käsitykseenne asiasta?
Vastaukset 42
Vanhimmat
Kiinnostuin ehkä noin 15-vuotiaana jossain määrin, mutta ufoja näin vasta 2000 -luvulla...ja ihan oikeita ufoja, eikä mitään epämääräisiä valoja kaukaisuudessa.
Kokemus oli hieno ja maailmankuvaa muuttava, mutta sen olen oppinut, että omia kokemuksia ei voi jakaa kaikkien kanssa...ja juuri ufoasiat ja henkimaailman asiat ovat monille aivan liian vaikeita. Kun omista havainnoistaan ja kokemuksistaan kertoo, niin reaktio on usein vaikeneminen, vaikka sitä odottaisi ja toivoisi, että edes jotain asiasta kysyttäisiin. Itseäni ainakin kiinnostaisi se, että kertomuksessa jotain perää, vai onko kertoja mahdollisesti järkkynyt mieleltään ja kuvitellut kokemuksensa.
Jos joku kertoo minulle vakavissaan ufokokemuksestaan tai paranormaalista kokemuksestaan, niin haluan luonnollisesti tietää asiasta lisää. Kokemusteni
mukaan suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan reagoikaan siten, vaan vaikenemalla.
Sitä tuntee itsensä välillä aika hölmöksikin, mutta silkkaa välinpitämättömyyttä ja pelkuruuttahan se on vaikenijoilta.
Kaikki tapahtui samaan aikaan. Ensimmäisen tapauksen jälkeen noin 11 vuotiaana kirjastosta haalittiin heti muutamia kirjoja, joista mieleen jäi Dänikenin jutut.
Dänikenin kaikkia juttuja tuolloinkaan ei nielty sellaisena, vaan tarkisteltiin väitöksiä muustakin kirjallisuudesta. Nettiä kun ei tuolloin ollut. Oli vain maakuntakirjasto, sekä opettajien ja vanhempien ennakkoasenteet, jotka olivat likimain kaikki erittäin ufokielteisiä. Edes keskustelua ei saanut käydä.
Meilläpäin hyvä ettei tullut vanhemmilta selkään ja retuutettu neuvolatädille, jos aloit innostuneena kertoilemaan lukemastasi rajatiedosta. Siksipä se jäi hyvinkin pitkälti omaksi kiinnostukseksi, josta ei voinut keskustella kuin kokemukset jakaneiden kavereiden kanssa.
Toisen tapauksen jälkeen pidimme ET- ufoja jo itsestäänselvyytenä ja mietiskelimme motiivejaan.
Astronomiasta kiinnostuttiin samoihin aikoihin, ei ufoilumielessä, vaan erään opettajan innostamana, joka käytti meitä tähtitornissa.
Meikäläisen "ufostelu" on edelleenkin vain omassa tiedossani. Lastenkaan (puhumattakaan vaimojen) kanssa ei asiasta olla vaihdettu kuin pari sanaa. Silloinkin vain kun ovat kysyneet. Kai se periytyi sitten vanhemmiltani minulle se hys-hys.
Teemaan perehtymättömien kavereidenkaan kanssa on täydellisen turhaa näistä jauhaa.
On tämä vaan niin tabua monellakin tasolla edelleen. Aiheuttaa pelkoa, ahdistusta, epätietoa, ylimielisiä naurunpyrskähdyksiä, pilkkaa ja jopa vihaa monissa. Harvaa jättää kuitenkaan kylmäksi.
Mielipide on kuitenkin olevinaan jokaisella. Niilläkin jotka eivät osaa ulkoa sanoa yhtäkään tapausta.
>>On tämä vaan niin tabua monellakin tasolla edelleen. Aiheuttaa pelkoa, ahdistusta, epätietoa, ylimielisiä naurunpyrskähdyksiä, pilkkaa ja jopa vihaa monissa. Harvaa jättää kuitenkaan kylmäksi<<
Niinhän se on, koska luotettavaa ja oikeaa tietoa näistä asioista on niin vähän. Kanavoitua tietoa kyllä riittää, mutta sen tiedon suhteenkaan ei ole syytä olla kritiikitön. On annettu paljon katteettomia lupauksia ja ristiriitaistakin tietoa. Jonkinlainen muutos kyllä selvästikin on meneillään ja varjopuoliin kuuluu
nähtävästi se, että myöskin negatiiviset puolet ihmisluonteissa korostuvat väliaikaisesti.
