pitääkö ex päästää tapaamaan lapsia äidin luona?

No eihän sun nyt omaan kotiisi tarvitse päästää ketään jollet halua. Miksei hän voi tavata lapsia omassa kodissaan?

Sama vika minun exällä. Ei asu kaukana, muttei halua lapsia kotiinsa. Meille pitäisi päästä istumaan sohvalle. On valittanut, että estän tapaamisia, kun en suostu, vaikka saisi lapset ihan milloin hyvänsä omaan asuntoonsa.

Mietin miten minun tulisi suhtautua. Tiedän että lapset olisivat tyytyväisiä, mutta samalla meillä olisi huoli entisen kaltaisten eroon johtaneitten tilanteitten uudelleen ilmenemisestä, mies on käytökseltään hankala huonolle päälle tullessaan. Lisäksi mietin omaa tilannettani, estääkö miehen oleminen usein meille vaikka vain pari tuntia kerrallaan minun henkistä eroon pääsyä ja oman elämän uudistumista? Olisiko se vain paluu entiseen paitsi että nyt kotona ollessani yhtäaikaa olisi vain itsestäänselvää, että kaikki kotityöt kuuluu minulle, kun ennen sentään sain valittaa tilanteesta enkä enää vaatisikaan, että mies antaisi minkäänlaista positiivista huomiota minulle? Ärsyttää, mutta toisaalta olen henkisesti kiinni (riippuvainen) exästä ja välitän hänestä kuin hän olisi veljeni ja lasten kannalta tuntuisi, että exän pitäisi antaa käydä rajoitetusti meillä. Silloin en menettäisi heitä isän luo niin helposti muutenkaan, joka tuntuu minusta tosi ikävältä jo etukäteen...En kaipaa helpotusta lasten kanssa olemisesta ja puolitettua vanhemmuutta, kun lasten lapsuus ja nuoruus on muutenkin niin lyhyt, ikävöin jo heitä vaikka maailmalle olen heitä valmentanut melkein alusta asti... Olen todella solmussa tunteitteni ja ajatusteni kanssa! Avioliiton aikana kaipasin mieheltä huomiota itselleni ja erityisesti lapsille, joista isä ei ollut juuri lainkaan kiinnostunut, mikään yhteinen tekeminen lasten kanssa ei innostanut häntä. Tunsin rakastavani häntä viimeisinä vuosina niinä harvoina hetkinä, jolloin oli hellä lapsilleen, minusta hän ei ollut kiinnostunut enää lasten synnyttyä. Lapset eivät todellakaan nähneet vanhempiensa auttavan tai rakastavan toisiaan, syötiin kyllä yhdessä ja elettiin saman katon alla, ei muuta. En silti millään haluaisi hänen tai kenenkään muunkaan vievän lapsia puolet ajasta saati lomista, se on eron kamalin puoli minun kannaltani! Lähelle exän asuntoon lapset voisivat mennä milloin haluavat, kunhan tulisivat sieltä kotiin...lapsille olen kyllä sanonut, että voivat ja saavat mennä halutessaan jossain vaiheessa asumaankin isänsä luo. Vaikka kamalasti kirpaisisi, lapsilla on oikeus rakastaa meitä molempia ja haluta olla exän luona vaikka minä olenkin sydänjuuriani myöten pettynyt exään, koska hän ei halunnut jakaa arkea minun kanssani. Hän oli aina paljon poissa omien menojensa takia aina ja eron jälkeen meni toista vuotta, ennen kuin tuli tapaamaan lapsia ja nyt haluaa asua lähellä heitä.