Kuolinpesä ja asunto

Mitä hyötyä kommentistasi on?????

Laitoitko paremmaksi omallasi.?????
Gloriat osaa kysyä ja kirjoittaa,osaa varmaankin myös,vastata
oletan että ,Perunkirjoitus tilaisuudessa uskotut miehet ovat
ohjeistaneet kysyjää.Tai pytäneet(lapsesta) kysysmys edunvalvojan,
paikalle.Ei-voi-olla-totta jatkaa.,hyöty kommentia..????....................................................

Verottaja perustaa verotuksensa ns. nimiperiaatteeseen, eli kyllä maksaisit asunnosta perintöveroa.

Mutta sinulla on kyllä isompi ongelma kuin aavistatkaan tai no riippuen kuinka innokas verottaja kotikunnastasi löytyy.

Jos omaisuuttasi on myyty (omakotitalon puolikas) ja varat on käytetty asunnon ostoon toisen nimiin, niin verottaja lähtee siitä, että on annettu lahja, ellei ole selvitystä muusta esim. velkakirjaa. Lahjaveroilmoitus pitää antaa verottajalle 3kk lahjanannosta tai verottaja voi määrätä veronkorotuksen. Viimeistään äitisi kuollessa joudut ehkä selvittämään asian ja mitä on oikeasti tapahtunut. Eli minkä arvoisesta summista on kyse?

<Ositus on tehty>>

Miten äitisi on pesän osakas? Onko hän siis perinyt jotain testamentilla? Muuten hän ei ole pesän osakas osituksen tekemisen jälkeen, vaikka pitäisi hallinnassaan pesänomaisuuden tai vain lesken asumisoikeuden.
Milloin ositus on tehty suhteessa kauppoihin?

<>

Helppoa tai halpaa asian korjaaminen ei tule olemaan ja suosittelen että hankit osaavan avustajan. Ainoa todellinen mahdollisuutesi saada asiat oikein, on osoittaa, että äitisi teki asunto-osakkeen oston vahingossa virheellisesti omiin nimiinsä, kun hänen oli tarkoitus tehdä se teidän molempien nimiin. Tuon aikaan saamiseksi tarvitset oikeuden tuomion, että kaupassa äitisi on ollut osin välillinen edustajasi. Tuomiolla voit sitten korjauttaa osakekirjan ja yhtiön osakkeenomistaja kirjauksen. Verottaja kyllä sitten sitä uskoo.

Tosin jos summat eivät suuria voit tietysti toivoa ettei kukaan huomaa ja maksaa lisäverot jos huomaa.

Turhan sykkää kuvaa maalailet. Kyllä se asia selviää ilman tuomioistuintakin, ainakin, jos leski ymmärtää toimineensä väärin ja on halukas virheensä oikaisemaan.

Ap ei ilmeisestikään ollut tarkoittanut antaa äidilleen lahjaksi osuuttaan talon kauppahinnasta, joten lahjoituksesta ei ole kysymys. Kun äidin ja ap:n omistama talo myytiin, tilalle hankittu asunto olisi tietenkin tullut ostaa äidin ja ap:n nimiin. Äidin ollessa uuden asunnon hankinnassa aktiivinen osapuoli, hän ehkä asunnon hallintaoikeutensa harhauttamana laaditutti kauppakirjan omiin nimiinsä asiaa enempää ajattelematta.

Äidin ja ap:n keskinäisellä sopimuksella, jossa todetaan, mikä osapuolten alkuperäinen tarkoitus on ollut, erhe voidaan korjata (ilman uutta kauppaa tai lahjaa).

Ap voisi aluksi käydä vaikkapa verotoimistossa selvittämässä asiaa ja kysymässä verottajan mielipidettä erheen korjaamisesta asianosaisten keskinäisellä sopimuksella.

