Itseasiassa miten saisin mun elämän takas?
Tilanne on tällänen: Olen nuori nainen joka sairastaa ärtyneen suolen oireyhtymää, kaljuuntumista, mielenterveysongelmia, unettomuutta, hormonaalisia ongelmia, virtsarakon ongelmia, peräaukon ongelmia...
15-vuotiaaks asti sain olla täysin terve, mutta sitä ennen jouduin kestämään 2v ajan erittäin vaikeaa elämäntilannetta joka aiheutti minulle vahvaa stressiä ja reagoin sillon stressiin aina vatsalla, 2v ajan kärsin lähes joka päivä vatsakivuista ja sitten minulle puhkesi tuo ärtyneen suolen oireyhtymä.
Se mullisti elämäni täysin. Sosiaalinen elämä sai jäädä siihen ja sitten alkoi vaikeat masennuskaudet.
Juoksin monia eri lääkäreitä läpi saadakseni sairauteeni parannuksen, turhaan. Lääkärit vaan sanovat että mun pitää opetella elämään vaivani kanssa ja kirjottivat lääkkeitä joista ei ollut paljoakaan hyötyä. Masennukseni syveni entisestään.
Kun lääkäreistä ei ollut apua, löysin vaihtoehtoiset hoitomuodot. Niistä sain ärtyneeseen suoleeni pientä parannusta ja en ole antanut toivon vielä hiipua siitä, että jonain päivänä minä voisin olla täysin terve, kiitos vaihtoehtoisten hoitomuotojen...
Luulin että sen 2v vaikean elämäntilanteen jälkeen alkaisi paremmat ajat ja kun olin sairastunut halusin itsekin tehdä elämääni muutoksen parempaan suuntaan! Aloin syömään terveellisemmin, harrastamaan kunnolla liikuntaa... Mut sit tuli eteen lisää vielä vaikeita, vaikeita, vaikeita stressitilanteita ja suunnatonta ahdistusta ja surullisuutta että se imi musta viimesetkin voimat ja sairaudet lisääntyivät askel askeleelta.
Tällä hetkellä helvetillisimmät vaivat on unettomuus ja kaljuuntuminen. Huonosti nukutun yön jälkeen on niin paha olo ja kaljuuntuminen taas hävettää todella paljon naisena. Unilääkkeitä olen myös syönyt ja monia muitakin eri mielialalääkkeitä ja voin sanoa että niistä menee vaan nuppi ja elämä entistä enemmän sekaisin.
Musta tuntuu etten mä enää kohta jaksa 6v taistelun jälkeen joka ei ole vieläkään ylittänyt maaliviivaa haaveilla siitä että minusta tulisi jonain päivänä vielä terve, kaunis ja elämäni olisi vapaata ja onnellista.
Pelkään että en elä enää kauaa ja olen katkera siitä, koska olisin tahtonut elää aivan tavallista elämää, ehkä toiset on vaan tarkoitettu nuorina enkeleiksi ja taivaassa taas olisin kaunis, terve, onnellinen ja juoksentelisin pilvien päällä käsikädessä tärkeiden ihmisten kanssa jotka ovat lähteneet jo tästä todellisuudesta pois. En ymmärrä enää tätä miksi joudun elämään näin helvetillisessä painajaisessa, mikä selitys tähän kaikkeen on että mulle on tapahtunu näin paljon pahoja asioita, missä on oikeus ja kohtuus!? Jos musta tulee kunnolla kalju, psyykeeni sietokyky on ylitetty. Mulla ei ole enää edes perhettä. Multa on elämänhalu menny. Kiitos että sain avautua, tämän tekstin muodossa jätän tänne maailmaan edes jotain muistoja itsestäni ja haluan vaan sanoa että huolehtikaa itestänne ja toisistanne, älkää tehkö niitä virheitä mitä mä tein, koska sitä kautta mä sain paljon paskaa niskaani muilta ihmisiltä, menetin terveyteni ja tässä sitä nyt ollaan, epätoivoisessa tilanteessa.
