Olisi mukavaa, jos jollain olisi muistoja jaettavana näistä paikoista.
Kuka muistaa Rajanpirtin ja reppubaarin?
osula
862181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 86
Vanhimmat
Odotas kun tietäjät huomaa eiköhän juttua tule
Kirjoittaisitteko ensin missä nämä olivat, ja kuka omisti, minkä kokoisia, minkä tyylisiä paikkoja? Kun ei me kaikki paikallishistoriasta kiinnostuneet niitä muisteta.
Oli Osuusliike Pielisen ravintoloita ns. Alakylällä. Rajanpirtin yhteydessä myös hotelli. Reppubaariin mentiin rakennuksen keskiovista. Reppubaari enempi kaljakuppila. Rajanpirtti tanssiravintola.
Nuoria poikia oltiin. Kolmen kaljan jälkeen pakollinen voileipä.
Tai lähtö kylälle😊
Saattoihan niitä reppubaareja olla useammallakin. Minullakin oli sellainen baari 70-luvulla. Isohko savottareppu johon mahtui noin kolmekymmentä pulloa. Siitä ne alaikäiset pojat aina ostelivat kaljaa ja muita nestemäisiä aistinvaimentajia illanmittaan. Toinen asiakasryhmä oli ne jotka laillisissa anniskelupaikoissa oli määritelty juopuneiksi ja joille ei siksi tarjoiltu. Varsinkin kesäaikaan piti reppua käydä täydentämässä kolmestikin illan aikana.
Se oli vapaata markkinataloutta parhaimmillaan. Ei kirjanpitopakkoa, ei veroja, eikä muuta turhaa byrokratiaa.
Vähitellen löystynyt alkoholinmyynti ja etenkin Viron laivat tuhosivat pienyrittäjän bisneksen.
Rajapirtin omistajat olivat aina tyylikkäästi pukeutuneita, rouva varsinkin.
Auto oli hieman parempi mitä Lieksassa yleensä nähtiin.
Jouduin enemmän heidän kanssaan tekemisiin kun menot alkoi ylittää tulot, eli kun laskut tahtoi jäädä maksamatta, ja tukkuliikkeet olivat kiinnostuneita saatavistaan.
Kauppayhtiö taisi olla suurin karhuaja.
Nimi oli kuulemma otettu Karjalaan jääneen kotipitäjän nimestä.
Pyydän anteeksi kaikilta.
Tuli ajatusvirhe, ajattelin aivan toista paikkaa.
Joten nuo tiedot eivät koskeneet Rajapirttiä vaan aivan eri mestaa.
Tarkoittivat Metsäpirttiä.
Siinnä on suoraselkäinen mies. kun huomaa erehtyneensä niin myöntää ja pyytää anteeksi sekä korjaa tiedon. Ei mitenkään yleistä tällä palstalla. Nämä meidän tietäjämme näkyy tekevän näinkin radikaaleja juttuja. Moni näistä meidän vanhoista tietäjistämme on tehnyt näin. Uudet räkyttäjät ovat aina oikeassa vaikka kuin valehtelisivat.
Metsäpirtti sijaitsi Esson takana Mönninkadun varressa. Liitteen kuvassa se on vasemman puoleinen talo. Esson piha-alueella oli linja-autoasema. Metsäpirtti oli suosittu linja-auton odottelupaikka. Siellä oli kauppalan paras levyautomaatti sen ajan soitetuimpien kappaleiden takia. Kuvan ottohetkellä kantatietä ei vielä ollut. Minun kotimökkini joutui purettavaksi kantatien takia.
https://museot.finna.fi/Record/pielinen.M011-121446
Olet oikeassa.
Tuosta varmaan huomasit minun tarkoittaneen Metsäpirttiä, kun mainitsin nimen tulleen Karjalaan jääneestä kotipitäjästä.
Kannaksella oli Metsäpirtti niminen kunta.