Toki, kun lahjasta ei ole ollut kysymys, on myös mahdollista sopia, että äiti on kaupasta ap:lle velkaa sen määrän, mikä asunnon kaupasta rahoitettiin ap:lle kuuluneilla varoilla sekä tehdä vastaava velkakirja. Sen lyhentämätön pääoma sitten äidin kuoltua vähennetään äidin pesän varoista.

Joo, olen samaa mieltä nixin kanssa, että rustaatte keskenänne velkakirjan takakäteen. Siihen voi mainita lainan käyttötarkoituksenkin.

<<Äidillä ja isällä oli keskenäinen omistusoikeus testamentti>>

No tuo nyt on aika merkittävä tieto ja muuttaa asiaa.

<>

Oliko se nyt omistus- vai hallintaoikeus testamentti? Toisessa sinä et ole perijä ja toisessa olet mutta äitisi saa hallita omaisuutta.

<>

Vaikka verotuksessa lakiosa on perintösaanto, on lakiosa vain saamisoikeus jäämistön kokonaisarvosta. Tämän takia pelkkä lakiosaperillinen ei ole pesän varsinainen osakas, koska testamentin saajalla on aina oikeus maksaa lakiosa rahana. Eli saitko lakiosastasi maksun vai mahdoitteko sopia jotain?

Isäsi perukirjasta löytyy tieto, minkälaisena testamenttina sitä siinä käsiteltiin ja perintöverolaskelmasta näet verotettiinko sinua vain lakiosasta vai koko perinnöstä, jota rasittaa äitisi hallintaoikeus.

Et ole kertonut, miten taloa kohdeltiin osituksessa, joten oletan, että kuolinpesällä oli puolet. Ei aina verotehokkain vaihtoehto, joten voi olla toisinkin.

Ainakin PKS ja Uudenmaan verottaja on vaatinut muun kuin osapuolten sopimuksen erheen korjaamiseksi, ettei muodostuisi uutta luovutusta. Käytännössä tuomion, tosin ei siitä kaksista oikeudenkäyntiä tulisi, jos äitisi vastaajana myöntää heti, että tarkoitus oli laittaa molempien nimiin kuten talo oli mutta vahinko kävi. Tietenkin rahojen lähde ja kulku täytyy osoittaa.

Paljon helpompaa on tietenkin tehdä vain velkakirja. Verottaja kyllä vaatii, että se on oikea velkasuhde, eli että velkaa on tarkoitus lyhentää ja oikeasti lyhennetään. Ja olisi hyvä tietenkin tietää minkä summan laittaa velkakirjaan. Ja laittakaa se velkakirja sitten hetkeksi pyörimään pöydälle, ettei se näytä juuri tulostetulta.

Jotainpientä kirjoitti:

<<Äidillä ja isällä oli keskenäinen omistusoikeus testamentti>>

No tuo nyt on aika merkittävä tieto ja muuttaa asiaa.

<>

Oliko se nyt omistus- vai hallintaoikeus testamentti? Toisessa sinä et ole perijä ja toisessa olet mutta äitisi saa hallita omaisuutta.

<>

Vaikka verotuksessa lakiosa on perintösaanto, on lakiosa vain saamisoikeus jäämistön kokonaisarvosta. Tämän takia pelkkä lakiosaperillinen ei ole pesän varsinainen osakas, koska testamentin saajalla on aina oikeus maksaa lakiosa rahana. Eli saitko lakiosastasi maksun vai mahdoitteko sopia jotain?

Isäsi perukirjasta löytyy tieto, minkälaisena testamenttina sitä siinä käsiteltiin ja perintöverolaskelmasta näet verotettiinko sinua vain lakiosasta vai koko perinnöstä, jota rasittaa äitisi hallintaoikeus.

Et ole kertonut, miten taloa kohdeltiin osituksessa, joten oletan, että kuolinpesällä oli puolet. Ei aina verotehokkain vaihtoehto, joten voi olla toisinkin.