Itse olisin toivonut, että ensikontakti toteutetaan "kertarysäyksellä", mutta ilmeisesti se ei voi tapahtua siten, vaan vähitellen ja asteittain.
Samansuuntaisia kokemuksia.
Niin ja muistaakseni Dänikenistä taisin aloittaa itsekkin.
Meillä ei kotona näistä myöskään puhuttu, takuuvarma vastaus kaikkeen
sen suuntaiseenkin oli: "Mistä tuollaisia hullutuksia olet saanut päähäsi?".
Vanhemmilla oli hyvinkin skeptinen asenne.
Sitä oppii vaikenemaan, kun huomaa jonkin aiheen "kielletyksi".
Puolisoiden kanssa olen onneksi paljonkin tuumaillut näitä asioita,
koska kiinnostusta riitti muuhunkin kuin arkirutiineihin.
Olin siis onnekas siinä suhteessa.
Ystävien kiinnostuksen kohteet ovat vähän tai paljonkin erilaiset,
eihän sitä aina samanhenkisyyttä voi vaatia/toivoa löytävänsäkään,
kunhan muuten tulee hyvin juttuun, riittää. Useimmiten :)
No, todella agressiiviseenkin reagointiin olen törmännyt,
vaikka kyseessä olisi ollut aivan kevyt ohimennen lausuttu juttu.
Oppiihan sitä sitten ettei joka seurassa....parane olla oma itsensä.
Ajateltava mitä puhuu, ettei tule puhuneeksi mitä ajattelee.
Yhdelle kaverille kertoilin viihteellä kerran kokemuksestani. Muistin mainita että kyseessä saattoi olla harha. Paljoa ei puhuttu.
Vuosia myöhemmin tapasin illanvietossa tämän kaverin kaverin. Hänpäs totesikin ensimmäisenä turpa virneessä että "ai sä oletkin se uffomies"
Se siitä luottamuksellisesta kertomuksesta.
Ei ole pitäviä todisteita, eikä kummituksista.
Taisi alkaa n .10v iässä, haalin kaikki rajatiedon kirjat mitä löysin .
Niinkuin mainitsin tälle sirius kaverille, outoja kokemuksia on ollut
aivan pienestä pitäen.
Vaarini aina puhui minulle ufoista ja katseltiin taivaalle yhdessä.
Myöhemmin 70-luvulla poikaystäväni mainitsi nähneensä ufon,
tämä tapahtui Helsingin Herttoniemessä.
Olen alkanut yhdistelemään näitä kaikkia tapahtumia ja ne
alkoivat n.60-luvulla, itse olen syntynyt 1959.
Asuimme omakotitalossa ja siellä näin näitä vähän kuin
pienen kiinalaisen näköisen ns.ihmisen, muistan isot
tummat silmät vintillä ja ääni joka kutsui minua nimeltä ym.
Myöskin tulin yllättäen sairaaksi, kuumeilin ,oksentelin paksua
ruskeaa "jotakin "vatsaan oli ilmaantunut punaisia pilkkuja.
Jouduin Auroran sairaalaan eristykseen viikoiksi.
Eikä saatu selville mikä minulla oli.
Nuorena naisen alkuna kärsin jatkuvista ns.vuodoista ja töihin
mennessäni 17v. työpaikkalääkäri kysyi minulta
kuinka monta lasta olin oikein synnyttänyt !!!! En yhtään !!!
Olisi todella mielenkiintoista tietää,
mitä minulle tapahtui noina vuosina.
Öitä pelkäsin aivan tolkuttomasti ja valot piti olla päällä,
varsinkin sen jälkeen kun ääni lähestyi minua nimeltä kutsuen.
Huusin kauhusta ja äitini tuli katsomaan, eikä nähnyt ketään.
Näitä kaikkia asioita on alkanut palata mieleen,
enkä ymmärrä miksi.
Olisiko jollain jotain vastaavaa kerrottavaa ?!
