Laittaa.
Lainaus
Saksalaisen vastaanottokeskuksen työntekijä avautuu työstään – positiivisten odotusten jälkeen herätys todellisuuteen.
Asiasta kertoi The New Observer
Tappouhkauksia sosiaalityöntekijöitä kohtaan, aggressiivista käytöstä, valheita, väärennettyjä dokumentteja, verbaalista väkivaltaa, naisvihaa, seksuaalisia hyökkäyksiä ja jopa fyysistä väkivaltaa – Siinä vastaanottokeskuksissa työskentelevien jokapäiväinen arki. Näin kertoo yksi hiljaisuuden rikkonut vastaanottotyöntekijä.
Vastaanottokeskuksen työntekijä antoi nimettömänä Saksan N24 TV:lle haastattelun, sillä hän pelkää jälkiseuraamuksia. Haastattelussa nainen kuvaa työskentelyolosuhteitaan sekä heräämistään ”ei-valkoisten invaasion” todellisuuteen. Nainen kertoo alunperin olleensa maahanmuuton kannattaja.
“En kestä enempää” (Ich halte es dort nicht mehr aus, N24, 18.01.2016), -otsikolla julkaistussa haastattelussa sosiaalityöntekijä kertoo olleensa innoissaan mahdollisuudesta työskennellä täysipäiväisesti hampurilaisessa pakolaisten vastaanottokeskuksessa. Naisen suhtautuminen maahanmuuttajiin oli myönteinen.
”Hain työhön, koska se oli täsmälleen sitä mitä halusinkin tehdä”, hän sanoo.
”Kun varmistusilmoitus työpaikasta saapui sähköpostiini, odotin työn aloittamista aivan hullun lailla. Viimein pystyisin tekemään jotain aivan konkreettista auttaakseni pakolaisia.”
”Menin ensimmäisenä työpäivänäni hilpein mielin työhöni vastaanottokeskukseen. Luonnollisestikin olin hyvin innoissani, kuten nyt voi ensimmäisenä päivänä uudessa työpaikassaan olla… Täällä on varmasti mahtavaa, ajattelin itsekseni.”
Seuraavien päivien aikana nainen teki innolla työtä, joka oli vastaanottokeskuksen 1500 ”ei-valkoisen” pakolaisen neuvontaa ja opastamista.
”Minun vastuullani oli avustaa pakolaisia kaikissa sosiaalipuolen ongelmissa, kuten turvapaikka-anomuksen laadinnassa ja terveydenhuollon tapaamisten sopimisessa tarpeen vaatiessa”, nainen kertoo.
”Sitten ensimmäiset pakolaiset tulivat toimistolleni. Pian heti ensimmäisten tapaamisten jälkeen tajusin, että yltiöpositiivinen ja idealistinen suhtautumiseni heihin ja heidän käytökseensä oli hyvin kaukana todellisuudesta.”
”Ollakseni rehellinen, noin 90 prosenttia opastamistani ihmisistä oli epämiellyttäviä. Useat heistä oli äärimmäisen vaativia.”
”He tulivat luokseni vaatimaan, että minun pitää välittömästi järjestää heille asunto, hieno auto ja erinomainen työpaikka. Kertoessani ettei se ole mahdollista, heistä tuli kovaäänisiä ja hyvin aggressiivisia. Yksi afgaani uhkasi tappaa itsensä siihen paikkaan, ellen täyttäisi hänen vaatimuksiaan.”
”Useat syyrialaiset ja afgaanit julistivat menevänsä nälkälakkoon, kunnes auttaisin heitä siirtymään toiseen paikkaan. Eräs arabi huusi toiselle työntekijälle: ”Me katkaisemme pääsi!”
Tappouhkausten ja ”muiden syiden vuoksi” poliisi piti hälyttää työntekijöiden suojaksi ”useita kertoja viikossa.”
”Pakolaiset antoivat koko ajan väärää tietoa. He sepittivät tarinoita, jotka eivät sopineet heidän papereihinsa. Kun tarkastin asiaa työkavereiltani, selvisi pakolaisten kertoneen heille vain päivää aikaisemmin täysin erilaisia tarinoita.”
”Esimerkkinä; asukas tuli luokseni käännytyspäätöksensä kanssa. Hän halusi tietää mitä seuraavaksi tapahtuisi. Selitin hänelle asian ja hän lähti pois. Hetkeä myöhemmin hän ilmestyi työkaverini eteen ja näytti täysin uutta, eri nimelle tehtyä henkilöllisyystodistusta. Hänet vain siirrettiin toiseen keskukseen.”