En tiedä miten sekoitin nämä mielessäni, mutta näin näkyy joskus käyvän.
Mies kuoli infarktiin sittemmin.
Olitko kamuttaja töissä ulosotossa
tähän sa voisit vastata oletko ollut velanperinnässä siis voudilla töissä
En ole vouti.
Olen joskus nuorena ollut sivutoimisesti perinnässä tienaamassa lisäansioita.
Aivan laillisessa sellaisessa.
En pitänyt siitä yhtään, mutta taloudellinen pakkorako teetti.
Kyllä se pienyrittäjyys tuhotui lieksasta! Aikoinaan rantakylältä käytiin pimeää viinaa, ja ainahan tuota oli saatavilla, eikä ne ikääkään kyselleet kuten alkossa oli tapana!
Oliko tämä Rajanpirtti siis sama "Osulan yläkerta", josta on lukuisia mainintoja esim. Lakion kirjassa?
Milloikahan se on lopetettu?
eipä ollut.
Aivan eri paikka
Olikohan portsarina
Airaksinen ja Roti?
Onko talo, jossa Rajanpirtti sijaitsi edelleen olemassa? Siis missä?
on olemassa alakylällä
Muistaakseni Rajanpirtissä johomkin aikaan 60-70-luvulla oli portsarina Miettinen ja Myllynen.
Ei varmasti ole siellä
Voisiko joku nyt ihan aikuismaisesti kirjoittaa missä talossa Rajanpirtti oli? Tyyliin Pielisentie __.
Rajanpirtti oli nykyisen Lieksan kaupungin teknisen viraston ylimmässä kerroksessa, eli Pielisentie 3:ssa. Rajanpirtti oli kauppalan keskustan "ykköspaikka" asianmukaisesti pukeutuneine hovimestareineen ja tarjoilijoineen sekä valkoisine pöytäliinoineen. "Reppukansalla" ei ollut sinne asiaa, koska pikkutakki ja somio olivat pakollisia. Heitä varten oli "Reppubaari" talokokonaisuuden vanhemman osan toisessa kerroksessa.
https://museot.finna.fi/Record/pielinen.M011-55238
Vaikka Rajanpirtti oli siihen aikaan hyvätasoinen hotelli ja ravintola, sitä ei kuitenkaan arkkitehti Alvar Aalto hyväksynyt majapaikakseen, kun hän vieraili paikkakunnalla Lieksankosken voimalaitoksen rakennusaikaan. Aalto oli suunnitellut kyseisen rakennuksen. Aalto majoittui ja piti toimistoaan Kolin Ylämajalla.
https://museot.finna.fi/Record/pielinen.M011-118604
Pikkuisen asian sivusta ja kuulemma olen joskus kriittinen. Siinä herra Aalto taisi nostaa itseään ylemmäksi kuin onkaan. Olen ollut korjaamassa erästä Aallon suunnittelemaa rakennuskompleksia. Terävällä kynällä on helppo piirtää talo, rakennustekniset ratkaisut ovat asia erikseen.
Alvar Aalto ei todellakaan peitellyt kuuluisuuden kipeyttään. Helsingissä hänen kantapaikkansa oli hotelli Tornin ravintola. Hänen kerrotaan sopineen ravintolan vahtimestarin kanssa menettelystä, jossa vahtimestari tulee ravintolasaliin ilmoittamaan sopivalla hetkellä, kun salissa on paljon asiakkaita, suureen ääneen, että ”arkkitehti Aallolle on puhelu Amerikasta”, vaikka mitään puhelua ei ollutkaan. Yleisö tietenkin kohahti hämmästellen maailmamiestä, joka asteli hetkeksi rinta rottingilla takahuoneeseen.
Minun muistikuvani mukaan Rajanpirtin ravintola ei ollut ylimmässä kerroksessa, vaan toisessa kerroksessa ja ylimmässä oli varmaan hotelli.