>>Ensimmäisen tapauksen jälkeen noin 11 vuotiaana kirjastosta haalittiin heti muutamia kirjoja, joista mieleen jäi Dänikenin jutut. Dänikenin kaikkia juttuja tuolloinkaan ei nielty sellaisena, vaan tarkisteltiin väitöksiä muustakin kirjallisuudesta<<
Dänikenin "Ilmestysten arvoitus" teoksessa minua häiritsi ateistinen lähestymistapa, eli ilmestykset (mm. Fatima 1917) kyllä tunnustettiin todelliseksi ilmiöksi, mutta ne pyrittiin selittämään et-hypoteesin avulla ("ihmeitä ei tapahdu vaan ne tehdään"). Henkimaailmaa ja Taivasvoimia ei haluttu huomioida mahdollisena aiheuttajana ja ihmeiden tekijänä ja muutoinkin teoksessa oli vahva hengellisyyden vastainen sävy.
>>Dänikenin "Ilmestysten arvoitus" teoksessa minua häiritsi ateistinen lähestymistapa, eli ilmestykset (mm. Fatima 1917) kyllä tunnustettiin todelliseksi ilmiöksi, mutta ne pyrittiin selittämään et-hypoteesin avulla ("ihmeitä ei tapahdu vaan ne tehdään"). Henkimaailmaa ja Taivasvoimia ei haluttu huomioida mahdollisena aiheuttajana ja ihmeiden tekijänä ja muutoinkin teoksessa oli vahva hengellisyyden vastainen sävy<<
Hengellisyyttä pyritään usein väheksymään, kuten esimerkiksi Zeitgeist-dokumentissa, jossa Jeesus todettiin keksityksi hahmoksi, sillä perusteella,
että aiemminkin oli ollut samankaltaisia messiaita ja muitakin yhtäläisyyksiä kristinoppiin. Johtopäätös tuossa dokumentissa oli, että Jeesus on aurinko.
Aurinkoa on palvottu mm. muinaisessa Egyptissä mutta kannattaisi selvittää se, että miksi on. Ei varmastikaan ehkä pelkästään siksi, että aurinko antaa elämälle fyysiset edellytykset täällä maaplaneetalla, vaan on muitakin syitä.
Miksi aurinko on teosofiassakin niin tärkeä?
Kokonaisuutta - ja ufojen lisäksi henkisyyttäkin - ymmärtävää kirjallisuutta on aika vähän suomennettu.
Olen lukenut yhden ufokirjan, Berlitzin Roswell. Vanhemmat antoivat sen mulle kun ostivat sen kirjaston poistoista. Tiedän et on kirjoitettu yksi suomenkielinen kirja kotiplaneetastani maldekista, mutta en lue sitä etteivät ne tiedot sekoitu muistoihini.
Paras "kirja" on akasha ja omat muistot, kirjojen lukeminen on hidasta ja työlästä. Kirjoihin tutustuin vasta tällä planeetalla, puhelimia oli kyllä aikaisemminkin. Asiat pidettiin aiemmilla planeetoilla muistissa, kirjoja ei tarvittu. Tosin on vaikea määrittää absoluuttisen alkuperäistä kotiplaneettaa, koska synnyin ihan muualla.
Opiskeluplaneetastani Siriuksen järjestelmässä on kirjoitettu myös jotain, mut luultavasti teosofeilla tarkimmat tiedot. Jos ne voidaan laskea ufokirjoiksi, niin ne lasketaan mukaan. Siriuksen järjestelmän elämä on hyvin henkistä. Kun elämä maassa loppuu, sen kautta siirtyy suuri osa omiin aurinkokuntiinsa.
Tällä hetkellä olen kiinnostunut enemmänkin tähtitieteestä, hommasin tähtikartta-appsin ipadiin ja meinaan hommata Sky Safari viitosen myös. PC:ssä on jo Starry Night Enthusiast. Molemmat aivan loistotyökaluja.
Ja sitten te ihmettelette, miksi kukaan ei ota teitä vakavasti?
Vaikka ne psyykelääkkeet ovatkin MIB:n, illuminatin ja liskomiesten salaliito, niin suosittelisin silti niitten ottamista. Ettei vaan tule liftattua komeetan kyytiin Heaven's Gate -tyylillä.
Lainaan tässä yhtä palstan kirjoittajaa. Olen samaa mieltä ja oikein hyvin muotoiltu. Taisi olla nimimerkki näinköhän on. Tietyt on täällä koska olette meitä tänne pyytäneet ja jopa rukoilleet. Muitakin aurinkokuntia oli tarjolla, mutta tämä Tellus oli kiireellisin tapaus.
