Jos mies on aika vähäpuheinen ja naiselta tulee puhetta "helpommin" niin,tuleeko naiselle tylsää,jos mies ei ole koko ajan äänessä? Korvaako jokin muu ominaisuus miehessä tämän "hiljaisuuden"?
Vastakohdat täydentääkö toisiaan?
Jäyhämies
9252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Iso pippeli korvaa.
kädet, naiselta vain loppuvat joskus kädet, ymmärrät ehkä.
Jos on ihan umpimielinen ja mykkä niin eihän sitä kukaan jaksa. Kyllä hiukan sosiaalinen pitää olla.
Hiljasuus jees jos sitten,kun on äänessä,tulee täyttä asiaakin.Sellaista sohvaperunan mykkyyttä ei kestä,jos siis ei vaan päässä liiku mitään eikä mikään liikuta,huvita eikäs kiinnostakkaan.
Joidenkin kanssa hiljaisuus on luontevaa silloin ei varmaan häiritse,mut jos se on vaivaannuttavaa voi aiheuttaa skismaa.Jos toinen paljon sosiaalisempi,eikö kaverit voi olla hyvä lisä joiden kanssa voi myös viettää aikaa.
No se on sama sitten itsekseen puhua, jos toisesta ei saa koskaan minkäänlaista keskustelukumppania missään asiassa. Sellaiset vielä ymmärtää, jotka ei jauha turhia, mutta keskustelevat kyllä asiasta. Täysin sulkeutunut ihminen on aina äänessä olevan kiusallinen vastakohta. Sellaisetkin on rasittavia, joilla suu käy koko ajan. Naisille tyypillisempää tälläinen jatkuva kälkättäminen, oli asiaa tai ei. Itsekin olen nainen, pidän syvällisistä keskusteluista. Joskus on hyvin tärkeää keskustella joistakin asioista. Mutta pidän myös miehen seurassa rauhallisista hetkistä ja hiljaisuudesta. Aina ei tarvita sanoja. Ollaan vaan hiljaa ja ajatellaan. Ajattelusta on sekin etu, että tulee ajatelleeksi mitä suustaan päästelee.
Minulla on jopa jonkinlainen kammo tälläisiin moottoriturpiin. Sen aiheutti minulle henkisesti rasittava anoppi, joka ei ollut hetkeäkään vaiti, paitsi nukkuessaan. Joskus tuli ihan paha olo kun toinen hölötti taukoamatta.
Ääni jäi soimaan vielä korviin, kun lähti sitä pakoon, äänen ulottumattomiin.
Se häiritsi esim. Muiden yrittäessä katsoa telkkaria, tai lukea, ylipäätään keskittyä johonkin. Hän ilmeisesti suorastaan pelkäsi hiljaisia hetkiä ja oli muutenkin levoton, hektinen ja hermostunut ihminen. Hän ei ollut löytänyt sisäistä rauhaa, eikä suonut sitä muillekaan.
Ei korvaa, edes iso K!
Uskon että tässä tapauksessa vastakohdat täydentää. Toinen auttaa toista rauhottumaan, toinen saa toisen tarvittaessa puhumaan. Eikö olisi kauheeta jos molemmat pölöttäisi tai molemmat olisivat hiljaisia.
Olisi tukalaa olla sellaisen kanssa, joka koko ajan suoltaa suustaan puhetta. Puhua toki saa, mutta pitää ymmärtää myös olla vaiti ja antaa toisenkin olla. Silloin kuulee sen oman "sisäisen" puheensa.