Muistat varmaan ihan oikein. Hotellihuoneet olivat ylimmässä kerroksessa ja ravintoa toisessa. Viimeisen kerran vierailin Rajanpirtissä muistaakseni vuonna 1970 pikkujoulun merkeissä.
Hotelli-Ravintola kiinteistön kauppaliikeineen omisti Pielisjärven Yleinen Osuusliike. Kauppaliikkeen kylkeen kiinni rakennettiin hotelliosa 1950-luvulla. Se alimmassa kerroksessa olivat kenkä- ja vaateosastot. Kauppan numero oli "1" eli "ykkönen" ja kansan käyttämä nimitys "yleinen liike". Sanottiin, että kävi ykkösessä tai kävin ylleisellä liikkeellä.
Vieressä oli toinen kauppaliike, Pielisjärven Osuusliike eli kansanomaisesti "Osula". Osulaksi nimitettiin myös rakennuksen toisen kerroksen ravintolaa. Osulan osoite on Pielisentie 1.
KIITOS! Hienoa, että täältä löytyy asiallisia ja avuliaitakin kirjoittajia. En ole ymmärtänyt myöskään tuota "Ylleinen liike" nimikettä, jota muistan usein kuulleeni. Suvussani ei ole enää ketään, joka näitä asioita muistaisi, eikä muihin lieksalaisiin juuri ole yhteyttä.
Se on aina yhtä informatiivista ja hyvin kirjoitettua tuon herran anti.
Kyllä tuli vierailtua "muutama" kerta Rajanpirtissä, koska olihan ne testattava saavutettuani täysi-ikäisyyden rajapyykin. Rojupirtiksikin jotkut mainitsi, tukkijätkät varsinkin. Hienot valkoiset liinat pöydillä ja oliko se kahden, tai kolmen vahvanoluen jälkeen voileipä. Ei se kovin kriittistä ollut suhtautuminen n.s. tavalliseen kulkijaan, kun oli vain siististi pukeutunut ja tietenki sitä rahhoo lompsassa. Nykypäivän tennarilökäpöksyt olisivat saaneet häipyä kylläkin sinne mistä ovat tulleetkin. Silloin ihmiset vielä panostivat siistiin ulkoasuun, jopa Lieksassa.
Rajanpirtissä oli kabinetti johon päästiin poikaporukalla alkuillasta pohjustamaan. Salin puolelle meitä ei laskettu. Kabinetin seinällä oli kello jota soittamalla sai tarjoilijan paikalle. Ampiaisia otettiin ja vodkaa puolukkamehulla.
Hessu58 : "En ole ymmärtänyt myöskään tuota "Ylleinen liike" nimikettä"
Pielisjärven Yleinen Osuusliike r.l. myöhemmin Osuusliike Pielinen, viimeksi taisi olla Oma Apu. Oli OTK-lainen osuusliike. Kutsuttiin myös työläisten osuusliikkeeksi. Myöhemmin E-liike, eli Edistysmielinen osuuskauppaliike.
Pielisjärven Osuusliike r.l. taas oli "Porvarin liike", SOK-lainen osuusliike, edeltäjä nykyiselle S-Marketille.
Kummallakin liikkeellä oli vakituinen asiakaskuntansa, eikä "vihollisen" kaupasta ostettu mitään.
Molempia kauppoja eli ”ylleisiä liikkeitä” ja ”porvareita” oli runsaasti 40- ja 50-luvun Lieksan kauppalassa ja Pielisjärvellä. Alakylällä olivat yllä mainitut liikkeet ja yläkylällä Kulman talossa oli ”ylleinen liike” ja nykyisen Kuhmonkadun, silloisen Kuhmontien alkupäässä oli toinen. Kulmalta Nurmeksen suuntaan mentäessä oikealla puolella oli seuraava ylleinen liike ja vasemmalla puolella oli matala, tasakattoinen Pielisjärven Osuusliike, eli ”porvari” nykyisen kerrostalon Pielisentie 60:n kohdalla.