>>>Nämä eivät ole omia ajatuksiani, lainauksia vain.
Lähdetään tuosta sanasta ’tietoisuus’. Se tarkoittaa pääasiassa sitä, että tiedämme keitä olemme, mistä tulimme ja mihin menemme. Olemme henkiolentoja. Kehomme on kuin vaate, joka hengen lähdettyä maatuu, ja henki valitsee uudet vaatteet. Tietoisuutemme on ikuinen, energiaa, joka ei häviä. Meissä on useita, ehkä yhdeksän tasoa, ylin on jo varsin lähellä jumaluutta, luojia. Vaikka olemme näin ’tiedottomia’, se jumalainen kipinä on kuitenkin meissä ja odottaa, että havaitsemme sen.
Elottomuutta ei ole olemassa, kaikessa on ’henki’. Maapallolla on myös fyysinen puolensa, koska ajattelemme niin. Ajatuksemme luovat maailmamme, ja olimme juuttuneet tuohon kolmiulotteiseen maailmaan syystä, joka sekin kyllä selviää meille joskus. Se on ollut oma valintamme.
”Pitääkö ihmisen muuttua jotenkin, että maapallon henkisyys aukeaa hänelle?” Ajattelutavan pitää muuttua, pitää kyseenalaistaa se, että on vain materiaa. Vaikeata se on tässä tilanteessa, kun valistus merkitsee nimenomaan materiaalisuutta, henkisyydestä ei saisi edes puhua, siitä tuomitaan hörhöksi. Ilman muuta uusi asennoituminen muuttaa ihmisten välisiä suhteita. Ymmärrämme, että olemme tasa-arvoisia, kaikki sielut yhtä arvokkaita, eikä meillä ole oikeutta tappaa.
Ufosieppaukset ovat olleet merkityksettömiä, se taitaa olla totta. Vierailijoiden merkitys sen sijaan on ollut suuri, pääasiassa tekniikassa. Ei tällainen tekninen edistys olisi ollut mitenkään mahdollista ilman saatua apua. Emme tietenkään ole tietoisia siitä miksi meitä on autettu, mutta kun raataminen ja nälkä on saatu vähenemään ainakin osassa maailmaa, niin aikaa on jäänyt miettimään sitä, mikä on tärkeintä tässä elämän koulussa, jota käymme. Jostakin oudosta syystä meidän kehityksemme kuuluu olevan hyvin tärkeätä tässä galaksissa. Sanotaan, että meidän rohkeuttamme painua näin syvälle ihaillaan todella paljon.
>>>
Kommentoin tuota nimimerkki näinköhän-on alkuperäistä juttua. Tämä planeettanne ei ole syvimmällä, oman planeettani kansalaiset ovat tässä aurinkokunnassa syvimmällä. Sanotte sitä alimmiksi astraalitasoiksi. Siellä ne asuvat. Te olette onnekkaita, sillä olette tällä planeetalla mikä nousee ylös, ei syöksy pimeyteen. Osa teistä on kansaani maldekilta, ne ns. vanhat sielut. Te nousette ylös kirkkauteen. Tunnistatte itsenne syvämietteisyydestä ja vakavuudesta, kansani ei ole turhakkeita vaan kehityskelpoisia. Ne jotka täällä olette. Osa teistä on materialisteja, mutta se vaihe kestää vain tovin.
Nuoret latinopojat kiinnostuvat kuusvitosista amerikkalaismiehistä tuossa rippikoulun aikoihin suuressa maailmassa. Rippileiri pidetään kellarissa ja sieltä noustaan sitten 25 vuotta myöhemmin ja mennään naimisiin. Kulttuurieroja.
Faijalla oli hyllyssä Dänikenin Kaikuja Avaruudesta ja taisin sen joskus varhaisessa teini-iässä 1980-luvun alussa lukasta. En ole koskaan nähnyt UFOa, olen kuitenkin joutunut kohtaamaan henkimaailmaa. Kuolemanrajakokemus muuttaa usein ihmisen tasapainoiseksi ihmiseksi, joka ei enää pelkää kuolemaa, eikä halua vahingoittaa lähimmäistään tai luontoa. Hän ei enää ahnehdi ja himoitse, vaan elää harmoniassa maailmankaikkeuden kanssa.