Tilanne on tällänen: Olen nuori nainen joka sairastaa ärtyneen suolen oireyhtymää, kaljuuntumista, mielenterveysongelmia, unettomuutta, hormonaalisia ongelmia, virtsarakon ongelmia, peräaukon ongelmia...
15-vuotiaaks asti sain olla täysin terve, mutta sitä ennen jouduin kestämään 2v ajan erittäin vaikeaa elämäntilannetta joka aiheutti minulle vahvaa stressiä ja reagoin sillon stressiin aina vatsalla, 2v ajan kärsin lähes joka päivä vatsakivuista ja sitten minulle puhkesi tuo ärtyneen suolen oireyhtymä.
Se mullisti elämäni täysin. Sosiaalinen elämä sai jäädä siihen ja sitten alkoi vaikeat masennuskaudet.
Juoksin monia eri lääkäreitä läpi saadakseni sairauteeni parannuksen, turhaan. Lääkärit vaan sanovat että mun pitää opetella elämään vaivani kanssa ja kirjottivat lääkkeitä joista ei ollut paljoakaan hyötyä. Masennukseni syveni entisestään.
Kun lääkäreistä ei ollut apua, löysin vaihtoehtoiset hoitomuodot. Niistä sain ärtyneeseen suoleeni pientä parannusta ja en ole antanut toivon vielä hiipua siitä, että jonain päivänä minä voisin olla täysin terve, kiitos vaihtoehtoisten hoitomuotojen...
Luulin että sen 2v vaikean elämäntilanteen jälkeen alkaisi paremmat ajat ja kun olin sairastunut halusin itsekin tehdä elämääni muutoksen parempaan suuntaan! Aloin syömään terveellisemmin, harrastamaan kunnolla liikuntaa... Mut sit tuli eteen lisää vielä vaikeita, vaikeita, vaikeita stressitilanteita ja suunnatonta ahdistusta ja surullisuutta että se imi musta viimesetkin voimat ja sairaudet lisääntyivät askel askeleelta.
Tällä hetkellä helvetillisimmät vaivat on unettomuus ja kaljuuntuminen. Huonosti nukutun yön jälkeen on niin paha olo ja kaljuuntuminen taas hävettää todella paljon naisena. Unilääkkeitä olen myös syönyt ja monia muitakin eri mielialalääkkeitä ja voin sanoa että niistä menee vaan nuppi ja elämä entistä enemmän sekaisin.
Musta tuntuu etten mä enää kohta jaksa 6v taistelun jälkeen joka ei ole vieläkään ylittänyt maaliviivaa haaveilla siitä että minusta tulisi jonain päivänä vielä terve, kaunis ja elämäni olisi vapaata ja onnellista.
Pelkään että en elä enää kauaa ja olen katkera siitä, koska olisin tahtonut elää aivan tavallista elämää, ehkä toiset on vaan tarkoitettu nuorina enkeleiksi ja taivaassa taas olisin kaunis, terve, onnellinen ja juoksentelisin pilvien päällä käsikädessä tärkeiden ihmisten kanssa jotka ovat lähteneet jo tästä todellisuudesta pois. En ymmärrä enää tätä miksi joudun elämään näin helvetillisessä painajaisessa, mikä selitys tähän kaikkeen on että mulle on tapahtunu näin paljon pahoja asioita, missä on oikeus ja kohtuus!? Jos musta tulee kunnolla kalju, psyykeeni sietokyky on ylitetty. Mulla ei ole enää edes perhettä. Multa on elämänhalu menny. Kiitos että sain avautua, tämän tekstin muodossa jätän tänne maailmaan edes jotain muistoja itsestäni ja haluan vaan sanoa että huolehtikaa itestänne ja toisistanne, älkää tehkö niitä virheitä mitä mä tein, koska sitä kautta mä sain paljon paskaa niskaani muilta ihmisiltä, menetin terveyteni ja tässä sitä nyt ollaan, epätoivoisessa tilanteessa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Leikkauta siilitukka , syö kaurajogurttia , lopeta limsat ja kukoista <3
Ei mulle sovi siilitukka.