Yläkylän ylleiset liikkeet olivat minun lähikauppojani 40-luvulla ja 50-luvun alussa. Ylleiset liikkeet oli numeroitu. Alakylän kauppa oli "ykkönen" ja muistelen, että Pankakosken Hangaspuron kaupan numero oli 9, eli "yheksy". "Kävin yheksyssä maejolla", sanottiin.
Silloin käytiin yhteiskunnallisen aseman ja katsantokannan mukaan jommassakummassa kaupassa, joko ylleisellä liikkeellä tai porvarissa. Kaupassa käyntejä eivät silloin hinnat tai tarjoukset ratkaisseet.
Mikä oli Naumasen kauppa Pankakoskella, siinä Huurteen pajan lähelle.
Se oli Kauko Naumasen omistama Pankakosken Ruoka-Aitta. Kaukon perillisillä on rautakauppoja Joensuussa, Nurmeksessa, Siilinjärvellä ja Kuopiossa. Lisäksi verkkokauppa on toiminnassa.
Tiedot löytyivät netistä.
Pankakoskella oli muinoin toistakymmentä kauppaliikettä: keskustassa, Hangaspurolla, Rasivaaralla, Pankalammilla ja Ojalassa.
Huurteen pajalla, Vanhatien varrella kävin hitsauttamassa 60-luvulla vanhaan Fiat-autooni lisävahviketta pohjaan, ettei kuljettajan istuin tipahda tielle kesken ajon. Mattoa nostettaessa näkyi tie. Vahvistus onnistui ja auto läpäisi jopa katsastuksen. Möin auton sen jälkeen Lepolantien asukkaalle hintaan 250 markkaa. Nykyrahassa se on noin 500 euroa, joten se oli ihan hyvä kauppa!
"Ylleisen liikkeen piäliikkeessä", niin kuin Alakylän liikettä sanottiin, oli ruokapuolen myymälänhoitajana eräs Toini.
Hän oli erittäin ystävällinen ja pidetty ihminen.
Kokonsa puolesta häntä sanottiin Pikku-Toiniksi.
Jäi mieleen kun oli vähällä tulla sukuun (ei minun kautta).
Tuo numerointi oli OTK:lla käytössä ympäri maata kaikissa liikkeissään, oli ne minkä alan tahansa.
Lieksassa oli myymälänhoitajana eräs Kervinen, en muista kauppaa.
Piti pitkään Helsingissä ruuvikauppaa ja jäi eläkkeelle joku vuosi sitten.
Jos en ihan viärin muista, niin hangaspuron myymälä ois ollu viitonen, (hoitajana Birger Lämsä) ja yheksy oli siellä tehtaan tiehuaran kohalla oikeella puolen, vastapiätä porvarin liikettä
Ennen Naumasta siinä oli Hilda Pääkkösen ja Maria Korhosen (sisarukset) sekatavarakauppa.
Voi jestas sentään.... Isä kävi yheksyssä kaupassa, oli vilkas paikka silloin. Aloitin koulun 1960 ja lapsia oli paljon. Asuttiin kun synnyin Hangaspurolla muutettiin ennen kouluun menoa Pankalammelle 🥰
🤣🤣🤣
Ei Ojalassa ole ollut kauppaa.
Ystävällisesti totean, että taidat olla kovin uusi koskelainen kun et muista tai tiedä Ojalan kauppaa tai sitten vain edesautat keskustelun jatkuvan.
Pankakoskelainen, edesmennyt anoppini oli Ojalan Pielisjärven Yleisen Osuusliikkeen kaupassa töissä noin 55 vuotta sitten. Kaupan numeroa en muista, mutta sekin on helposti selvitettävissä. Kysyhän asiasta sinua hieman vanhemmilta "koskelaisilta", niin pääset kartalle.
