On kulunut 10v,siitä kun erosin ja lapset 12v tyttö ja 10v poika jäivät Äidin hoitoon yhteisellä päätöksellä.Heti alussa alkoi kaikenlainen tapaamisten pitkittely,jos vaikka 2 viikon päästä ei sopinutkaan minun saada lapsia,niin se siirtyi aina seuraavaan 2 viikon päähän,venuen jopa kuukausien pituiseksi.Yritin selvitä tästä,lastensuojelu ja sosiaalitoimiston avulla ,mutta saamatta mitään apua.Yli 2v kävin mielenterveystoimistossa hakemassa apua itselleni,mutta ne lääkkeet vaan teki oloni entistä kurjemmaks ja tuli vaan sääli sitä henkilöä joka vaan istui vaitonaisena ja kärsineen näköisenä kuunellen minun huoliani.Lääninhallitukselta sain päätöksen ,että tapaamista ei voida järjestää ,koska tyttäreni oli jo 12v.Ihmettelen miten ei sitten ollenkaan noteerattu pojan tapaamista,koska hän oli vielä 10v.Tyttäreltäni sain kirjeen jossa oli päättänyt olla tapaamatta,koska en ole maksanut elatusmaksuja ja se tarkoittaa sitä,etten rakasta heitä.Yrittäjänä jouduin laman kynsiin,siinä kuten moni muukin.Ei ollut mitään mahdollisuutta suorittaa säänöllistä maksua.Sitten exä muutti ja kaikki tiedot heistä oli laitettu salaiseksi,vasta sattumalta ,kun poika jo oli ammattikoulussa tapasin hänet ja onneksi voidaan olla,jo vaikka päivittäin yhteydessä.Kysymys kuuluu mitä minun olisi tehtävä tyttäreni suhteen ,koska hän edelleen aikuisena ei halua tavata ,eikä edes jutella.Minusta on aika karmeaa,jos tyttäreni vasta vuosien päästä tulee tietämään asioitten todellisen kulun.Syitä olla tapaamatta on tullut lisää.Eroni toisesta kumppanista ,sekä luulo,että olen jonkun lahkon jäsen.Toivoisin tänne muita vastaavia kokemuksia ja miten voisi edetä.
Elävältä haudattu isä
muikkumiesSL
161993
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
mitä jos kirjoitat kirjeen ja lähetät sen poikasi välityksellä. Kerro rehelliseti tunteesi ja sinun näkökohtasi asioista.
Naisilla on suomalaisessa yhteiskunnassa etuoikeuksia joille sinä miehenä et mahda mitään.
Etene sillä tavalla, että älä rupea vollottamaan itsesääliä menneistä päivistä, vaan anna mennä vaan eteenpäin ja luota siihen, että vääryyttä tehneet saavat palkkansa.
Lapsilleni ja minulle paljon hankaluuksia aiheuttanut ex-akka sairastui vakavasti, invalidisoitui ja silloin mulle elämä hymyili!
Exällä on todettu vaikea ja harvinainen rappeutumassairaus ja se on kaiketi myös Lapsillani todettu ,ei vielä puhjenneena.Ei paljon huvita olla vahingoniloinen eikä kuulu Rakkauden olemukseen.
Ei kuiulu rakkauden olemukseen? Minkä helvetin rakkauden? Ettekö te olekaan eronneet?
By the way:
Sana äiti kirjoitetaan isolla vain lauseen alussa. Sama pätee sanaan rakkaus. Ilmeisesti yrität korostaa tai ilmaista jotain kirjoittamalla ne isolla, mutta valitettavasti korostat vain tietämättömyyttä.
että olet saanut pari kummallista vastausta. Jouduit lapsistasi eroon ja nyt -onneksi- olet tapaillut poikaasi. Voin äidinrakkaudella kuvitella, miltä tuntuu kun ei pääse tapaamaan lapsiaan.
Tapaat poikaasi, ehkäpä poikasi voisi puhua sisarelleen? Tytär on ehkä ikävöinyt sinua aiemmin, torjunut tunteet ja nyt ei halua tavata..Mieleeni siis tuli veli, josko kuuntelisi veljeään? Toisena vaihtoehtona kirje, jossa pyytäisit yhtä tapaamista ja jossa kertoisit miten paljon se sinulle merkitsisi.
Tyttäreni on jo aikuinen 22vuotias ja viimeksi näin,kun hän pääsi ylioppilaaksin ja pyyntö oli ,etten tulisi pilaamaan juhlia.Onko kellään kokemusta tapaamisista ,jotka on tapahtunut monien vuosien jälkeen.
Aloita yhteydenpito korttikirjeellä, pikkuhiljaa kirjeitse, mailipostilla jne.