Olishan se aikamoista tilan tuhlausta, jos muualla maailmankaikkeudessa ei olisi älyllistä elämää. Mekin olemme vain humanoideja toisille humanaoideille. Onhan se aivan ymmärrettävää, että etäisyydet ovat valtavia jo senkin takia, että mikään agressiivinen olentoryhmä ei pääsisi ihan helpolla sotkemaan toisten olentojen elämää. Agressiiviset olennot tuskin pääsevät edes omaa planeettaansa pidemmälle ennen kuin tuhoavat itsensä ja planeettansa. Tämä saattaa olla myös ihmisen kohtalona. Jos emme kehity, emme selviydy. Teknologinen kehitys näyttää varsin valoisalta tällä hetkellä. Suurin ongelma ihmisella on ihmisen ahnehtiminen ja himoitseminen ja kun teknologia on tarpeeksi pitkällä voimme vaikuttaa myös niiden kehittymiseen lapsessa. Kun ihminen on tasapainossa itsensä kanssa, hän ei enää juurikaan ahnehdi, eikä himoitse. Tätä tilaa voidaan kutsua valaistuneisuudeksi.
Täältä tähän...
Lainassa juuri mielenkiintoinen kirja havahtumisen prosessista,
Juha Pitkänen : Vapaus valita.
Suosittelen.
"Tämä kirja ei ole kaikilta osin kaunista luettavaa,
sillä mielen harhassa ei ole lopulta mitään kaunista,
vaikka niin ehkä kuvittelitkin."
"Jos emme kehity, emme selviydy." kirjoitti ufoomiääs. Olen samaa mieltä,
joten onko ihmiskunta tullut pisteeseen, jossa seuraus on,
"Joko kehityt, tai parut ja kehityt."
Tuskin, sillä tuo vapaus valita ei poistu.
Voi valita erillisyyden (harhan).
"Jos emme kehity, emme selviydy."
Tulee kehittyä valoisaan suuntaan. Okkulttinen historia osoittaa, että pimeään suuntaan kehittyneet eivät selviytyneet. Tulee kehittyä masennuksesta iloon, materialismista henkeen, erillisyydestä ykseyteen. Positiivisuus ei ole bumtsi-bum positiivisuutta, vaan kestävää elämänmyönteisyyttä, joka perustuu siihen, että on saatu yhteys ydinminuuteen. Positiivisuus on varmuutta, johon voi luottaa. Henkeä, kuolemattomuutta. Tämä saavutetaan kun psyykkinen mieli on ylitetty ja saavuttu äärettömyyden rannalle, astuttu äärettömyyteen, jolloin paluuta ei ole.
engl. positive = varma
Rakentavuus on elinehto.
Kehitys on myös verta, hikeä ja kyyneleitä, sillä mikään arvokas ei tule helpolla.
Oikeastaanhan täällä kovassa materian maailmassa meillä ei ole juurikaan vaihtoehtoja välttää tätä karkeutta. Joudumme väkisinkin sen kanssa tekemisiin, ennemmin tai myöhemmin. Buddhakin oli ensin prinssi jota yritettiin kaiken keinoia varjella maailman karkeudelta, mutta kuinkas sitten kävikään.
Itse uskon reinkarnaatioon, sillä yksi elämä ei vielä riitä täällä juuri mihinkään. Ideana on kokemisen valtava kirjo ja se vie lukuisia elämiä.
Meillä täällä Suomessa on suuri mahdollisuus tuoda valoa koko planeetalle. Olemme etuoikeutettuja, ja olemme sen itsellemme ansainneet, kokeneempina sieluina. Emme ole muiden yläpuolella, olemme vain hieman edellä. Olemme yksi kaikkein urheimpia kansakuntia jo historiammekin perusteella. Elämä täällä pohjoisessa ei ole koskaan ollut helppoa. Emme ole yhtä naiiveja kuin vaikkapa ruotsalaiset.
täältä tähän...
Gautama oli saavuttanut mestaritason jo edellisessä maailmankaikkeudessa. Mutta tie ei ollut gautamallekaan niin helppo kuin yleisö luulee. Hän nimittäin on vieläkin maapallolla.. Tietyt historian prinssit ovat saman tietoisuuden inkarnaatioita. Tämä on ihan erilainen paikka kuin Sirius B:n taivasmaailmat, syvemmällä materiassa ja ken tänne tulee altistuu raskaamman materian vaikutukselle ja reinkarnaatioille tässä materiassa.