Oli siellä. Pankakoskella oli parhaimmillaan 3 pankkia, 3 baaria, posti, apteekki, kirjasto, kirjakauppa, valokuvaamo/kukkakauppa, jääkiekkokaukalo, jne. Nyt on siwa.
Paljon on liikkeitä jo mainittu, mutta lisään vielä muutaman: Pankakosken Kemikaali- ja Paperikauppa, omistaja Kerttu Tähkäpää, myöhemmin omistajana Aino Hartikainen, Ainon Baari, Pankakosken Leipomo Martti Kärki, myöhemmin Pankakosken Leipomo-osakeyhtiö, Jussi Nykäsen kioski, kampaamo Toivanen, kirkko ja kyläpoliisi.
Varmaan löytyy muutakin mainitsemisen arvoista.
Muistan pikkupoikana Koskella asuessani sanonnan: minäpä sanon Liimataiselle.
Olisiko ollut tuo Kosken kyläpoliisi?
Veikko Liimatainen oli Pankakoskella "kyläpoliisina" pitkän rupeaman. Alhainen oli muistaakseni myös.
Esko Alhainen, asui heittopellolla. Liimatainenn oli"Reinikainen", mutta vähän jäyhempi sentään. Asui Metsolassa, jota ei enää ole. Olivat monen perheen puutaloja siinä lähes kirkkoa vastapäätä.
Metsolasta ei taida jäljellä enäämuuta kuin oikotien varrella sijaitseva Metsolan asukkaiden yhteinen kellari. Jos lienee enää sitäkään. En ole enää kulkenut kyseistä oikopolkua tällä vuosituhannella.
Olipa kerran 1950-luvulla Ojalassa Aune Timosella pikkunen kauppa, omakotitalossa.
Asuimme Siintolassa, meillä oli Metsolan kellarissa oma "osasto".
Liimatainen oli lupsakka Reinikainen. Alhainen oli, no Alhainen, virkaintoinen.
Näinhän tuolla ylempänä kerrottiin. Uskotaan jo.
Asuttiin siinä Martti ja Helli Kären lähellä ja minä pienenä taaperona menin leipomoon sukkaata pyytämään 🥰
Yheksyn rakennus taitaa olla vielä siinä Rasivaaran mäessä oikealla puolella vähän ennen Hyppyrintietä. Naumasen muistan siitä kun kävin pikkupoikana karamellin ostossa ja ihmettelin kun rouvalla ei ollut toista kättä. Oli muistaakseni leikattu syövän takia pois.
Ja Rasivaaralla oli toinen "ylleinen liike" mäen puolivälissä oikealla puolella tietä hieman ennen Törnqvistin maatilaa.
Tarkoitammekohan samaa Rasivaaran kauppaa? Minun muistamani Rasivaaran kauppa oli juuri lähellä Hyppyrintietä, mutta toisella puolella Rasivaarantietä. Se saattoi yheksy tai sitten jokin muu numero. Selvitän asian kunhan ehdin.
Täysi-ikäisyyden raja oli Suomessa vuodesta 1721 vuoteen 1969 21 vuotta, jonka jälkeen sitä laskettiin ensin 20 vuoteen ja vuonna 1976 18 vuoteen. Alkoholianniskelun ikäraja sen sijaan oli ollut koko ajan oluen ja viinien osalta 18 vuotta.
Alkoholikulttuuri oli vielä 1960-luvulla Suomessa kuitenkin varsin tiukka. Pääsääntöisesti alkoholia ei tarjoiltu ravintoloissa ilman ruokaa. Olutta ja lonkeroita (mm. brandy longdrink) sai ravintoloista yleensä vain kolme, jonka jälkeen piti ostaa vähintään voileipä.
Naisille ehdot olivat vieläkin tiukemmat, koska naisia ei päästetty tanssiravintoloihin ollenkaan ilman herraseuraa ennen vuotta 1967.
