Miltä miljoonaperintö oikeasti tuntuu?
Moni heitä kadehtii, mutta onko siihen syytä?
HS 13.12.2014 8:09
Anna von Hertzen
Minulla ei ole kokemusta sen enempää miljoonista kuin miljoonaperinnöstäkään, mutta näin muuten vaan elämänkokemukseni perusteella voin heittää ihan lonkalta joitakin tuntemuksia, miltä se tuntuu:). "Se tuntuu aivan hirveältä". Kaikki ihmiset ympärillä vain mielistelee ja pokkuroi ja haluaa hyötyä sinusta jotenkin. Jokaisella on "kiilu silmissä", kun ne lähestyy sinua tai tai pyörii muuten vaan lähettyvillä. Aitoudesta ja rehellisyydestä ja ennen kaikkea pyyteettömästä oman eduntavoittelusta ei ole tietoakaan. Aina "yritetään sinun parasta", josta ei ole haisuakaan, mitä se on, mutta aina voi yrittää:D Pois lukien muutamia lapsuuden ystäviä ja perheenjäseniä. Tosin niissäkin saa olla tarkkana.
Elämä on yhtä helvettiä, kun ikinä et voi luottaa kehenkään tai mihinkään ja aina vaan joutuu epäilemään, tarkkailemaan, luovimaan jne. Loppujen lopuksi sitä tulee niin vainoharhaiseksi, että pulutkin alkavat paskomaan kultaa:D
Sitten siinä on vielä kyseessä/riesana se esi-isien elämäntyö, joka on mittaamattoman arvokasta joka suhteessa. Haluatko olla se "hassaaja", joka mokaa kaiken. Omat työt ja saavutukset on helpompi niellä, kun että puhutaan omien esivanhempien suuresta elämäntyöstä ja arvosta. Sitä ei mielellään haluaisi olla tuhoamassa. Kuka nyt haluaisi olla "SE hassaaja":D Sekin vielä, joten paineista ja vastuusta, erittäin suuresta vastuusta kysymys. Ja onnistumisen PAINEET hartialla. Elä siinä niin kuin kuka tahansa. Elänkö näin vai elänkö noin? Mistä sen tietää. Meillä jokaisella on kuitenkin yksi ainutkertainen elämä. Ehkä se on asenne kysymys.
Joten ajatelkaamme jokainen omalla kohdallaan elämäämme ja olkaamme onnellisia siitä, mitä meillä on. Helppoa ei ole kenelläkään. Ja ei ainakaan kannata kadehtia sen enempää perinnön saajaa tai muuten vaan miljonääriä tai ketään muutakaan kuka on "silmä tikussa", koska se on ikuista taistelua todellisuuden ja valheen välimaastossa, aitouden ja epäaitouden ristiriidassa elämistä, aidon välittämisen ja omaneduntavoitteluun puettuun välittämisen erottamista. Ei herkkua ollenkaan, jos ajatellaan, että kaiketi meillä jokaisella on kuitenkin kaipuu aitoon välittämiseen, rakkauteen, pyyteettömyyteen. Siinähän se elämä sitten sulikin "vainoissaan pyörimisessä" ja voi olla että Mustapekka jää käteen tai sitten se jää saattohoidon pöytälaatikkoon:D Sitä ei voi tietää. Ei helppoa ei.
Moni heitä kadehtii, mutta onko siihen syytä?
HS 13.12.2014 8:09
Anna von Hertzen
Minulla ei ole kokemusta sen enempää miljoonista kuin miljoonaperinnöstäkään, mutta näin muuten vaan elämänkokemukseni perusteella voin heittää ihan lonkalta joitakin tuntemuksia, miltä se tuntuu:). "Se tuntuu aivan hirveältä". Kaikki ihmiset ympärillä vain mielistelee ja pokkuroi ja haluaa hyötyä sinusta jotenkin. Jokaisella on "kiilu silmissä", kun ne lähestyy sinua tai tai pyörii muuten vaan lähettyvillä. Aitoudesta ja rehellisyydestä ja ennen kaikkea pyyteettömästä oman eduntavoittelusta ei ole tietoakaan. Aina "yritetään sinun parasta", josta ei ole haisuakaan, mitä se on, mutta aina voi yrittää:D Pois lukien muutamia lapsuuden ystäviä ja perheenjäseniä. Tosin niissäkin saa olla tarkkana.
Elämä on yhtä helvettiä, kun ikinä et voi luottaa kehenkään tai mihinkään ja aina vaan joutuu epäilemään, tarkkailemaan, luovimaan jne. Loppujen lopuksi sitä tulee niin vainoharhaiseksi, että pulutkin alkavat paskomaan kultaa:D
Sitten siinä on vielä kyseessä/riesana se esi-isien elämäntyö, joka on mittaamattoman arvokasta joka suhteessa. Haluatko olla se "hassaaja", joka mokaa kaiken. Omat työt ja saavutukset on helpompi niellä, kun että puhutaan omien esivanhempien suuresta elämäntyöstä ja arvosta. Sitä ei mielellään haluaisi olla tuhoamassa. Kuka nyt haluaisi olla "SE hassaaja":D Sekin vielä, joten paineista ja vastuusta, erittäin suuresta vastuusta kysymys. Ja onnistumisen PAINEET hartialla. Elä siinä niin kuin kuka tahansa. Elänkö näin vai elänkö noin? Mistä sen tietää. Meillä jokaisella on kuitenkin yksi ainutkertainen elämä. Ehkä se on asenne kysymys.
Joten ajatelkaamme jokainen omalla kohdallaan elämäämme ja olkaamme onnellisia siitä, mitä meillä on. Helppoa ei ole kenelläkään. Ja ei ainakaan kannata kadehtia sen enempää perinnön saajaa tai muuten vaan miljonääriä tai ketään muutakaan kuka on "silmä tikussa", koska se on ikuista taistelua todellisuuden ja valheen välimaastossa, aitouden ja epäaitouden ristiriidassa elämistä, aidon välittämisen ja omaneduntavoitteluun puettuun välittämisen erottamista. Ei herkkua ollenkaan, jos ajatellaan, että kaiketi meillä jokaisella on kuitenkin kaipuu aitoon välittämiseen, rakkauteen, pyyteettömyyteen. Siinähän se elämä sitten sulikin "vainoissaan pyörimisessä" ja voi olla että Mustapekka jää käteen tai sitten se jää saattohoidon pöytälaatikkoon:D Sitä ei voi tietää. Ei helppoa ei.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen onnellinen kun saan kaiken tarvittavan. Ei se omaisuus ole kuin painolasti. Raha on tarkoitettu kiertämään. Näläntunnekin on hyvä tunne. Rakkaus on aina tärkeintä. Saan näköjään ystäviä kun uskallan olla aito.