Osaisko kukaan kertoa, mihin sairauteen kuuluu jatkuva halu aiheuttaa muille ihmisille pahaa? Saan jostain syystä mielihyvää suunnitellessani tekoja, joitten tiedän järkyttävän, inhottavan tai muuten aiheuttavan mielipahaa toiselle ihmiselle.
Olen mm. varastellut (sinänsä arvottomia) asioita, lahjoittanut varastamiani esineitä eteen päin ja tehnyt pieniä ilkivaltaisia tekoja jotka aiheuttaa varmasti kohteelle vähintään epämukavia tunteita. Nautin ajatuksesta että saan jollekin pahan mielen mutta tekojen jälkeen on usein pelkästään tyhjä olo.
Ulospäin annan kuitenkin ihan toisen kuvan. Tutustun helposti uusiin ihmisiin ja osaan esittää hyvinkin empaattista. En ole todellakaan ylpeä pahoista teoistani, mutta jotenkin en osaa olla tekemättäkään niitä.
Olen mm. varastellut (sinänsä arvottomia) asioita, lahjoittanut varastamiani esineitä eteen päin ja tehnyt pieniä ilkivaltaisia tekoja jotka aiheuttaa varmasti kohteelle vähintään epämukavia tunteita. Nautin ajatuksesta että saan jollekin pahan mielen mutta tekojen jälkeen on usein pelkästään tyhjä olo.
Ulospäin annan kuitenkin ihan toisen kuvan. Tutustun helposti uusiin ihmisiin ja osaan esittää hyvinkin empaattista. En ole todellakaan ylpeä pahoista teoistani, mutta jotenkin en osaa olla tekemättäkään niitä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei tuo ole sairaus ensinkään. Se on pelkkää huomion hakemista ja johtuu kaiketi turhautumisesta, osin ehkä kateudestakin, jne.
Jos sinulla ei ole tarpeeksi haastavaa muutakaan tekemistä ja ihmissuhteetkin ovat mitä ovat, ystäviä vähän tai ei ollenkaan, jne jne, tuollaiset päähänpistot ovat enemmän kuin tyypillisiä tapoja yrittää käyttää omaa luovuuttaan. Et siis eroa tavallisesta kaduntallaajasta mitenkään, kehtaat vaan häslätä hiukan enemmän kuin valtaosa ihmisistä.
Hanki itsellesi koira, tai mene auttamaan vanhuksia, ole rohkea ja haasta itsesi jollain aivan uudella tavalla, ja tule sitten raportoimaan tuntemuksiasi niistä kokemuksesta tänne meillekin. SE tekisi sinusta oikeasti erilaisen, mielenkiintoisen, jopa esimerkillisenkin!
Voit olla oikeassa. Minusta tuntuu usein, että ne "ihmissuhteet" joita pidän yllä velvollisuudesta eivät tarjoa minulle tarpeeksi haastetta. En oikeastaan edes kaipaa ihmisiä muuhun kuin hetken viihdykkeeksi. Parisuhde ja kaikenlainen läheisyys tuntuu vastenmieliseltä. Olen siitä huolimatta seurustellut useasti elämäni aikana, lähinnä tunteakseni olevani normaali.
En pidä lapsista enkä koe aitoa auttamisen halua ketään kohtaan. Sen verran kuitenkin säälin eläviä olentoja etten hanki koiraa jota hoitaisin vain ikävänä velvollisuutena.
Olis niin paljon helpompaa olla tiedostamatta omaa k*sipäisyyttään.