Ja sitten toinen näkökohta: niin kauan kuin joku muistaa, niin kauan täällä ollaan. On annettu maailmaan myös meditaatiomenetelmiä ja tietoja, jotka sitovat tietoisuuden ihmiskuntaan.Tarve ei ole lähteä mihinkään, sillä ihmiskunta on yhtä perhettä ja tulemme tämän elämään todeksi. Projektit ovat pitkiä, sitoutumisen täytyy kestää vähintään joitakin tuhansia vuosia jotta tuloksia syntyy. Vastahan tämä aloitettiin muutama tuhat vuotta sitten.
osaa vaan kirjoittaa... kauheen hyvin sitäkään. Onnex te ja vaan katon O.O
saatan nähdä vielä ja osaa kaikkee... tä, ikinä Tiiä?
Bellin teorian mukaan ei ole olemassa suljettua järjestelmää,
vaan kaikki maailmankaikkeuden hiukkaset viestittävät joka hetki
(valoa nopeammin) keskenään.
Koko järjestelmä,
jopa ne osat jotka ovat kosmisen välimatkan päässä toisistaan,
toimivat yhtenä kokonaisuutena.
Miten me silloin voisimme olla muunlaisia?
Mikä on suurin nopeus maailmankaikkeudessa?
Ajatuksen nopeus. Sillä hetkellä kun ajattelet jotain paikaa, olet siellä. Vai keksiikö joku vieläkin nopeamman tavan?
Muistaakseni jokin Berlitzin toisiaan muistuttavista Atlantis ja Bermudan kolmio-kirjoista herätti kiinnostuksen mysteerijuttuihin. Jälkikäteen ei ehkä maailman parhaimpia kirjoja, mutta pidin parempana kuin Dänikenin tuotantoa...
Oliskos noin 7 vuotiaana. Ikinä en ole ufoa nähnyt mutta onhan se nyt selvä, että sivilisaatioita on muuallakin. Oikeastaan hullua, että puhutaan, että VOI olla, että älyllistä elämää on muualla universumissa. Tilaa ja ainetta on niin käsittämättömästi avaruudessa ja erilaisia sopivia olosuhteita syntyä jotain elämää.
Joskus koulussa kyselin muilta että uskotteko ufoihin ja sain varmaan aika tärähtäneen maineen jo silloin :D
Elämme kullakin aikakaudella nykytiedon varjossa. Jotkut ei tyydy siihen vaan näkee sitä näkyvää pidemmälle ja tietää-tuntee-vaistoaa enemmän toinen. Tietää että on enemmän kuin maa, vesi, tuli, tuuli ja tyhjyys. Näin on ollut aina. Jotkut ei pysty tai halua ajatella yhtään sen pidemmälle.
Hei Maldek-Sirian, eihän kaikki pääse tutkimaan tätä ns.akashaa,
eikö sieltä löydy jokaisen ihmisen " elämän käsikirjoitus itse laadittu "
Olisi mielenkiintoista päästä kurkkaamaan, olenko edennyt oman
käsikirjoitukseni mukaan ja kuinka paljon olen sitä muuttanut.
Nyt on alkanut valjeta paljon asioita, miksi mitäkin tapahtuu elämässä !
Todella täytyy myöntää, että tämä "valaistus" vaati suuren myllerryksen
omassa elämässäni ja käyn sitä edelleen läpi, kuin pikaisena kouluna...
Myöskin olen huomannut sanonnan "ympäri mennään ja yhteen tullaan"
todella pitävän paikkaansa
Itse taidan olla juuri oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan,
eli edeten tämän käsikirjoituksen mukaisesti.
Minulla on mahdollisuus tuoda tätä Suomalaista Valoa
tänne etelään ja antaa uusia näkökulmia asioista tekoihin.
Eikö niin ?.
Lisäänpä muuten tämän tähän lukemis asiaan,
että löysin lehdenULTRA mitä tänäpäivänäkin tilaan.
Koska sieltä tuntui löytyvän vastauksia miettimääni,
miksi pitää elää jos tarvitsee kuolla !?