Ainakin PKS ja Uudenmaan verottaja on vaatinut muun kuin osapuolten sopimuksen erheen korjaamiseksi, ettei muodostuisi uutta luovutusta. Käytännössä tuomion, tosin ei siitä kaksista oikeudenkäyntiä tulisi, jos äitisi vastaajana myöntää heti, että tarkoitus oli laittaa molempien nimiin kuten talo oli mutta vahinko kävi. Tietenkin rahojen lähde ja kulku täytyy osoittaa.

Paljon helpompaa on tietenkin tehdä vain velkakirja. Verottaja kyllä vaatii, että se on oikea velkasuhde, eli että velkaa on tarkoitus lyhentää ja oikeasti lyhennetään. Ja olisi hyvä tietenkin tietää minkä summan laittaa velkakirjaan. Ja laittakaa se velkakirja sitten hetkeksi pyörimään pöydälle, ettei se näytä juuri tulostetulta.

Ei kai sitä velkakirjaa mihinkään nyt tarvitse toimittaa? Sehän saattaa pyöriä ja ryvettyä vielä vuosia muutenkin.

Jos et ole saanut vaatimaasi lakiosaa, ja pesässä on sellaisia varoja joita aviolesken hallintaoikeus aviopuolisoitten yhteiseen kotiin ja koti-irtaimistoon ei koske, eikä neuvottelut lakiosan saamiseksi suju niin haet käräjäoikeudelta pesänjakajaa.

Höpsis! Jos ap:lle se käy, että hänen lakiosuutensa on äidin hallinnassa äidin kuolemaan asti (niin kuin näyttää käyvän), niin ei ole mitään syytä, että se tulisi nyt erottaa ja luovuttaa ap:n hallintaan. Äidin kuoltua se erotetaan muista varoista ap:lle isän perintönä.

Juuri näin. Isän perinnöstä on jo verot maksettu joten äidin kuoltua maksan perintöveron hänen osuudestaan.
Nyt alkoi vaivaamaan se valtakirjalla äidin saama osuus omakotitalosta, että kuinka verottaja suhtautuu siihen äidin kuoltua.

Hankalan asiasta tekee että äiti on iäkäs ja on jotenkin alkanut "suojelemaan" rahojaan sekä kuvittelemaan että niitä kärkyn. Hän on käynyt pahan tuuliseksi.
Mietin että miten velkakirjan hänelle esitän ilman että se vaikuttaa meidän väleihin nagatiivisesti.

//Nyt alkoi vaivaamaan se valtakirjalla äidin saama osuus omakotitalosta, että kuinka verottaja suhtautuu siihen äidin kuoltua.//

Tuohon edellä jo vastasin.

Ei se, että annoit äidille valtakirjan talon myymiseen ja (ilmeisesti) asunnon ostamiseen myydyn tilalle, tarkoita, että olisit lahjoittanut hänelle jotain. Äiti olisi voinut asunnon ostaa teidän molempien lukuun, mikä olisi ollut asianmukainen menettely. Ei kai äitikään väitä saaneensa sinulta lahjan.

Lahja edellyttää lahjoitustarkoitusta. Kun siis et ollut tarkoittanut äidille mitään lahjoittaa, kysymys ei ole lahjasta. Käy verotoimistossa selvittämässä asia ja heidän kantansa siihen, miten erhe tulisi oikaista.

<>

Eli sinulla ei ollut osuutta talosta, vaan olit pelkkä kuolinpesän lakiosa osakas ja leski peri omistusoikeustestamentilla koko pesän. No tuo onkin jo ihan eri tilanne sitten.

Silloin uusi asunto ei kuuluisi olla edes osin Ap:n nimissä, vaan lesken ja ehkä kuolinpesän nimissä ja vain jos tarkoitus oli vaihtaa kohdetta. Annoitko suostumuksen(valtakirjan) kauppaan ehdoin, että uuden asunnon pitäisi tulla osaksi kuolinpesälle vai vain valtakirjan myydä?

