Tapasimme joskus 2010- 2011 aikoihin. Olit mies toisten joukossa, tavallinen perheen isä. Minä äiti, joka rakasti lapsiaan ja miestään. Kohtaamisia, keskusteluja ja pientä huumoria/vitsailua ei voinut välttää. Joskus keskustelut menivät syvemmälle ja huomasin, että kaipasin juuri tuota tunnetta siitä, että joku kuunteli aidosti. Huomasin yhä useammin odottavani kohtaamista ja niitä ihania hetkiä hänen kanssaan. Mietin useasti mistä kaikki johtuu ja huomasin, että olin elänyt kulissiavioliittoa jo tovin aikaa. En vain ollut myöntänyt sitä itselleni. Päätin, että en anna ajatustakaan tälle uudelle miehelle, onhan hän varattu. Pinnistelin vastaan tunteille ja yritin väistellä, torjua ja kiertää häntä. Yritin etsiä hänen huonoja puoliaan, yritin vihata häntä. Mikään ei auttanut, vaan rakastuin. Tällaista tunnetta en ole ennen kokenut, en edes mieheni kohdalla. Mietin, että ei näin voi minulle tapahtua, koska kunnioitan perhe-elämää ja olen uskollisuuden peruskuva, joka ei pettäisi vaikka mikä tulisi. Nyt olen kuin kahdentulen välissä. Ainoa asia on, mikä on varmaa tunnen tätä miestä kohtaan todella voimakkaita tunteita ja ajattelen häntä jatkuvasti. Oman mieheni kanssa olen kuin ilmaa, en tunne mitään. En tiedä,
missä olen mennyt vikaan, miksi tässä kävi näin ja mitä voisin asialle tehdä. Sen tiedän, että tällaista elämää en halua elää.
missä olen mennyt vikaan, miksi tässä kävi näin ja mitä voisin asialle tehdä. Sen tiedän, että tällaista elämää en halua elää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jotain tuttua.
Olet kuitenkin rakastanut miestäsi, vaikka hän tuntuu sinulle nyt ilmalta.
Joskus hyvässäkin liitossa saattaa ihastua toiseen ja tunteet saattavat jopa vain kasvaa. Silloin olisi mielestäni hyvä koittaa keskittyä siihen omaan parisuhteeseensa ja sen ylläpitoon. Se voi tuntua haastavalta, mutta ei kannata heittää hukkaan sitä hyvää, mikä teillä jo on.
Vain sinä ap tiedät liittosi tilan. Jos teillä on ollut hyvä liitto niin älä heitä menemään. Itse olen miestäni rakastanut kovastikin alkuaikoina, mutta rakkaus ei riittänyt siihen mitkä ovat parisuhteen peruselementit koossa pysymiseen: luottamus (enkä tarkoita pelkkää pettämistä), toisen arvostus, kunnioitus, yhteiset arvot ja kai se huumorikin. Jos suhde saa vain väsymään niin silloin on pakko erota. Eli siinä vaiheessa neuvon eroamaan kyllä maailmalla niitä muitakin miehiä on. Varmasti löydät uuden rakkauden. Toivotan sinulle onnea.
Aloittajalle:
Itse jätin taakseni pitkäaikaisen suhteen muutama vuosi sitten juuri siksi, etten ollut enää onnellinen exäni kanssa, rakkauteni häntä kohtaan vain jotenkin kuihtui pois hiljalleen vuosien mittaan. Joskus monenlaiset asiat vaikuttavat siihen, että tunteet toista kohtaan muuttuvat, ja siinä vaiheessa onkin aika hankalaa enää yrittää saada niitä takaisin, jos niin käy. Toki on niitä, jotka eivät uskalla erota ja niitä, jotka eivät halua luovuttaa, vaan jaksavat nähdä vaivaa saadakseen vanhat tunteet palaamaan takaisin. Itse koin parhaaksi lähteä suhteesta, jossa olin onneton, vaikka päätös olikin hyvin vaikea ja rankka. Monesti suhteen päättyminen vaikuttaa monen muunkin ihmisen elämään lähipiirissä, ei pelkästään pariskunnan itsensä. Minä en kuitenkaan voinut jäädä enää suhteeseen, sillä jos olisin ajatellut muita itseni sijaan, minusta olisi tullut vuosien mittaan hyvin katkeroitunut ja vain entistäkin yksinäisempi. Näin asian itselleni perustelin, kun tein päätökseni.
.
Pian eron jälkeen tapasin uuden miehen ja nyt meillä on yhteinen lapsikin, olemme onnellisia. Sen voin kokemukseni perusteella kuitenkin sanoa, että on ymmärrettävä, ettei täydellistä parisuhdetta varmaan ole edes olemassa. Jokainen meistä on omanlaisensa persoona ja jokaisella on omat huonot ja hyvät puolensa. Vanhassa suhteessa saattaa tottua tietynlaisiin piirteisiin puolisossaan, joista pitää, mutta uudessa suhteessa niitä samoja piirteitä on turha odottaa itsestään selvyytenä löytyvän. Uusi suhde alkaa aina puhtaalta pöydältä ja aluksi voikin olla hankalaa oppia elämään toisenlaisen ihmisen kanssa, jos on elänyt pitkään toisenlaisen ihmisen kanssa.
.
Sen olen huomannut, että uuteen suhteeseen sopeutumisen myötä olen ollut nyt paljon onnellisempi kuin vuosikausiin tätä ennen. Uuden suhteeni tuomaa onnea varjostaa kuitenkin murheet entisen suhteeni päättämiseen liittyen, sillä ero ei ollut helppo ja kannan edelleen syyllisyyttä siitä, että satutin exääni eroamalla hänestä. Vaikken enää rakastakaan häntä, niin siitä huolimatta hänestä kuitenkin välitän ystävänä, kiintymys vuosikymmenten yhteiselon jälkeen ei häviä silmää räpäyttämällä. Tiedän, että hän on edelleen onneton eromme vuoksi ja uusi vauvani ei tee hänestä ainakaan onnellisempaa. Tällaista elämä on, jossain on aina joku, joka joutuu kärsimään, teet sitten minkälaisen päätöksen tahansa.
.
Tuon aloittajan mainitseman varatun miehen suhteen kuitenkin annan sellaisen neuvon, että ei kannata antaa tunteilleen valtaa, jos kyseessä on varattu mies. Sellaisesta suhteesta ei tule onnea kenellekään vaan turhaa murhetta joka puolelle. Jos olet onneton parisuhteessasi, tee päätös itseäsi kuunnellen. Sinä itse tiedät parhaiten, mikä on oikea päätös sinulle itsellesi. Älä kuitenkaan jätä miestäsi vain siksi, että sinulla on tunteita varattuun mieheen. Tee päätös omasta elämästäsi sinun itsesi takia älä miesten takia.. ;)
Kiitos tuosta. Pistää ajattelemaan asioita.