Mikä kirja muuten kertoi kotiplaneetastasi Maldek-Sirian,
voi kun saisin sellaisen jostakin tänne Espanjaan ja
tietysti suomen kielisenä!!!!
"Aurinkokunnan historia ja salatut mysteerit"
Tämä kirjan löysin. En tiedä, onko tuossa opuksessa paljon vai vähän historiaa, yleisluontoisesti vai yksityiskohtaisesti. Kun vain harvoin lueskelen kirjoja.
Final Fantasy maailma on perustoiltaan Maldek -maailmaa. Yhdistelmä itäistä ja läntistä kulttuuriperinnettä, niin kuin nyt sanottaisiin. Monimuotoinen kulttuuri, monikulttuurista kansaa. Maldek oli ennen Lemuriaa. Sitä tulee olla sekoittamatta Lemuriaan, missä elämä oli eteerisempää ja ihmiset vähemmän fyysisiä. Maldek oli täysin fyysinen.
https://www.youtube.com/watch?v=LbkNoo8T2PM
Lisää viitteitä:
- Shanghai at night
- Tokio at night
- Bladerunner (bladerunnerissa on tosin tummempisävytteisempää elämää mitä maldekilla oli)
Seuraava on kohtuullisen realistinen viite menneisyyden kotikaupunkivaltioni city-profiiliin. Siellä oli kaksi kaupunkivaltiota, joissa kummassakin vähintään 100 miljoonaa asukasta.
https://www.youtube.com/watch?v=buAThYGUavQ
Nykymaailma on Maldek uudestaan muunneltuna, mutta tekniikaltaan vähemmän kehittyneenä.
Tunnet sisälläsi oletko edennyt suunnitelmiesi mukaan. Voit tarkastella oletko tyytyväinen elämääsi kokonaisuutena. Vaikka et aina olisikaan, niin aina voi tehdä hyvää ja auttaa ihmisiä. Epäitsekäs auttaminen ja rakastaminen ylittää karman voiman, silloin nousee sen yläpuolelle. Auttaa niin, että se on luonnollista ajattelematta tekijää. Heittäytyy. Tuossa videossa lentäminen (henkikehossa) saattaa näyttää ihmeelliseltä, mutta se on/oli luonnollista toimintaa jupiter-tietoisuudelle. Maldeklaisista suuri osa oli jupiter-tietoisuuksia.
Ennen kouluikää sain kirjastokortin jota käytin ahkerasti kirjastoautossa. Hyvin nopeasti löysin ufo-osaston ja lainasin varmaan kaikki senaikaiset kirjaston ufokirjat jopa englannin kieliset katsoakseni kuvia.
Eli kohdallani on vaikea sanoa milloin LUIN ensimmäisen kun tavaaminen oli vasta tulossa 1 luokalla.
Mikä pisti minut noin toimiin?
Joskus mopoikäisenä tuli luettua Tapani Kuninkaan muukalaisia ja humanoideja. Se taisi olla se ensimmäinen alan kirja. Viimeisin luetuksi tullut on puolestaan Tapani Koivulan kosminen kosketus, tai jos osaksi vielä keskeneräinen kirja lasketaan, niin silloin se olisi Käpymäen ja puolisonsa menetys- kohtaaminen tuntemattoman kanssa.
Kyllä se kiinnostus alkoi suunnilleen samoihin aikoihin kun sen ensimmäisen ufokirjan luin.
Sitä ensimmäistä ufokontaktia odotellaan edelleen tapahtuvaksi.
sanotaan nytvaikka toisten olevan avoimempia kuin toiset.
Etenen päivän kerrallaan kieltämättä ja liikoja uskomatta.
Eijeijeijeijjei. Selontekosi ei kertakaikkiaan kelpaa. Aivan liian asiallista. Olet kuitenkin täyskreisi humpuukikeijo, joka viittoo foliohattu päässä taivaalle silmiään muljutellen. Koetat kosiskella herkkäuskoisia kanssasi luolaan, valehdellen niille luolaufojen klaanista, jonka kanssa pääsee toiselle linnunradalle jos juo litran valopetrolia. Maksat miljardeja humpuuki-kirjallisuudesta ja olet muuttanun nimesi Nano-Nanoksi Mork planeetalta. Tunnusta niin saat ufopiirin hyväksymän ufotikkarin!
Ufotikkariin ei taida riittää se että myöntää katsoneensa ystäväni avaruudesta sarjaa?