<>

Mahtaako muuta omaisuutta olla ainakin alkuperäisen lakiosasi arvon verran? Silloin ei olisi mitään ongelmaa koska äitisi on vain toteuttanut testamenttia, eikä kuolinpesä ole antanut lainaa tai lahjaa. Suostumuksesi(valtakirja) myyntiin vain tarkoittaisi, ettei lakiosasi toteutunut talon omistuksena. Jos muuta omaisuutta ei ole tarpeeksi, voi olla hyödyksi tehdä erotuksesta velkakirja mutta silloinkin erotuksen suuruus ja mitä muuta omaisuutta on ollut pesässä, vaikuttaa.

<<äiti on iäkäs ja on jotenkin alkanut "suojelemaan" rahojaan sekä kuvittelemaan että niitä kärkyn. Hän on käynyt pahan tuuliseksi. >>

Tuon takia asiat kannattaa tehdä nopeammin kuin hitaammin, silloin kun kaikki voivat ja ymmärtävät mitä on tarkoitus tehdä. Ja vielä kirjallisesti vaikka se tuntuu hölmöltä silloin. Sitä kun ei tiedä mitä huominen tuo.

Nix_nax 22.1.2016 12:40
<>

Juu noinhan se menee yksityisoikeuden puolella mutta verottaja menee ulkoisten objektiivisten olosuhteiden mukaan, tarkoitukset ovat subjektiivisen puolella.

//<>

Juu noinhan se menee yksityisoikeuden puolella mutta verottaja menee ulkoisten objektiivisten olosuhteiden mukaan, tarkoitukset ovat subjektiivisen puolella.//

Se, että ap on antanut valtakirjat asunnon myymiseen ja toisen ostamiseen, ei ensinnäkään ole luovutustoimi, jonka perusteella äiti olisi voinut ostaa asunnon kokonaan omiin nimiinsä. Vielä vähemmän se on lahja, koska ap:ltä lahjoitustahto puuttui. Kyllä verottaja tällaiset oleelliset seikat ottaa huomioon.

Pertti Purosen (vero-oikeuden dosentti, Tampereen verojohtaja) teoksessa Perintö- ja lahjaverotus, todetaan mm:

"Verotuskäytännön tuntemukseni perusteella voin todeta, että ainakin useimmissa perintöverolautakunnissa pyritään kiinnittämään kaikissa vastikkeettomissa luovutustoimissa erityistä huomiota antajan motiiveihin: juuri siihen, onko luovutustoimeen katsottava ryhdytyn lahjoittamistarkoituksessa."

Näin siis luovutuksesta. Nyt ei edes ole kysymys luovutuksesta, koska ap:ltä luovutustahto puuttui.

En väittänytkään enää, että Ap olisi tehnyt luovutuksen. Nyt kun Ap on tarkentanut asemansa olevan pelkkä lakiosaperillinen ja leskellä oli täysi omistusoikeustestamentti. Tämä tietenkin olettaa, että vainaja on kuollut 1.2.2003 tai jälkeen

Lakiosa muutettiin 2003 ehdottomaksi oikeudeksi arvoon, ei esineisiin, (Kangas DL 2004/4) tämän takia ei Ap:n tarvinnut tai ole luovuttaa mitään. Lakiosaperilliseltä vaaditaan aina suostumus, jos pesänomaisuudesta määrätään ennen lakiosan maksua mutta se on eri asia kuin että lakiosaperillinen olisi omistaja (KKO 2000:116, huom ennen lain muutosta). Vasta kun testamentti saaja on ilmoittanut, että ei maksa lakiosaa rahassa on lakiosaperillisellä oikeus saada lakiosansa pesän esineistä.

Ap on hyväksynyt, että hänen saatavansa toteutetaan vasta kun leski on kuollut. Leski on myynyt talon ja lakiosaperillinen on hyväksynyt kaupan (antanut valtakirjan myydä). Ja kun lakiosaperillisellä ei ehdotonta oikeutta esineisiin voi testamentinsaaja (leski) käyttää rahavaroja kuin omiaan (tosin eipä yksi raha eronnut toisesta ennen vuotta 2003) Leskihän oli tässä tapauksessa ainoa perillinen testamentilla. Leskellä on vain henkilökohtainen vastuu lakiosan täydentämisestä, jos pesän varat eivät lopulta riitä lakiosaan. Ja koska Ap ei ole kokenut asiaa ongelmaksi ja on ainoa lakiosa- /rintaperillinen, ei ole ongelmaa. Lisäksi Ap ei ole missään välissä sanonut, että olisi antanut valtakirjan asunnon ostoon. Leski on voinut ostaa osakkeen vain omiin nimiinsä.