Ehkä sinun olisi alun alkaenkin pitänyt viestitellä itsestäsi kirjeiden muodossa !!!! ja kopioida itsellesi ne kaikki, annettavaksi myöhemmin tyttärelle. (Jos äiti olisi vaikka takavarikoinut kirjeet!)
Et voi tunkeutua täysi-ikäisen tyttäresi elämään noin vain. Varsinkin, kun taustalla huseeraa katkeroitunut äiti. Pidä itsesi hänen mielessään valokuvilla ja muisteluilla teidän yhteisestä ajasta ja kerro kuulumisesi. Kirjeiden ei tarvitse olla pitkiä, kunhan sinnikkäästi lähettelet lyhyitä kyselyjä hänen voinnistaan ja omastasi.
Tuo postin lähettäminen on hyvä idea ,mutta jo monta vuotta on osoitteet olleet salaisia,silloin kuin olivat vielä äitinsä kanssa.En tiedä vieläkään missä asuu,mutta pojan välityksellä olen saanut välitettyä synttäri ja nimipäivämuistamiset.En kuitenkaan ole raskinut käyttää sitä mahdollisuutta enepi,jotta ei tulisi huonoja välejä sisarusten kesken.
Kukin tyylillään... sattuneesta syystä itselläni melko kulkeva työ, mutta sovitut tapaamiset pidetään. Jokainen priorisoi tietty tavallaan.
Myös osuus lasten elatuksesta pidetään... ja jos elareihin ei varaa niin niihin haetaan muutosta, eikä jätetä maksamatta. Vastuunsa myös etävanhemmalla, eihän lasten lahivanhempikaan voi lopettaa maidon ostamista lapsillesi jos hänellä tekee taloudellisesti tiukkaa?
Ja jos lakia tarkkaan luetaan, niin tapaamisoikeus on lasten oikeus tavata vanhempiaan, ei toisin päin. Ja koska tyttäresi oli yli 12 vuotias, oli hänellä oikeus olla tapaamatta sinua -- olivat syyt mitkä tahansa.
Mutta tuohan jo historiaa....
Jos tahdot niin varmasti saat tyttäresi yhteystiedot, ja vaikka järjestettyä itsesi naamatusten juttelemaan ... ihmissuhdetaidoistasi sitten on kiinni miten viestisi parhaiten hänelle kerrot ... ja se viesti on ??
On hankala tilanne maksuvaikeuksilla olevalle ,jos toinen osapuoli ei kerro lapsille,että isän ollessa maksukyvyytön Kunta maksaa sillon sen elatusmaksun ja tarvittaessa perii isältä ,jollei anna vapautusta.Jos ja kun isällä olisikin mahdollista maksaa ,ne pitää maksaa suoraan asuinpaikkakuntaan vanhojen elatusvelkojen katteeksi.
Luin tarinasi ja tunnistin samoja piirteitä kuin omassa elämässäni eron jälkeen on ollut.
Erosin syksyllä -97 vaimoni ollessa raskaana. Meillä on myös toinen lapsi, nyt jo 10v poika. Eron syy oli se, ettei vaimoni ollut varma tulevan lapsen isästä.
Näiden vuosien aikana olen joutunut useaan eri otteeseen kokemaan kuinka exän päähänpistot vaikeuttavat elämää; lapsia piilotellaan sovittujen tapaamisten aikana etc. Pahimmillaan lapset ovat olleet yli 3kk piilotettuna, viimeeksi hieman yli kaksi vuotta sitten. Onneksi poika oli silloin jo koulussa, joten siellä pystyin käymään katsomassa häntä. Tyttö oli kotona äidin hoidettavana, joten häntä en tavannut kertaakaan tuona aikana.
En jaksa ymmärtää, että äiti vielä 7 vuotta eron jälkeen yrittää kostaa jotain minulle, varsinkaan kun eromme syy oli niinkin selvä.
Eilen exä ilmoitti, että hän haluaa vaihtaa viikonloppuja pysyvästi (parilliset/parittomat).
Olen järjestänyt elämäni lasten tapaamisten mukaan, enkä halua vaihtoa. Vastaus oli kylmä: "Tästä eteenpäin et saa lapsia parittomina viikonloppuina PISTE"!!!
Olen erittäin iloinen että Helsingin sosiaalitoimesta löytyy miespuolinen henkilö, jolta saan erittäin hyviä neuvoja. Tänään hän ehdotti, että menen suoraan ensimmäisen toteutumattoman tapaamisen jälkeen käräjäoikeuteen ja vaadin tapaamissopimuksen täytäntöön panoa. Tiedän sen olevan kova ase, mutta kun (liian) monta kertaa olen antanut ajan tasoittaa laineita ja antanut asioiden olla, nyt saa riittää!