Ufotikkarin saa välittömästi kun on katsonut kaikki "X-Files"jaksot ja elokuvat sekä kaikki Tähtien sota elokuvat ja muut vastaavat.Niissä on niin tuhti annos tietoa ettei ufokirjoja tarvitse edes lukea!
Ai potpuurina? yks hemmo koetti kans katsella kerran juutuubesta skepsiksen Enqvistin selitelmiä. Kesti kohtaan 2:50 kun samainen hemmo alkoi masentua Karin puhuessa musiikista. Kohdassa 6:30 hän oli jo psykoosissa skepsiksen pakahduttavan pessimistisen ahdistavasta tarpeesta selitellä pakahduttavan ahdistavalla ja monotonisen kyynisellä ja tylsällä tyylillä asioita, joita ei tarvitsisi itse asiassa selittää. Videon lopuksi kyseinen hemmo meni röökille tynnyriin, joka oli puolillaan bensaa. Olisi kannattanut siis katsoa vaan X-Fileseja.
https://www.youtube.com/watch?v=rTDtTB7BixA
Itse en koskaaan ole tuollaisista ahdistunut vaan päinvastoin,katson ne monen monta kertaa.Tuo hemmo josta kerroit ahdistui varmaan siitä syystä,että kaikki hänen foliohattu-unelmansa romuttuivat,niinpä hän joutui psykoosiin ja meni vahingossa röökille tynnyriin joka oli puolillaan bensaa.
Tikkari lähempänä tämän päivän jälkeen, salaisten kansioiden uusi osa illalla telkkarissa.
Huitsin kiva uutinen!!!Ehkäpä minäkin saan kohta ufotikkarin!!!!!
Dänikenin matemaattiset pyöritelmät sai aikoinaan myös kiinnostumaan matematiikasta. Sieltä löytyy aasinsiltojen lisäksi jänniä juttuja. Tosin joitakin Dänikenin matemaattisia laskelmia on hieman pyöristelty liikaa, mutta ei kaikkea.
Ota tikkaria odotellessa ufokarkki
http://www.pekaneurohinnat.fi/media/catalog/product/cache/1/image/c15dfb9faa680401223ff09db3546b87/i/m/img_9860.jpg
On silmiinpistävän huomattavaa noissa skepsiksen luennoissa, kuinka skeptikoilla on tapana selkeästi ärtyä tieteenvastaisiksi tulkitsemistaan kommenteista. Enqvist on tuossa videolla tuohtunut väitteestä, että musiikki voisi jotenkin vaikuttaa ihmiseen. Enqvist vetoaa kollegansa tutkimukseen että ei se vaikuta. Se on vaan välittäjäaineen välittämää mekaanista aaltoliikettä.
Ja näin voidaan musiikkikin julistaa turhuuksien joukkoon rationaalisessa maailmassa. Musiikki on täten julistettu tieteenvastaiseksi. Muistakaa tämä kun kuulette seuraavaksi lempibiisinne. Ei se oikeasti ole lempibiisinne vaan mekaaninen ärsyke kuuloaistimissanne.
Varhaisteininä taisin aiheesta ensimmäisen kerran kiinnostua. En välttämättä ufoista, mutta kaikesta paranormaalista ylipäätään. Luin aiheesta kaiken minkä käsiini sain. Luen aiheesta edelleen, mutten samanlaisella innolla ja kritiikittömyydellä kuin ennen.
Moni muukin ihan reaalinen asia kiinnosti minua, mutta Bermudan kolmio, Atlantis, kummitukset, ufot ja muut kummajaiset vangitsivat aina mielenkiintoni. Miksi tällaisia tarinoita olisi ylipäätään olemassa, ellei joku olisi niitä kokenut?
Kenties minulla on aina ollut rationaalinen maailma, missä kaikki toimii mekaanisen koneiston periaatteilla ja luonnonlakien nojalla, ja sen lisäksi eriskummallinen fantasiamaailma, missä edellisen maailman mekaniikkaa ei tunneta ja laitkin ovat jääneet kirjoittamatta.
En tiedä, onko maailmankaikkeudessa mitään vielä tuntemattomia voimia oikeasti. Minusta vain on hauskaa leikitellä ajatuksella ja odottaa kokevani joskus oikeasti selittämätöntä.