Asennemuutos. Se mullistaa kaiken. Katkeruus tappaa viimeisetkin elämisen rippeet. Jo auttaa että hyväksyt elämän sellaisena kuin se annetaan. Jo positiivinen asenne auttaa, että stressitaso alkaa laskemaan ja elimistö toimii. Mieliala kohenee ja siitä se elämänhalukin pikkuhiljaa kukoistaa.
Varaa aika funktionaaliselle lääkärille, ne hoitavat potilasta kokonaisvaltaisesti ja pääasiassa vitamiineilla, hivenaineilla ja ruokavaliota korjaamalla. Eli lääkkeitä määrätään vasta, kun mikään muu ei auta, esim. kilpisrauhashormonin korvaushoitoa, jota ei yleensä saa helposti missään, jos ei ole ilmiselvää kilpirauhasen vajaatoimintaa.
Raja-arvot on vedetty aivan liian alas, ja siksi on paljon ihmisiä, jotka kärsivät turhaan monista fyysisistä ja henkisistä vaivoista, jotka johtuvat tosiasiassa lievästä (subkliinisestä) kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Tuo vain yhtenä esimerkkinä.
Moikka. Olen itse lähestulkoon samassa tilanteessa (toki eri oireita) kirjoitinkin äsken tänne jonkinlaisen itkuvirren :D Kaikkien fyysisten oireiden, joista olen kärsinyt vuosia (korvien humpsutus, jatkuvat päänsäryt ja huimaukset, lihassäryt, niska/hartia vaivat, puutumiset, ahdistus, paniikkihäiriö, masennus, unettomuus yms) kärsin myös henkisesti päivittäin! Masennun helposti, vaivun synkkyyteen. Minua on juoksutettu psykiatrilta, fysioterapeutilta toiselle.. Syötetty mielialalääkkeitä yms. Vihdoin tätä aletaan koneellisesti tutkimaan, koska pelkään vakavampaa sairautta. Tosin muut sanoo että "joo sä olisit jo kuollut" koska kuten sanoin oireeni ovat olleet minulla vuosikausia. Tämä syö henkisesti niin h*******ti! Kaverit jätti yhteydenpidon kun muutama kuukausi sitten taas oireet pahenivat... Huoh... Tsemppiä sulle :) Ketään ei voi ymmärtää täysin, mutta nyt voin sanoa että ymmärrän sua jotenkin !!
Hei!
Sairastin itse ärtyvää suolta yli kymmenen vuotta sitten. Lääkäri ei ottanut minua tosissaan, vaan väheksyi ja käski syömään kaurapuuroa. Sen jälkeen perehdyin itse asiaan netissä ja luin kirjoista yleensä terveydestä sekä ruokavalioista. Olen parantanut itseni ja neuvoillani moni muukin on saanut paremman terveyden.
1. Jätä kaikki viljat pois ruokavaliostasi ainakin kahdeksi kuukaudeksi. Kokeilun jälkeen ymmärrät itse mitä se vaikuttaa suolistossa, ihossa ja koko kehossa. Jos ei mitään eroa ole, niin syö toki viljoja.
2. Lisää rasvaa ruokavalioosi: oliiviöljyä, voita ja kylmäpuristettua kookosöljyä. Reippaasti.
3. Jätä sokerit ja nopeasti imeytyvät hiilihydraatit pois (pasta, leipä, peruna, riisi).
4. Älä syö eineksiä äläkä sellaisia, ruoka-aineita, joissa on pitkä lisäainelista. Eikä makeutusaineita.
5. Rasvojen lisäksi syö kalaöljykapseleita. Maitohappobakteereista ei olisi haittaa.
6. Sitoudu kunnolla kaikkeen yllä sanottuun.
Syön itse siis useimmin broileria tai lihaa ja kasviksia kermakastikkeella. En pelkää rasvoja, sillä aivot ovat pääasiassa rasvaa. Hermomme tarvitsevat rasvaa. Suolisto taas tarvitsee ennen kaikkea hyviä bakteereja ja ruokavaliolla teemme hyvän kasvualustan. Huonolla ruualla teemme huonon kasvualustan. Huono ruoka on happaman ympäristön tuottava ja sokerit lisäävät hiivojen ja huonojen bakteerien kasvua. Kasviksista saa ravintoaineita, mutta myös tuon hyvän kasvualustan. Rasvasta taas saa sen energian, mitä tarvitaan, kun sokerit (nopeat hiilihydraatit) jätetään vähälle.