Osulan, Reppubaarin ja Kulman tarjoilijat olivat tiukkoja tätejä tarjoilun suhteen ja muistivat kuka nuorukaisista on nauttinut minkäkin verran juomia. Kolmannen juoman jälkeen tuli leipäehdotus. Yleensä leipiä ei ostettu, vaan vaihdettiin kapakkaa.
Keskioluen myynti vapautettiin 1.1. vuonna 1969, jonka jälkeen jokainen 18 vuotta täyttänyt henkilö sai juoda sitä baareissa niin paljon kuin kukkaro kesti. Monet entisistä koulukavereistani jäi keskioluen avaamalle tielle ja poistui lopullisesti jo hyvin varhain.
Siellä niitä on minunkin "kavereita" Mähkönkankaassa.
Keskioluen vapautuessa sanoi luokanvalvojamme Jokke Kotilainen meille oppilailleen näin:" Jos käytte ruokatunnin aikana baarissa vaikka syömässä voitte nauttia yhden keskioluen, siitä ei ole haittaa."
Minä täytin 18 lukiossa "lukuloman" aikaan ennen yo-kirjoituksia, joten en ehtinyt nauttimaan Joken ohjeesta.
Viinan vapautuminen oli onneton ratkaisu maallemme.
Monta hyvää miestä ja naista on mennyt piloille, perheitä hajonnut ja vankiloita täyttänyt sekin ratkaisu.
Paljon on ikäisiäni hautausmailla viinan takia.
Itse en ole tarvinnut koko litkua ikinä.
Kieltolain aikaan maassa ryypättiin vähintään samaan tahtiin. Jokainen tekee itse oman ratkaisun siitä kuinka paljon käyttää. Ei siinä kiellot auta, vaan asenne. Itse juon päivittäin lasillisen punaviiniä ruoan kanssa, Juovuksissa en ole ollut 30 vuoteen. Kannatan ehdottomasti sitä, että viinit saadaan ruokakauppoihin ja ne mielletään elintarvikkeiksi kuten muuallakin euroopassa.
Minä vastustan kaikkea alkoholin vapauttamista.
Venäjällä ei juuri rajoituksia ole ja seuraukset näkyy.
Kun on tullut hiukka muuallakin käytyä kuin venäjällä, niin on myös laajempi näkemys. Olen asunut mm keski-euroopassa yli 20 vuotta ja vaikka alkoholi on täysin vapaasti myynniissä kaupoissa ja myös huoltoasemilla, (halvalla) niin ei humalaisia näy juuri missään. Jokainen esim. etelän turistikohteissa käynytkin tietää, että paikalliset ei juurikaan humalahakuisesti juo. Minulle viini on elintarvike ja sen myyntiä ei pidä rajoittaa, vaan se kuuluu vapaasti myyntiin, kuten olutkin.
Etkö huomannut sitä kun kamuttaja kertoi vain esimerkkinä venäjän näin ymmärsin
Esimerkkinähän minäkin!
No joo, olen kyllä käynyt ja asunut useammassa maassa, joten en aivan Suomen ja Venäjän pohjalla tee arvioita.
Venäjä vain on todella hyvä esimerkki täysin vapaasta alkoholipolitiikasta.
Koko+kieltolaki+oli+fiasko.+Ennen+lakia+nautittiin+tosi+vähän.+Kieltolain+aikana+kaksi+käsin.+Koko+kieltolaki+laki+oli+vain+hyvin+masinoitu+juttu.+Ei+Sillon+ollut+koko+kansa+juoppoja+kuten+valheellisin+dokumentin+väitettiin.+Ja+sama+valehtelu+on+jatkunut+Näihin+päiviin.+10%++väestöstä+juo+puolet+alkoholin+kulutuksesta.++Ja+meillä+on.+Aina+ollut+johtamassa+täysin+raitis+meidän+juoppojen+puolesta.