”He harvoin noudattivat sovittuja tapaamisaikoja. Varasin heille useita lääkäriaikoja, mutta he eivät vain ilmaantuneet paikalle. Tämä oli niin yleistä, että lääkärit kielsivät varaamasta niin monia aikoja.”
Naisen mukaan pahinta kaikesta oli kuitenkin pakolaisten suhtautuminen naisiin.
”Pakolaiset käyttäytyvät naisia kohtaan sanoinkuvaamattoman huonosti.”
”Yleisesti tiedetään, että maahan tulleet ovat pääasiallisesti yksinäisiä miehiä -ainakin 65-70 -prosenttisesti. He ovat nuoria, noin 20-vuotiaita ja alle 25 vuoden ikäisiä.”
”Heillä ei yksinkertaisesti ole minkäänlaista kunnioitusta naista kohtaan. He eivät suhtaudu meihin vakavasti. Jos nainen kertoo heille jotain tai haluaa ottaa heiltä lausunnon, he tuskin lainkaan kuuntelevat minua tai yksinkertaisesti kieltäytyvät puhumasta minulle ja vaativat saada puhua mieskollegalle.”
”Naisia he vain katsovat halveksivasti tai ovat seksuaalisesti tunkeilevia. Meitä nähdessään he usein vislaavat kovaäänisesti, huutavat jotain vieraalla kielellä ja sitten kaikki purskahtavat nauruun. Se on hyvin epämiellyttävää. He jopa valokuvaavat meitä puhelimillaan, noin vain, lupaa kysymättä, ja vaikka kieltäisit sen.”
”Työkaverini ovat kertoneet tämän kaiken tapahtuneen myös heille. Mutta mitä sille mahtaa, mitään ei ole tehtävissä. Voit vain lopettaa työsi, ei muuta. Joten he sivuuttavat sen. Minäkin yritin tehdä niin, mutta se ei onnistunut.”
”Ja ahdistelusta on tullut vakavampaa, koska viime viikkoina on tullut yhä enemmän miehiä Pohjois-Afrikasta, Markokosta, Tunisiasta ja Libyasta.
Lainaus
Saksalaisen vastaanottokeskuksen työntekijä avautuu työstään – positiivisten odotusten jälkeen herätys todellisuuteen.
Asiasta kertoi The New Observer
Tappouhkauksia sosiaalityöntekijöitä kohtaan, aggressiivista käytöstä, valheita, väärennettyjä dokumentteja, verbaalista väkivaltaa, naisvihaa, seksuaalisia hyökkäyksiä ja jopa fyysistä väkivaltaa – Siinä vastaanottokeskuksissa työskentelevien jokapäiväinen arki. Näin kertoo yksi hiljaisuuden rikkonut vastaanottotyöntekijä.
Vastaanottokeskuksen työntekijä antoi nimettömänä Saksan N24 TV:lle haastattelun, sillä hän pelkää jälkiseuraamuksia. Haastattelussa nainen kuvaa työskentelyolosuhteitaan sekä heräämistään ”ei-valkoisten invaasion” todellisuuteen. Nainen kertoo alunperin olleensa maahanmuuton kannattaja.
“En kestä enempää” (Ich halte es dort nicht mehr aus, N24, 18.01.2016), -otsikolla julkaistussa haastattelussa sosiaalityöntekijä kertoo olleensa innoissaan mahdollisuudesta työskennellä täysipäiväisesti hampurilaisessa pakolaisten vastaanottokeskuksessa. Naisen suhtautuminen maahanmuuttajiin oli myönteinen.
”Hain työhön, koska se oli täsmälleen sitä mitä halusinkin tehdä”, hän sanoo.
”Kun varmistusilmoitus työpaikasta saapui sähköpostiini, odotin työn aloittamista aivan hullun lailla. Viimein pystyisin tekemään jotain aivan konkreettista auttaakseni pakolaisia.”
”Menin ensimmäisenä työpäivänäni hilpein mielin työhöni vastaanottokeskukseen. Luonnollisestikin olin hyvin innoissani, kuten nyt voi ensimmäisenä päivänä uudessa työpaikassaan olla… Täällä on varmasti mahtavaa, ajattelin itsekseni.”
Seuraavien päivien aikana nainen teki innolla työtä, joka oli vastaanottokeskuksen 1500 ”ei-valkoisen” pakolaisen neuvontaa ja opastamista.
”Minun vastuullani oli avustaa pakolaisia kaikissa sosiaalipuolen ongelmissa, kuten turvapaikka-anomuksen laadinnassa ja terveydenhuollon tapaamisten sopimisessa tarpeen vaatiessa”, nainen kertoo.