Puronen on muuten 2015 versioon lisännyt tuohon viittaamaasi kappaleeseen:
<< Eri päättäjien tulkintalinjoissa on toki kuitenkin erilaisia painotuksia.>> Sanoinkin, että riippuu kotikunnasta.

Itse perustan kantani Ossa Perinnön ja lahjan verokohtelu 2009, Nykänen ja Räbinä Henkilökohtaisen tulon verotus 2014 ja Myrsky ja Räbinä Yksityishenkilöiden luovutusvoittojen verotus 2014 ja mitä sanovat nimiperiaatteesta ja siitä poikkeamiseen.

Edellä komppasin velkakirjaa, mutta antamasi tarkennuksen jälkeen en pidä velkakirjaa välttämättömänä ja sen esittäminen olisi ilmeinen katastrofi vanhanajan ihmiselle.

Kuten Jotainpientä toteaa, PK 7:5:n säännöstä muutettiin 2003 siten, että testamentinsaajalla on aina (ellei tätä ole testamentissa kielletty) oikeus suorittaa lakiosa rahana. Tällainen testamentti on pätevä, jos rahasuoritus tehdään viimeistään perillisen määräämän kohtuullisen ajan kuluessa.

Olet valvonut oikeutesi lakiosaan tekemällä tarvittavan lakiosavaatimuksen. Kun et ole vaatinut lakiosan suorittamista määräämässäsi kohtuullisessa ajassa, ei ole aktualisoitunut kysymys siitä, suorittaako äiti lakiosasi rahassa vai osuutena omaisuuteen. Kysymys on siis toistaiseksi avoin.

Tästä seuraa, että äiti ei voisi testamentilla saadusta omaisuudesta määrätä ilman suostumustasi (kuten Jotainpientä toteaa). Antamalla valtakirjan talon myymiseen olet tuohon määräämiseen vaadittavan suostumuksen antanut. Taloon äiti ei olisi saanut lainhuutoa, ellei olisi selvitetty, että olet lakiosan saanut (tai siitä luopunut), ja sama pätee talon tilalle tulleiden asunto-osakkeiden rekisteröimiseen äidin nimiin. - "Mikäli perittävältä on jäänyt lakiosaan oikeutettuja rintaperillisiä, voidaan lainhuuto myöntää vasta, kun on saatu selvitys siitä, että perilliset ovat joko saaneet lakiosansa tai luopuneet siitä." (Aarnio & Kangas 2008, 970 – 971.)

Jos nyt vaatisit, että äidin tulee suorittaa sinulle lakiosasi määräämässäsi kohtuullisessa ajassa, eikä äiti sitä tekisi, sinulle kuulusi laskennallisen lakiosan (½) osoittama suhteellinen osuus isältä jääneeseen perintöön. Mutta oleellisen asian (testamentin lisäksi) olet jättänyt kertomatta: kun OSITUS on toimitettu, niin mitä siinä sinun lakiosastasi sanottiin?

Nähdäkseni asia selviää verottajaakin tyydyttävästi sinun ja äitisi keskinäisellä sopimuksella, jossa todettaisiin, että olet lakiosan isän jälkeen aikanaan vaatinut, mutta äiti ei ole sinulle lakiosaa suorittanut, vaan se tehdyn osituksen jälkeenkin yhteisestä sopimuksesta on äidin hallinnassa. Mitään erillistä velkakirjaa tällöin ei tarvittaisi. - Mutta käy nyt vielä verottajan puheilla asia varmistamassa.