Minun nuoruudessani nuorten alkoholin saanti ei ollut helppoa ja humalassa toikkarointi harrastuksena ei minua kiinnostanut. Hakeuduin mieluummin urheilun pariin.
Opiskeluaikana niukka rahatilanne varjeli hakeutumasta huurteisten kolpakoiden täyttämiin pöytiin ja töissä ollessani lapset ja perhe olivat minulle alkoholia tärkeimpiä asioita. Myöskään tupakkatuotteet eivät hypänneet koskaan huulilleni.
Kun en nuorena tai aikuisena oppinut läträämään viinan kanssa, en ole enää eläkkeellä ollessanikaan ryhtynyt sitä opettelemaan. Uskon, että lajiin vihkiytyneitä alan harrastajia on ollut ihan riittävästi ilman minuakin.
1940-luvulla humalaisen naisen näkeminen oli harvinaista. Kesämökkimme naapurissa oli 50-luvun alussa vanhemman pariskunnan Helvin ja Jalmarin mökki, jossa joskus vierailimme. Helvi nautti mökkeilystä pitämällä yllä pysyvää humalatilaa ja vetämällä ”pilli-Klubeja” ketjussa. Touhu tuntui silloin minusta aivan käsittämättömältä. Missään en ollut moista tavannut. Nyt maailma on kehittynyt ja ihmiset viisastuneet - sanotaan.
Urheilu tuskin ketään estää juomasta. siitä löytyy useita esimerkkejä ihan valtakunnallisella tasollakin. Myös lieksan urheileva nuoriso oli aikanaan ihan eturivin örveltäjiä.
Urheilu ei todellakaan estä juomista, vaan jopa edesauttaa juopottelun aloittamista. Esimerkkeinä on mattinykäsiä ja myllylöitä. Jokainen urheilija on vaarassa tulla alkoholistiksi Myllylän tavoin. Paineita tarjoillaan urheilijoiden juopottelun kaiken kattavaksi syyksi. Urheilijoillako vain on paineita? Jokin selitys pitää aina löytää!
Viina ja tupakka sekä huumeet ei ole minuakaan ikinä hallinneet edes sattumalta.
Urheilu ja opiskelu sekä työ vei ajan, niin ja sitten myöhemmin perhe.
Ei se urheilu edesauta juomista, vaan heikko luonne.
Kun alkaa olla hieman menestystä, niin sitten kaverit pyytää sitä juhlimaan, ja siitä se lähtee ja lisääntyy.
Muistan monta hyvää lupaavaa alkua, jotka sillä tavalla sammui pois urheilun taivaalta.
Viina teki monesta näyttämisen haluisen, että mitä osaa, ja mihin pystyy.
Menestyksen pitäisi kannustaa yhä enemmän yrittämään, että pääsee huipulle.
Nuo Myllylät ja Nykäset eivät olleet alkujaan sitä mitä myöhemmin.
Menestystä alettiin juhlia ja juhlinta ei päättynyt.
Minun urheilijan ura päättyi perheeseen.
Ei ole tainnut noista örveltäjistä huippuja tullut.
Ongelma on se, etteivät suomalaiset ole vielä oppineet juomaan. Siis osa tietenkin osaa käyttää alkoholia kohtuudella ja osa liiankin hyvin. Joka maassa on ongelmia, mutta vanhoissa viinimaissa hieman vähemmän.
Vai ei ole oppinut puolet lieksalaisista osaa liiankin hyvin=alkoholisteja=sinä
Kyllä muistan rajapirtin. Äiti oli työssä keittiössä 60-70luvulla
Minä muistan sen Ylleisen. Liekö totta kun sanovat sillon jotta se pitää hintoja korkeella jotta uskolliset asijakkaat pyssyy köyhänä ja aina äänestäät sen takkii temareita eli peräti kommunisija.
Nykyisin cittarin takapihaa kutsutaan peppubaariksi bmw-poikien kesken