”Sitten ensimmäiset pakolaiset tulivat toimistolleni. Pian heti ensimmäisten tapaamisten jälkeen tajusin, että yltiöpositiivinen ja idealistinen suhtautumiseni heihin ja heidän käytökseensä oli hyvin kaukana todellisuudesta.”
”Ollakseni rehellinen, noin 90 prosenttia opastamistani ihmisistä oli epämiellyttäviä. Useat heistä oli äärimmäisen vaativia.”
”He tulivat luokseni vaatimaan, että minun pitää välittömästi järjestää heille asunto, hieno auto ja erinomainen työpaikka. Kertoessani ettei se ole mahdollista, heistä tuli kovaäänisiä ja hyvin aggressiivisia. Yksi afgaani uhkasi tappaa itsensä siihen paikkaan, ellen täyttäisi hänen vaatimuksiaan.”
”Useat syyrialaiset ja afgaanit julistivat menevänsä nälkälakkoon, kunnes auttaisin heitä siirtymään toiseen paikkaan. Eräs arabi huusi toiselle työntekijälle: ”Me katkaisemme pääsi!”
Tappouhkausten ja ”muiden syiden vuoksi” poliisi piti hälyttää työntekijöiden suojaksi ”useita kertoja viikossa.”
”Pakolaiset antoivat koko ajan väärää tietoa. He sepittivät tarinoita, jotka eivät sopineet heidän papereihinsa. Kun tarkastin asiaa työkavereiltani, selvisi pakolaisten kertoneen heille vain päivää aikaisemmin täysin erilaisia tarinoita.”
”Esimerkkinä; asukas tuli luokseni käännytyspäätöksensä kanssa. Hän halusi tietää mitä seuraavaksi tapahtuisi. Selitin hänelle asian ja hän lähti pois. Hetkeä myöhemmin hän ilmestyi työkaverini eteen ja näytti täysin uutta, eri nimelle tehtyä henkilöllisyystodistusta. Hänet vain siirrettiin toiseen keskukseen.”
”He harvoin noudattivat sovittuja tapaamisaikoja. Varasin heille useita lääkäriaikoja, mutta he eivät vain ilmaantuneet paikalle. Tämä oli niin yleistä, että lääkärit kielsivät varaamasta niin monia aikoja.”
Naisen mukaan pahinta kaikesta oli kuitenkin pakolaisten suhtautuminen naisiin.
”Pakolaiset käyttäytyvät naisia kohtaan sanoinkuvaamattoman huonosti.”
”Yleisesti tiedetään, että maahan tulleet ovat pääasiallisesti yksinäisiä miehiä -ainakin 65-70 -prosenttisesti. He ovat nuoria, noin 20-vuotiaita ja alle 25 vuoden ikäisiä.”
”Heillä ei yksinkertaisesti ole minkäänlaista kunnioitusta naista kohtaan. He eivät suhtaudu meihin vakavasti. Jos nainen kertoo heille jotain tai haluaa ottaa heiltä lausunnon, he tuskin lainkaan kuuntelevat minua tai yksinkertaisesti kieltäytyvät puhumasta minulle ja vaativat saada puhua mieskollegalle.”
”Naisia he vain katsovat halveksivasti tai ovat seksuaalisesti tunkeilevia. Meitä nähdessään he usein vislaavat kovaäänisesti, huutavat jotain vieraalla kielellä ja sitten kaikki purskahtavat nauruun. Se on hyvin epämiellyttävää. He jopa valokuvaavat meitä puhelimillaan, noin vain, lupaa kysymättä, ja vaikka kieltäisit sen.”
”Työkaverini ovat kertoneet tämän kaiken tapahtuneen myös heille. Mutta mitä sille mahtaa, mitään ei ole tehtävissä. Voit vain lopettaa työsi, ei muuta. Joten he sivuuttavat sen. Minäkin yritin tehdä niin, mutta se ei onnistunut.”
”Ja ahdistelusta on tullut vakavampaa, koska viime viikkoina on tullut yhä enemmän miehiä Pohjois-Afrikasta, Markokosta, Tunisiasta ja Libyasta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Muslimi saarnamies totesi aikoinaan että he lähettää pakolaisia länsimaihin ja sinne on solutettu terroristeja jotka aktivoituvat kun saavat käskyn.
Sitä tässä odotellaan ja länsimaat hyysävät näitä.
Todelilset avuntarvitsijat köyhät naiset lasten kanssa eivät pääse sieltä pakoon ja jäävät ISIKSen kauhutekojne uhreiksi.