Rajansa se on minukin sietokyvyllä. Väkivaltaa en ole edes harkinnut, sillä tiedän olevani häviäjä heti jos sitä käytän....ja lapsiani näen sitten vasta aikuisena. Olen erittäin kiintynyt lapsiini ja haluan olla niin lähellä heitä kuin vain mahdollista, tukemassa ja antamassa turvaa, äidin estelyistä huolimatta!
Tulen tekemään kaikkeni, että lapset saavat elää lapsuutensa sellaisissa olosuhteissa, ettei heidän tarvitse rasittaa päitään kahden aikuisen riidoilla. Sen aika tulee vielä, joskin paljon myöhemmin, että lapset tarpeeksi vanhoina itse kysyvät miksi aikoinaan olemme eronneet. Tulen kertomaan asiat silloin totuuden mukaisesti...ja toivon että exän heille kertoma totuus on edes lähellä sitä....
Lainsuojattomuus on lamauttava tunne ja se turruttaa nopeasti. Uskokaa kuitenkin siihen, että Suomi on oikeusvaltio (vaikka se välillä onkin vaikeaa!) ja taistelkaa kaikin keinoin lastenne ja omien oikeuksien puolesta! Se kannattaa varmasti!
Loppuun vielä hyvän ystäväni minulle lanseeraama motto: "Good life is best revenge!"
Voimia kaikille samanlaisessa tilanteessa eläville!
Kyllä äidin pitäisi pohtia mikä on lapsen edun mukaista, ei mikä on äidin edun mukaista. Minkähänlainen äidin tulevaisuus on sitten kun lapset aikuistuvat ja ymmärtävät äidin kasvatusmenetelmät.
Onkohan tässä perimmin kysymys äidin huonosta itsetunnosta?
Lapsen etu on eron jälkeen usein äidille sivuseikka,pää-asia on kiusan teko,yhteydenpidon estäminen ja lapsen vieraanuttaminen isästä,tapaamisten estäminen ym ym,(lasten onneksi ei koske kaikkia äitejä)ja ainakin Turussa tätä tehdään lastensuojelun suosiollisella avustuksella,joku tuossa aiemmin jossain viestissä kirjoitti että onneksi heidän kaupungissaan on lastensuojelussa joku pätevä mies joka antaa hyviä neuvoja em. tapauksissa,Turussa ei voi sanoa näin olevan täällä äitimyytti on kaikki kaikessa ja sossun työntekijäkin tuo mieleen lähinnä muovikassia kantavan puliukon.
itse taistelin kolme vuotta ennenkuin sain lapseni pois juopolta äidiltään jolle Helsingin lastensuojeluviraston suosituksista joutuivat eromme yhteydessä. Turun viranomaisten myötäavulla sain heidät vihdoin itselleni ja ei kai oo yllätys, että lapseni eivät enää halua äitiään tavata... nii, sitä vain ett asioilla on monta puolta... Iso kiitti Turun lastensuojeluvirastolle avusta!!!
Itse en tiedä mitään biologisesta isästäni, se on ollut äitini ratkaisu, mutta suoraan sanottuna varmaan järkyttyisin jos joku mies tulisi kotini ovelle tai ottaisi muuten yhteyttä ja olettaisi että heti hyväksyn hänet isäksi.
Sinulla tilanne ei kuitenkaan ole sama, olet ollut yhteydessä tyttäreesi. Nyt tyttäresi on aikuinen, joten juridisesti et voi vaatia tapaamisia ja nyt on vain tyttärestäsi kiinni, antaako hän äidin manipuloinnin vaikuttaa koko ikänsä.
Suosittelen että laitat kirjeitä poikasi kautta hänelle, mutta älä alkuun edes mainitse mahdollista tapaamista. Kirjoitat omista kuulumisistasi, kyselet tyttäresi kuulumisia. Jonkin ajan päästä voit sitten ehdottaa tapaamistakin. Tärkeää on kuitenkin se, että kirjeissäsi et saa mitenkään syyllistää tytärtäsi siitä että hän ei ole pitänyt yhteyttä sinuun.
Toivottavasti saat luotua jonkinlaisen yhteyden tyttäreesi.
Tulin huomaamaan ,että sosiaalivirasjojen suurin murhe on saada elatusmaksuja ,eikä suinkaan hoitaa lapsien oikeuksia saada tasapainoinen suhde molempiin vanhempiin.Tästä on kokemusta Halikon,Piikkiön,Paraisten ja Turun sossujen kanssa asioidessani.