onko muilla vastaavaa tapahtunut; Eli nainen on raskaaksi tulonsa jälkeen muuttunut ihmisenä aivan päinvastaiseksi kun on ennemmin ollut? Ja nyt ei kannata jauhaa mistään hormooneista mitään, koska kyseessä on toinen raskaus. Eli muuttuuko kaikki naiset joka raskauden myötä? Toivottavasti ei pysyvästi...
mitä faktoja
epätietoinen
4870
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Muuttuu. Voi hitto, ne muuttuu. Eka raskaus on aina helpoin. Tokan aikana niistä tulee "murrosikäisiä" taas. Kolmannen aikana saat jo sitten kattilasta päähän (oma kokemus).
Outoa on se, että heti synnytyksen jälkeisenä päivänä ne on taas normaaleita. Totuttelepa taas sitten siihen. Pirusta on naiset.
Tunsin lapseni äidin 15v ennen lapsen syntymää. Vieläkään en ymmärrä mitä tapahtui, minusta hän on toinen ihminen ja synnytyksestä on jo 5v.
Tietysti nainen muuttuu raskauden ja synnytyksen myötä; hänestä tulee äiti! Vartalo muuttuu, julmetun kivun kautta autat jälkikasvusi maailmaan ja tietysti olet siitä ylpeä. Samalla mieli kuitenkin mullertaa. Identiteetin on pakko muuttua, jotta tehtävästä selvitään. Et ole enää "vain" nainen/tyttöystävä/puoliso vaan roolisi on laajentunut huomattavasti. Ehkä me naiset olemme jopa surullisia toisinaan siitä kivusta ja tuskasta ja väsymyksestä. Kaikesta muuttuneesta, vaikka lasta rakastammekin yli kaiken. Mitä ihmettelemistä siinä on?
Äidiksi tultuaan nainen joutuu myös ottamaan entistä enemmän vastuuta; omien asioiden lisäksi täytyy saada rullaamaan lapsiperheen arki ja lasten asiat. Itselle ja parisuhteelle ei enää jääkään niin vain aikaa. Ei ole ihme jos välillä ollaan väsyneitä ja kärttyisiä. Kaikki töiltä liikenevä aika ollaan "muissa töissä" kotona, eli kotityöt, lastenhoito jne.
Ymmärrystä, miehet.
Mieskin muuttuu, yleensä kai hyvään suuntaa. Joskus on vaikeaa kun joutuu luopumaan paljon vanhasta elämäntyylistä, ei ole enää vapaa tekemään sitä mitä haluaa. Joskus se voi ottaa koville, mutta kyllä se siitä suttaantuu ajan kanssa. Lapsi tuo tullessaan paljon uusia asioita elämään, mutta naisella muutos käynnistyy jo raskausaikana. Pelottaa, väsyttää ja on paha olla. Miehen voi olla vaikea ymmärtää sitä miltä tuntuu olla pahoinvoiva useita kuukausia. Joka paikkaa kolottaa, ja pinna on kireällä. Itse olen ollut raskaana kolme kertaa, ja ne ovat olleet elämäni karmeimmat ajat. Pahoinvointia oli ympärivuorokauden, yölläkin heräsin oksentamaan usein. Mieheni sitten joutui paljolti hoitajan rooliin,eikä kyllä nauttinut siitä varmastikaan. Toisen raskauden viimeiset kolme kuukautta olin vuodelevosa melkein, koska kävellä ei voinut. (Kaaduin pahasti muuttoa tehdessämme).
Synnytyksen (sektiolla) jälkeen kaikki raskaammat työt jäi miehelle muutamaksi viikoksi.
En ole palannut entiselleni lasten tulon jälkeen, mutta ei ole miehenikään. Vaikka lapset tuovat elämään paljon ihania asioita, tulee samassa paketissa valitettavasti myös uusia murheita: korvakierteet, koliikit yms. Vastuu on valtava.
En ole koskaan lyönyt miestäni kattilalla, mutta joskus on tullut sanottua asioita, jotka olisivat saaneet jäädä sanomatta. Tilanne olisi varmaan ollut paljon pahempi, jos ei mieheni olisi ollut mukana auttamassa.
Ja kokemuksesta voin myös kertoa sen, että toinen raskaus ja toisen lapsen syntymä oli paljon vaikeampaa aikaa kuin ensimmäinen. Silloin oli koko ajan hoidettavana myös vanhempi lapsi, ei voinut levätä, tai jättää kotitöitä vähemmälle.
Kolmas raskaus päättyi keskenmenoon. Näin jälkeen päin ajatellen se oli ehkä hyväkin, koska edellinenkin valvotti vielä yöt itkullaan, eikä olisi ehtinyt kuin juuri vuoden täyttää seuraavan syntyessä. Koska raskaus ei olisi ollut täysiaikainen, vaan lapsi olisi jouduttu leikkaamaan ainakin kuukauden etuajassa, olisi sekin tuonut mukanaan omat ongelmansa.
Nyt olemme mieheni kanssa yhdessä sopineet, että lapsia ei tule lisää aivan heti. Ehkäisy on suunniteltu niin, että ei varmasti pitäisi pettää. Jossakin vaiheessa mieheni haluaa mennä steriloitavaksi, koska se on toimenpiteenä pieni, eikä sillä ole haittavaikutuksia toisin kuin hormonaalisella ehkäisyllä on minulle. Tai sitten jos kolmas lapsi tulee, niin leikkauksen yhteydessä pyydän itselleni tehtäväksi sen toimenpiteen... Saa nähdä mitä aika tuo tullessaan, mutta emme me naiset varmasti ihan hirviöiksi lopullisesti muutu!!
Kukaan ei ole parhaimmillaan, jos vointi ei ole hyvä. Mieheni on aivan kamala silloin kun sairastuu. Joskus olemme nauraneetkin sitä, että lapsetkin ovat helpompia hoitaa sairaana kuin miehet. Tai jos töissä on stressiä, se näkyy heti kotona. Se ei vaan yleensä kestä yhdeksää kuukautta niin kuin raskausaika.