Sadat ihmiset ovat kertoneet voivansa paremmin näin yksinkertaisilla ohjeilla.
Rukoile Jeesusta Kristusta hän voi auttaa.
Katkeruus on synti ja se vie sulta nekin asiat mitä sulla vielä on jäljellä hyvää elämässäsi. Tee parannus.
Pyydä tarkistamaan kilpirauhanen ja rauta arvot, niin anemia kuin kilpirauhasen vajaatoiminta voi viedä hiukset.
Mulla on ollut paljon vatsaongelmia, jotka ovat johtuneet ympäristömyrkyistä. Apua sain osittainterveellisestä luomuruokavaliosta.
Miksi syöt psyykelääkkeitä, kun ongelmiesi syyt ovat elämäntilanteessasi? Eivät pillerit voi sinua auttaa.
trolli psykoottisella on näköjään ollut kaikki vaivat ja aina on jeesus auttanut. ettekö nimimerkki psykoottiset voisi siirtyä uskontopalstoille
Eikä myöskään satuolento johon uskotaan voi auttaa.
Pitihän jonkun ateistin oma uskomuksensa siinä taas tuoda julki, parempi mieli varmaan Sinulla nyt?
Uskonnontyrkyttäjät menkööt uskontopalstalle ! Uskonnollinen psykoosi ei paranna ketään.
Tuli nyt luettua, mikä tuo ärtyvän suolen oireyhtymä on. Se onkin vain normaalia suolen toimintaa, että välillä on kuralla, toisinaan ummettaa, aina pierettää mahassa kiertää jne. Luulin että se olisi joku suurempikin vaiva, kun toiset tuntuvat niin kärsivän siitä. Kun syö huonosti(aina) ja ottaa enemmän kuppia, niin on vaivoja. Toisaalta jos noudattaa noiten ruokahörhöjen suosittelemia ravintomuutoksia, niin sitten ei saa syödä mitään ja ärtyneen suolen oireyhtymä muuttuu ärtyneen olemuksen oireyhtymäksi, eli se paska siirtyy kiertämään korvien väliä.
Nyt älä loukkaannu, ei ole vitsi. On olemassa sellainen hoitomuoto, että potilaalle syötetään jkv, sellaisen henkilö ulostetta, jolla on normaali bakteerikasvusto suolessa. Kaipa on joku nopea ja helpoksi tehty tapa vetää hyvät bakteerit sisuksiinsa. on saatu hyviä tuloksia.-Sinun bakteeristä on epätasapainossa/puutteellinen.
Varmaan on kakka pantu kapselin sisään. Sellaisen, joka liukenee vasta suolessa.
Ikävää kuulla, että olet sairastanut niin pitkään. Tunnut haaveilevan paranemisesta ja toivon tietenkin, että olisit vielä jonain päivänä terve, mutta itse en kyllä oikein usko ”vaihtoehtohoitoihin”, jos ne perustuvat epätieteellisiin menetelmiin. Sinun olisi hyvä löytää elämääsi ihmisiä, jotka hyväksyisivät sinut sairaanakin. Onko sinulla lainkaan ystäviä nykyään? Entä mitä tapahtui perheellesi? Jos et löydä uusia ihmisiä elämääsi muualta, niin netistäkin voi yrittää etsiä ystäviä. Itse olen tutustunut useampaankin elämäni tärkeimmistä ihmisistä alun perin netissä. Sinäkin voisit löytää sitä kaipaamaasi sosiaalista elämää, jos kovasti yrittäisit. Ymmärrän toki, että se voi tuntua vaikealta.
Jos haluat, voit kirjoittaa minullekin sähköpostia. Osoitteeni on [email protected] Olen 27-vuotias mies, ja masennus on myös itselleni tuttu sairaus.